Taavetin kahakka
| Taavetin kahakka | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Luumäen suojeluskunta |
Lappeenrannan työväen järjestyskaarti | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
n. 50–70 |
n. 200–250 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
yksi kaatunut, yksi haavoittunut |
yksi kaatunut, viisi haavoittunutta | ||||||
Taavetin kahakka oli hieman ennen Suomen sisällissodan alkua 21. tammikuuta 1918 Luumäen Taavetissa käyty aseellinen yhteenotto, jossa olivat vastakkain Luumäen suojeluskunta ja Lappeenrannan työväen järjestyskaarti. Välikohtauksen aikana kuoli yksi mies kummaltakin osapuolelta, minkä jälkeen suojeluskuntalaiset vetäytyivät paikalta.
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteiskunnallisen tilanteen kiristyessä vuodenvaihteen 1918 jälkeen sekä suojeluskuntalaiset että työväen järjestyskaartit yrittivät aseistautua eri puolilla maata. Luumäen suojeluskuntalaiset yrittivät turhaan hankkia aseita Viipurista, mutta he saivat kuitenkin selville, että kaupungista on 17. tammikuuta lähdössä järjestyskaartin aselasti Mikkeliin. Suojeluskuntalaiset päättivät anastaa lastin tai ainakin tuhota sen. Vaunua yritettiin aluksi polttaa Simolan rautatieasemalla, mutta lopulta ylioppilas Väinö Riihelän johtama kahdeksan suojeluskuntalaisen ryhmä kaappasi sen tammikuun 19. päivän vastaisena yönä paikallisen asemapäällikön avustamana Taavetin rautatieasemalla. Junasta irroitettu vaunu kuljetettiin kuuden kilometrin päässä Taavetista sijaitsevalle Somerharjun pysäkille, jossa se siirrettiin hiljaiselle sivuraiteelle ja tyhjennettiin. Lastina oli yhteensä 200 kivääriä, mutta suojeluskuntalaisilla oli vain kaksi hevosta rekineen, joiden kyytiin mahtui 70 kivääriä ja 10 000 patruunaa. Loput piilotettiin läheiseen hiekkakuoppaan.[1]
Viipurin työväen järjestyskaartien esikunta sai pian tiedon lastin kaappaamisesta ja antoi Lappeenrannan järjestyskaartille käskyn hakea aseet välittömästi takaisin. Lappeenrantalaiset päättivät lähettää matkaan reilun parinsadan miehen vahvuisen osaston, jota johti järjestyskaartin päällikkö Viktor Ripatti.[1] Joukko lähti matkaan junalla hieman puolenyön jälkeen maanantaina 21. tammikuuta.[2] Tieto punaisten aikeista kiiri kuitenkin Taavettiin, jossa suojeluskuntalaiset kaivoivat hiekkakuoppaan kätketyt kiväärit esiin. Aseidenkäsittelyssä kokemattomien miesten johtajaksi saapui Kouvolasta hälytetty jääkäri Lauri Pelkonen, joka sijoitti noin 20 suojeluskuntalaista asemiin Taavetin linnoituksen läheisille valleille. Samalla rikottiin junarataa hieman ennen Taavettia, jotta Lappeenrannasta saapuva juna saataisiin pysäytettyä.[1]
Järjestyskaartia kuljettanut juna saapui Taavettiin noin kello neljältä aamuyöllä.[3] Pysähtyneestä junasta rataa korjaamaan laskeutuneet järjestyskaartilaiset saivat vastaansa suojeluskuntalaisten tulitusta, jolloin kaksi heistä haavoittui.[2] Työväenkaarti jatkoi matkaansa Taavetin asemalta kohti kylää, jossa heidän tarkoituksenaan oli saada haavoittuneet lääkärin hoitoon. Noin kilometrin päässä asemalta he kuitenkin kohtasivat asemissaan olleita suojeluskuntalaisia. Syntyi uusi tulitaistelu, jonka aikana jääkäri Pelkonen sai surmansa.[1] Tämän jälkeen johtajansa menettäneet suojeluskuntalaiset vetäytyivät Taavetista Savitaipaleelle.[3] Illansuussa järjestyskaartilaiset kuulivat huhun Taavettiin saapuvista vihollisen lisäjoukoista ja päättivät lähteä Lappeenrantaan. Paikalle saapui Kouvolasta noin 40 suojeluskuntalaisen ryhmä, joka kuitenkin palasi pian takaisin, huomattuaan punaisten poistuneen kylästä.[1]
Surmansa saanut Lauri Pelkonen oli ensimmäinen sisällissodan yhteydessä kaatunut jääkäri. Hänen lisäkseen kahakassa haavoittui yksi suojeluskuntalainen. Työväenkaartista sai surmansa 18-vuotias lappeenrantalainen Sulo Saikko ja viisi miestä haavoittui.[3][4] Lehtitietojen mukaan neljä järjestyskaartilaista jäi vangiksi, mutta he pääsivät vapaaksi jo seuraavana aamuna. Järjestyskaartin puolestaan kerrottiin ottaneen 15 vankia, jotka kuljetettiin Lappeenrantaan.[2]
Kahakan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taavetin välikohtauksen jälkeen Lappeenrannan järjestyskaarti teki tarkastuksen yhteiskoululle, jossa paikallisten suojeluskuntalaisten epäiltiin kokoontuneen. Samalla he tekivät myös kotitarkastuksia, joiden yhteydessä löytyneistä asiakirjoista järjestyskaarti sai tietoja suojeluskunnan jäsenistä ja toiminnasta. Tiedot julkaistiin Lappeenrannassa ilmestyneessä Kansan Äänessä 24. tammikuuta. Tämän jälkeen järjestyskaarti otti haltuunsa seudun rautatieasemat tulevien asekuljetusten turvaamiseksi. Suojeluskunnan 36 jäsentä puolestaan poistui paikkakunnalta kaksi päivää myöhemmin Savitaipaleelle. Samaan aikaan käynnistynyt sisällissota laajentui seudulle vasta vajaan kahden viikon kuluttua, kun Joutsenon taistelut alkoivat 8. helmikuuta.[3]
Muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauri Pelkosen kunniaksi pystytettiin vuonna 1933 muistomerkki hänen kuolinpaikalleen nykyisten Marttilan- ja Jääkärinteiden risteykseen. Se oli alun perin ympäröity Karjalan vaakunalla koristellulla rauta-aidalla, joka kuitenkin poistettiin pyörätien rakentamisen yhteyssä 1980-luvulla.[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Tikka, Marko & Arponen, Antti O.: Koston kevät. Lappeenrannan teloitukset 1918. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-02345-0-8.
- ↑ a b c Viimeiset tiedot. Tapahtumia Taavetista. Kansan Ääni, 22.1.1918, nro 9, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.4.2017.
- ↑ a b c d Toivanen, Pekka: ”Punaisten ja valkoisten sota Lappeenrannassa 1918”, Kauskilasta kuntaliitokseen. Historiaa ja tarinoita Lappeenrannasta ja sen asukkaista. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja 21. Lappeenranta: Etelä-Karjalan museo, 1999. ISBN 951-78503-8-7. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Saikko, Sulo Jalmar Suomen sotasurmat 1914–1922. Arkistoitu 6.4.2017. Viitattu 6.4.2017.
- ↑ Luumäen muistomerkit Luumäen Lehti. Arkistoitu 7.10.2016. Viitattu 6.4.2017.
- ↑ Jääkäri ”Kitusen” muistokivi 4.8.2015. Makkerin blogi. Viitattu 6.4.2017.