Tinnitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tinnituksesta kertovia kirjoja

Tinnitus (lat. tinnitus < tinnire 'soida') on korvan soimista tai huminaa, jolle ei yleensä löydy elimellistä syytä. Ohimenevää hetkellistä tinnitusta esiintyy noin puolella väestöstä. Kroonisesta parantumattomasta tinnituksesta Suomessa kärsii arviolta noin 500 000 henkilöä.[1] Tinnitusta voi esiintyä myös kuuroilla.[2] Tinnitus on yhtä yleistä miehillä ja naisilla.

Tinnitus voi johtua korvan tai sen lähikudosten vaurioitumisesta ja toimintahäiriöistä tai unettomuudesta. Myös melulle altistuminen voi aiheuttaa tinnitusta. Tinnitukseen liittyy monesti myös hyperakusiaa.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tinnitusääni on yleensä korkeataajuista jatkuvaa vinkunaa, kihinää tai kohinaa. Soiva siniaaltomainen tinnitusääni voi olla esimerkiksi 1500 Hz:n ääntä. Ääni voi olla myös huomattavasti korkeampaa, lähes kuuloalueen yläpäässä (15–20 kHz) olevaa vikinää. Monilla potilailla esiintyy useampaa eri tinnitusääntä yhtä aikaa.[1] Tinnitusta pahentavia tekijöitä ovat stressi, kiire ja väsymys. Tinnituksen mukana voi tulla unihäiriöitä, masennusta ja stressiä, jotka puolestaan ruokkivat tinnitusta.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meluvaurion aiheuttamaa tinnitusta ei voida nykylääketieteen keinoin parantaa, ainakaan jos se on kestänyt pitkään. Äkillisesti syntyneeseen tinnitukseen saatetaan kokeilla ylipainehappihoitoa.

Lääkärin tutkimukset ovat aiheellisia myös, jos tinnitukseen liittyy huimausta tai kuulon nopeaa huononemista tai se on toispuoleista. Joskus tinnitus johtuu korvan tai nenän tukkoisuudesta. Tällöin se voidaan hoitaa pois.

Parantumattoman tinnituksenkin oireita voidaan kuitenkin lievittää ja elämänlaatua parantaa monin eri tavoin seurannaisvaikutuksen, kuten masennuksen ja unettomuuden, hoidolla.[3]

Yhtenä hoitokeinona tinnitukseen on sopeutuminen ajan kanssa tai lääkärin ja psykologin ohjaama sopeutumisvalmennus ja kuntoutus. Tinnituksesta kärsivien tulisi välttää hiljaisuutta ja elää normaalissa äänimaailmassa, mutta toisaalta välttää liian kovia meluääniä. Matalan alle 90Hz basson kuunteleminen on tutkimuksissa todettu tuovan lievitystä tinnitukseen joillain.lähde?

Tinnitusäänen häiritsevyyttä voidaan rajoittaa käyttämällä tinnitustaajuuksia peittävää äänilähdettä. Tällaisena äänilähteenä voi toimia esimerkiksi tuuletin, radio tai erityinen tinnitusmaskeri[4]. Äänilähteen tarkoituksena on peittää kuultua tinnitusääntä ja helpottaa siten oireista kärsivän ahdistunutta oloa.

Alpratsolaamia (esim. Xanor) on käytetty tinnituksen aiheuttamaa ahdistusta lievittämään. Joillain potilailla tämän on huomattu myös vaimentavan tinnitusta. Myös epilepsialääkkeenä käytetyn klonatsepaamin (esim. Rivatril) on huomattu joskus lieventävän tinnitusta. Alpratsolaami ja klonatsepaami ovat voimakkaita bentsodiatsepiineja, joita useimmat lääkärit eivät halua määrätä niiden voimakkaan riippuvuuspotentiaalin vuoksi. Jotkut masennuslääkkeet kuitenkin pahentavat tinnitusta ja jopa laukaisevat sen.

Lääkehoitona voi joskus olla apua sisäkorvan verenkiertoa parantavista tai nestepainetta vähentävistä lääkkeistä kuten betahistiinista (esim. Betaserc). Betahistiini lisää korvan verenkiertoa ja on varsinaisesti Ménièren taudin hoitoon tarkoitettu lääke. Myös B12 -vitamiinin puutoksella on todettu olevan yhteys tinnitukseen.

Tinnituksen parantamiseksi on tutkittu magneettistimulaatiota ja sen poistavaa vaikutusta soimisääniin. Keinon hyöty on kuitenkin epävarma ja tutkimuksen alla.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]