Kommunistilait

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kommunistilait syntyivät Lapuan liikkeen aloitteesta kieltämään kommunistisen toiminnan Suomessa. Eduskunta vahvisti Svinhufvudin II hallituksen esittelemät lait syksyllä 1930.

Niin sanotuilla kommunistilaeilla rajoitettiin kansalaisten paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta.[1] Niiden perusteella estettiin kiellettyihin järjestöihin aiemmin kuuluneiden asettuminen ehdokkaaksi valtiollisissa ja kunnallisvaaleissa, sillä niiden nojalla voitiin evätä vaalikelpoisuus sellaisilta henkilöiltä, jotka viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana olivat kuuluneet valtiopetoksellisina pidettyihin järjestöihin tai muutoin suosineet kyseistä toimintaa.[2]

Sosialidemokraatit vastustivat lakeja, koska oli epäilyksiä, että niillä pyrittäisiin rajoittamaan kaikkea vasemmistolaista toimintaa. Kommunistilakeihin sisältyi koko joukko lainsäädäntöä, jolla pyrittiin estämään vasemmiston vaalimenestystä ja julkista esiintymistä.[3] Talonpoikaismarssin jälkeen annettuun lakiesitykseen sisältyivät tasavallan suojelulaki, muutokset valtiopäiväjärjestykseen, kunnallis- ja vaalilakeihin sekä painovapauslakiin. Lisäksi säädettiin muutoksia yhdistyslakiin ja rikoslakiin. Tasavallan suojelulain perusteella presidentti saattoi torjua poikkeusasetuksin maata uhkaavat vaarat kansalaisvapauksista piittaamatta, joskin asetukset oli vielä alistettava eduskunnan hyväksyttäviksi. Valtiopäiväjärjestyksen muutos mahdollisti vaalikelpoisuuden epäämisen henkilöltä, joka kuului valtionvastaisiin yhdistyksiin. Keskusvaalilautakunnat saivat hylätä vaalilistat, joilla oli vaalikelpoisuuden menettäneitä henkilöitä. Painovapauslain nojalla pidennettiin enimmäislakkautusaika kolmesta kuukaudesta vuoteen.[4] Lait hyväksyttiin täpärästi.

Lakien seurauksena kiellettiin kommunistiset sanomalehdet ja lakkautettiin muun muassa helsinkiläinen Suomen Työmies, oululainen Pohjolan Voima ja vaasalainen Nya Folkbladet. Kirjapainoja takavarikoitiin useissa kaupungeissa. Kommunisteiksi epäiltyjä pidätettiin, muun muassa 329 toimittajaa ja kirjaltajaa tuomittiin kuritushuone- ja vankeusrangaistuksiin.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historian äärelle 1930-luku Viitattu 14.2.2009.
  2. Historia, Punainen Pispala Viitattu 14.2.2009.
  3. Jouni Heikniemi: Suomen oikeuden historiallisen kehityksen vaiheet 14.2.2009.
  4. Marita Hietasaari: Syksyn 1930 eduskuntavaalit Viitattu 14.2.2009.
  5. Markku Kuusela: Työväen sananvapaus porvariston mielivallan alaisena Kirjatyö. viestintaliitto. Viitattu 14.2.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]