Putikko
Putikko on kylä Savonlinnan Punkaharjulla. Se sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa Savon ja Karjalan rajamailla noin 40 kilometriä Savonlinnan keskustaajamasta etelään.
Putikko-nimen taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Putikko-sanan merkitys on kiehtonut monia, mistä johtuen sen alkuperästä on esitetty monia arvailuja. Osa niistä on tieteellistä pohdintaa eri alojen julkaisuissa, osa taas sanan synnyttämiä mielikuvia. Suomalainen paikannimikirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Affecto Finland Oy, Helsinki 2007) kertoo, että nimimuoto oli Putiko (1773). Putikon kylä on Putikon lahden rannalla. Savolaisalueella olevat muutkin Putikko-nimiset paikat liittyvät useimmiten pieniin, pyöreähköihin lahtiin, lampiin tai järviin.
1300-luvulla kirjatut nimimuodot Puutikko ja Putikka viitaavat tynnyrin puolikkaasta tehty tiinuun ja pieneen tynnyrimäiseen puuastiaan.[1] Ehkä Putikon lahden tai sen pohjukan erillisen Saunalahden nimi oli alkuaan vain Putikko eli nimellä kuvattiin sen muotoa. Säämingin historiassa Pekka Lappalainen hakee Väinö Voionmaan tutkimuksiin viitaten sanalle sisällön ansatie-käsitteestä, jonka oli muinaissuomalainen sana ”puutikka”. Kirjoitusmuoto ”Putikka” on saattanut syntyä ruotsinkielisen kirjurin merkinnästä. Useita samaan teoriaan liittyviä paikannimiä löytyy Suur-Säämingin alueelta, kuten Putikon kylää lähellä olevan Ruhvanan Puutikkonniemi. Lappalaisen näkemyksiä tukee, että Putikon lahdelta alkanut vesireitti Laatokalle on ollut todellinen ansatie, jota karjalaiset ovat käyttäneet erä- ja kalaretkillään Pihlajavedelle ja Puruvedelle. Myös Putiloff-nimistä kauppamiestä on esitetty taustaksi[1].
Saha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sahatoiminta alkoi Putikossa vuonna 1774[1] Utrasveteen laskevassa Putikon joessa Patolammen tilalla (nykyinen Putikon Hovi). Sahan perustivat viipurilaiset liikemiehet. Vesisaha siirtyi vuonna 1887 savonlinnalaisen kauppaneuvos Anders Auvisen omistukseen. Auvinen rakensi 1897 Putikon lahden rannalle uuden höyryllä käyvän sahan. And. Auvinen Oy lopetti sahaustoiminnan vasta vuonna 1984. Yksi sahan tunnetuimmista työntekijöistä sotien jälkeen oli Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen.
Myöhemmin sahan toimintaa on jatkanut kymmenkunta eri yrittäjää aina vuosituhannen vaihteeseen saakka, jolloin sahan vuokraajina aloittivat venäläiset ja virolaiset liikemiehet. Nykyään saha on yksityisesti omistettu ja sahatoiminta on loppunut.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elisenvaarasta Savonlinnaan rakennettu rautatie valmistui Putikon kohdalla 1906. Kokonaisuudessaan rata valmistui 1908. Putikon asemalla tapahtui talvisodan jälkeen 18. maaliskuuta 1940 14 kuolonuhria vaatinut junaturma.
Putikkolainen Johan ”Jussi” Tolonen (SDP) pääsi eduskuntaan varajäsenenä vuosina 1918 ja 1923. Varsinaisena kansanedustajana hän toimi vuosina 1927–1950. Lisäksi hän oli presidentin valitsijamiehenä vuosina 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943.
Putikon kylän eli sahan ympärille rakennetut puutalot ovat 1900–1950-luvuilta, uusimmat asuinrakennukset 1970- ja 1980-luvuilta. Koulu on Putikossa ollut toiminnassa vuodesta 1890 vuoden 2006 kevääseen saakka.
Elokuussa 1987 Putikossa järjestettiin Euroopan arkkitehtiopiskelijoiden (E.A.S.A.) tapaaminen teemalla ”Arkkitehtuuri ja luonto”. Kylässä vieraili viikon ajan yli 500 arkkitehtiopiskelijaa opettajineen 24 maasta. Sen innoittamana Putikkoon perustettiin kylätoimikunta vuonna 1987. Gruppo Putikko ry.perustettiin[1] vuonna 1989lähde? muun muassa Putikon kylän vanhan omaleimaisen ilmeen säilyttämiseksi[1]. Yhdistys kuitenkin lopetettiin vuonna 1999lähde?.
Vuoden kylä 1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyläasiain neuvottelukunta valitsi Putikon 1992 valtakunnalliseksi vuoden kyläksi[1]. Kyseisenä vuotena valintateemana oli kansainvälisyys, joka leimasi myös G.P. ry:n toimintaa.
Kesällä järjestettiin kansainvälinen vapaaehtoinen työleiri, jolloin kunnostettiin eläkeläisten taloja ja puutarhoja.[2] samoin kaksi vuotta myöhemmin.
Toni Edelmann sävelsi ja putikkolainen Hertta Tynkkynen sanoitti ”Vuoden kylä” -juhlaan ”Putikon laulun”.
Putikko kuuluu Vihreän kullan kulttuuritie -hankkeeseen, johon liittyvä esittelytaulu sijaitsee vanhan aseman (rakennettu v. 1906) piha-alueella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Arvo Laamanen, Vuoden kylä Putikko. Mitä Missä Milloin 1994 s. 40. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
- ↑ Jussi Otalahti: "Maailma on pieni, Putikko suuri" Helsingin Sanomat 16.11.1992 (tilaajille)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teija Ahola (2013) Putikon asemakaavan päivitys. Kulttuuriympäristöselvitys (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (savonlinna.fi)
- Putikon Hovi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Saviseppä
| Pyhäkoski 1989 • Hauhala 1990 • Tiemassaari 1991 • Putikko 1992 • Karvio-Lepikkomäki 1993 • Koikkala 1994 • Harjuranta 1995 • Kalho 1996 • Nojanmaa 1997 • Väisälä 1998 • Kutemajärvi 1999 • Tuusmäki 2000 • Venetmäki 2001 • Osikonmäki 2002 • Simanala 2003 • Varistaipale 2004 • Hurissalo 2005 • Hiukkajoki 2006 • Ruokomäki 2007 • Siikamäki-Peiposjärvi 2008 • Rahula 2009 • Rönkönvaara-Lapinlahti 2010 • Hokka 2011 • Anttola 2012 • Ihastjärvi 2013 |