Suomalainen kansantanssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kipakkaa polkkaa. Rimpparemmi. Kuva: Aki Paavola.

Kansantanssi on Suomessa harrastuksena suosittu ja eri seuroissa on laskettu olevan jopa 30 000 harrastajaa. 1980-luvulla alkanut kansantanssin renessanssi ja sen perinteinen kriittinen tarkastelu ja radikaalitkin lähestymistavat ovat nostaneet kansantanssin arvostusta. Kansantanssin muuttuminen on hyväksyttävämpää, vaikka vaikutteita otetaan lähinnä modernista tanssista.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset kansantanssit eli tanhut tulivat harrastuksena muodikkaiksi 1900-luvun alun naisvoimisteluliikkeen ja raittiusjärjestöjen työn myötä. Kansallisuusaatteen nostamana 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa annettiin keruukehotuksia kansanperinteeseen. Tanssiperinnettä saatiin kerätyksi kansainvälisesti verraten hyvin.

Suomalainen kansantanssi voidaan jakaa muutamiin toisistaan esteettisesti ja luonteeltaan poikkeaviin alueisiin:

Saamelaisista tansseista on tietoa hyvin vähän kolttien katrillia lukuun ottamatta.

Kansantanssiin kuuluu ryhmätansseja, jotka tanssitaan kuvioissa symmetriaa noudattaen, ja kansan paritansseja joissa muunnelmien rikkaus kukoistaa vapaan viennin avulla. Suomenruotsalaisessa ja karjalaisessa tanssiperinteessä improvisaatiolla on suurempi tila kuin muualla Suomessa. Suomenruotsalaiseen kansantanssiin kuuluu tyypillisenä suomenkielistä aluetta pehmeämpi askellus ja vinhakkaampi pyörintä. Suomenruotsalaisessa perinteessä myös huudetaan riemukkaasti ja useammin kuin suomenkielisessä. Ruotsinkielisten kansantanssiryhmien ohjelmistoon kuuluu myös sellaisia tanssilajeja, joita suomenkielisillä ryhmillä ei tyypillisesti kuulu (esimerkiksi bakmes).

Kansantanssiryhmät jakautuvat käytännössä sosiaalisiin ja esittäviin ryhmiin. Esittävien tarkoitus on luoda yleisölle elämys tai esitellä suomalaista kansanperinnettä. Sosiaaliset ryhmät taas ovat lähempänä kansantanssin alkuperäistä tarkoitusta: yhteistä hauskanpitoa. Työväen- ja kansalaisopistot sekä erilaiset keskusseurat tekevät vanhus-, varhaisnuoriso- ja terveystyötä liikuttaessaan eri kansanryhmiä.

Kansantanssin historiaa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen kansantanssin historia liittyy vahvasti Suomen yleiseen historiaan ja eri vaiheisiin sekä Ruotsin vallan aikana että suuriruhtinaskuntana osana Venäjää. Kansallisuusaatteen nousun vaikutuksesta aiemmin ajanvietteenä toimineesta musiikki-, leikki- ja tanssiperinteestä muotoutui suomalaisten "juuria" korostava kulttuurin muoto. Musiikin ja seurustelutapojen muutokset ovat olleet vahvasti vaikuttamassa suomalaisen tanssiperinteen kehittymiseen [1]

Kansantanssin muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulutanssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla ketju- ja piiritanssit olivat yleisiä eri puolella Eurooppaa. Ne ovat kansantanssien vanhinta tanssikerrostumaa ja todennäköisesti levinneet Ranskasta (ransk. carole) muualle Eurooppaan. Keskieurooppalaiset tanssilaulut eivät ilmeisesti yleistyneet suomenkielisen väestön keskuudessa, vaikka niiden aiheita käytettiin kalevalamittaisissa lauluissa

Säestyksenä ovat olleet balladit ja muut eeppiset laulut; ne liittyivät Suomessa kalevalamittaisten laulujen esittämiseen. Karjalankannakselta ja Inkeristä on kerätty paljon kalevalamittaisia lauluja, jossa ne säilyivät käytössä paikoin 1900-luvun alkuun asti.

Askelikot ovat yksinkertaisia: kävelyä, juoksua, hyppyaskelikkoja, tasahyppyjä. Kuvioina ovat tavallisimmin piirit ja ketjut, mutta voidaan liikkua myös rivistönä tai solassa. Laulutanssiperinteen jatkajina ovat piirileikit [1][2]

Menuetti ja polska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssina menuetti Suomessa on ollut suosionsa huipulla 1700-luvulla, jolloin se tanssittiin usein kaksoistanssina polskan kanssa. Ensin tanssittiin monivuoroinen, tarkasti säännelty arvokas menuetti ja sen perään pari- tai piiripolskaa.

Polska on puolalaista alkuperää.

Kontratanssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kontratanssit ovat ryhmätansseja. Nimi kontratanssi tulee todennäköisesti englanninkielisestä ilmauksesta country dance ja ranskan sanasta contredanse.

Angleesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solassa tanssittavat angleesit tunnetaan Suomessa myös solatanssien nimellä.

Enkeliska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enkeliskat yleistyivät Suomessa viimeistään 1800-luvun alkupuolella. Suosituimmillaan ne olivat 1800-luvun puolivälissä. Toisin kuin monet muut tanssinlajit, enkeliska on ollut meillä lähes pelkästään kansanomaisessa käytössä, eikä sitä juuri tunneta säätyläistansseina. Enkeliska tuli todennäköisesti Britteinsaarilta merimiesten mukana. Nimi onkin ilmeisesti suora suomennos ruotsin kielen sanasta engelska = englantilainen. Enkeliska oli erityisen suosittua Ahvenanmaalla, vaikka tietoja on 1800-luvun alusta lähtien lähes koko maasta Karjalaa lukuun ottamatta.[1]

Enkeliskaa tanssitaan tasajakoiseen musiikkiin ja sen tunnistettavat piirteet ovat paikallaan suoritettava enkeliskahyppely, sekä kuviossa pujottelu eli enkeliskakierto. Enkeliskatanssikuvion koko voi olla vaihteleva: 3, 4, 5, 6, 8 tai 9 tanssijaa. Aina ei siis tanssita pareittain. Ahvenanmaalta on tietoja myös vielä useamman hengen kuvioista.[1]

Enkeliskan piirteitä tunnetaan nykyäänkin Britteinsaarten reel-tansseista. Hyppely on omaksuttu meille pehmeämpänä ja tempoltaan hitaampana. Askel on kuitenkin ilmava ja rullaa päkiältä kannalle.[3]

Kolmen hengen kuviossa tanssijat kiertävät kahdeksikkoa ja neljän hengen kuviossa kolmisilmukkaista kahdeksikkoa. Kiertäessä tanssijat tulevat aina toisiaan vastaan. Enkeliskakiertoa voidaan harjoitella mm. ajattelemalla, että annetaan joka toiselle vastaantulevalle oikea käsi ja joka toiselle vasen.

Kolonnatanssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolonnatanssit ovat kontratansseja, joiden tanssikuvio muodostuu useista kolmikkoriveistä. Monissa maissa kolonnatanssit tunnetaan ranskankielisellä nimellä tempete. Suomessa tunnetaan muutamia kolonnatansseja, esim. Yhdeksänhenkinen, Hampuri, Hollolalainen, Tyrvään lysti ja Pappi varis. Kolonnatanssit ovat olleen yleisempiä muualla Euroopassa, missä niitä on tanssittu myös suuremmissa kuvioissa.[2]


Pappi Varis
Osanottajia: 5 poikaa ja 4 tyttöä (tai päinvastoin)
Alkukuvio: yhdeksikkö, riveittäin kädet käsissä
Askelikot: polkkaa, varvashyppelyä ja kävelyä
a) Polkkavastuu (riijaus)
1-4 Rivit I ja II kulkevat 2 polkka-askelikkoa vastakkain ja samoin takaisin
5-8 Uudelleen 2 polkka-askelikkoa vastakkain ja 4 varvashyppelyä paikoillaan vastakkain alkaen vasemmalla eteen
1-8 Rivi II kääntyy kukin paikallaan nopeasti riviä III vastaan ja tanssii sen kanssa samoin
b) Enkeliskakierto
9-16 Rivit A ja B aloittavat enkeliskakierron vastakkain, rivi C yhtyy kiertoon, yhteensä 16 kävelyaskelta
9-16 samoin enkeliskakierto poikkisuuntaan, jolloin rivit 1 ja 2 aloittavat vastakkain


1-8 :,: Tanssi toistetaan rivi II:n aloittaessa vastuun rivi III:a vastaan ja rivin B aloittaessa enkeliskakierron riviä C vastaan
9-16 :,:
1-8 :,: Tanssi toistetaan, jolloin rivit A, B ja C muodostavat kukin kolmikon ja kolmikot A ja B aloittavat vastuun keskenään
9-16 :,: Enkeliskakierto ensin riveittäin I, II ja III, sitten riveittäin A, B ja C
1-8 :,: Tanssi toistetaan, jolloin kolmikot B ja C tanssivat ensin vastuun keskenään
9-16 :,: Enkeliskakierto ensin riveittäin I, II ja III, sitten riveittäin A, B ja C

[4]

Katrilli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katrilleja on Suomessa muistiinmerkitty useita. Se on ollut suosituin kontratanssin muoto Suomessa. Katrillia tanssitaan neliössä.

Franseesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franseesi (=ranseesi, pransiisi) yleistyi säätyläistanssina kontratansseista viimeisenä 1800-luvun lopulla, ja kansanomaisessa käytössä se ei ole ollut kovinkaan yleinen. Franseesia leimasi tietty herraskaisuus, ja se oli käytössä vain lyhyen aikaan. Se on poloneesin ohella säilyttänyt asemansa akateemisten juhlatilaisuuksien tanssina. Franseesista on tietoja neliö- ja vastakkaisrivitanssina Länsi- ja Etelä-Suomesta, ja ainoastaan Helsingin ympäristössä sillä on ollut vahva asema kansan keskuudessa. Franseesi muistutti rakenteeltaan sekä katrilleja että purpureita: katrillimaisia piirteitä siinä oli vastuut, paikanvaihdot, karkelot ja muut vastaavat vakio-osat ja purpurimaisia piirteitä olivat monimuotoiset kuviomarssit tanssin lopussa.

Purpuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purpuri on eräs komeimmista ja näyttävimmistä suomalaisen kansanomaisen tanssiperinteen edustajista. Tämä pitkä, moniosainen ja monivuoroinen tanssi on alun perin muodostunut useista itsenäisistä tansseista, jotka ovat sitten liittyneet yhä kiinteämmiksi kokonaisuudeksi muodostaen lopulta yhtenäisen tanssin, jonka vuoroiksi nämä tanssit on käsitetty.[5]

Kuviotanssityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kižata-sana on alun perin tarkoittanut todennäköisesti kaikenlaista ilonpitoa: leikkiä, tanssia, laulua ja kisailua. Karjalaisissa illanvietoissa kisoilla ollut suuri merkitys niiden kuvioinnin, askelikkojen ja soitinsäestyksen tarpeettomuuden vuoksi. Usein kisoja säestettiin laulamalla.

Kansanomaiset paritanssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polska on piirissä, ketjussa tai pareittain tanssittava, useimmiten tahtilajiltaan 3/4. Suomeen puolalaista alkuperää oleva polska on tullut Ruotsista, jossa sillä on hyvin suuri arvostus kansantanssina. Tilassa liikkuva paritanssiversio tunnetaan myös nimellä hamburska.

Masurkka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Masurkka on kolmijakoinen paritanssi, jonka oletetaan tulleen Suomeen Venäjän kautta. Suurin osa muista paritansseista on todennäköisesti tullut Suomeen Keski-Euroopasta Ruotsin kautta.

Masurkan perusaskel tanssitaan seuraavasti:

  • A-osassa tehdään askel-hyppyjä ja juoksuaskelia ja
  • B-osassa tanssitaan tyypillisimmin polkkamasurkkaa (toiselta nimeltään masurkkapolkkaa).

Polkka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisessa polkassa on paljon askelvariaatioita ja nostoja.

Jenkka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jenkkaa tanssitaan edelleen tanssilavoilla. Jenkka ja sottiisi ovat aiemmin olleet saman tanssin muunnoksia, mutta ne on eronneet omiksi tansseikseen. Jenkka ja sottiisi eroavat toisistaan siten, että sottiisi tanssitaan sitkeästi "maata pitkin"ja jenkka puolestaan hyppelemällä.

Jenkan perusaskel tanssitaan tyypillisimmin seuraavasti:

  • A-osassa askel askel hyppy x 2, joilla edetään parin kanssa tanssisuuntaan avoimessa tanssiotteessa
  • B-osassa hyppyaskelia x 4, joilla pyöritään 2 kierrosta parin yhteisen akselin ympäri tanssisuuntaan tilassa liikkuen

Sottiisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sottiisia sanotaan myös "laiskan pojan jenkaksi", koska askelten kaava on sama, mutta se tanssitaan ilman hyppyä.

  • A-osassa tanssitaan askel askel jousto x 2 edeten tanssisuuntaan avoimessa tanssiotteessa
  • B-osassa tanssitaan neljä pistopyörintää kaksi kierrosta ympäri suljetussa otteessa

Kerenski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paritanssi ja sävelmä, joka oli suosiossa Viipurin läänissä ja Etelä-Suomessa ainakin 1900-luvun alkukymmenillä. Tanssia ruvettiin Venäjän vallankumousten aikana säestämään pääministeri Kerenskistä kertovalla pilkkalaululla ja nimittämään yleensäkin kerenskiksi. Laulu kiellettiin räikeän sisältönsä takia samalla myös tanssi alkoi jäädä pois suosiosta. Tanssi ja sävelmä tunnetaan edelleen Ukrainassa nimellä karapet (карапет - videolla 06:35-08:41) [6]. Tanssijat liikkuvat piirissä myötä- ja vastapäivään eri askelikoilla.

Hambo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todennäköisesti hambon tanssiminen on alkanut Suomessa 1800-luvulla, mutta sen historia on hyvin epäselvä ja hämärän peitossa. Luultavimmin hambo on saapunut Suomeen Ruotsin kautta ja suurin osa hambon variaatioista onkin syntynyt kansantanssijoiden luomina sekä Suomessa että Ruotsissa. Hamboa on kutsuttu myös nimillä hambopolska ja hamburska.

Hambomusiikin tahtilaji on 3/4. Tanssillisesti hambo on lähempänä polskaa, mutta musiikillisesti masurkkaa. Hambo soitetaan kuitenkin masurkkaa enemmän triolimaiseksi, eli tahdit soitetaan kolmimuunteisina. Hambon tanssillisen fraasin pituus on 8 tahtia.

Hambo sisältää pääsääntöisesti kaksi osiota: inledning (kaksi dahlstegiä ja yksi tresteg) ja hambopyörintä polskaotteessa.

Lähde: PariTanssien Tanssitalo -kirja, Maria Milad, Katarina Koskivaara (Suomen Nuorisoseurojen Liitto ry 2002)

Valssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanparitanssina valssi on kolmijakoinen tanssi, josta löytyy useita askelvariantteja, jopa nostoja. Perusmuodossaan kansanomaisena, seura- tai kilpatanssityyppisenä paritanssina valssin perusaskelikko on samantyyppinen, mutta kustakin lajista löytyy omat vivahde-eronsa valssille.

Kansantanssitermejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Askelia ja askelikkoja

  • kävely
  • laputus
  • hyllytys
  • hoppavalssi (polskamainen, humppamainen ja yhdenjalan)
  • keinuva kävelyaskel
  • sivuaskel
  • kisa-askel
  • karjalainen puolijuoksu
  • karjalaisaskelikko eli uhtuan askelikko
  • melkutus
  • tanila
  • hapanmykky
  • vaihtoaskel
  • laukka
  • pisto
  • varvashyppely
  • varvaskantahyppely
  • isovarvas
  • päristys
  • Uhtuan askel
  • hyppyaskel
  • siiputus
  • enkeliska(hyppely)
  • vaihtoaskel
  • sivuaskel
  • kisapyörintä
  • juoksu
  • ristiaskel
  • ryssä
  • ripaska
  • puoliripaska
  • hoppavalssi
  • heilurihypyt

Vakiokuvioita ja vakio-osia

  • diagonaali
  • sola
  • vastakkaisrivi
  • neliö
  • piiri
  • paripiiri
  • kääntöpiiri
  • vastakkaispiiri
  • risti
  • ketju
  • tähti
  • tukki
  • vastuu
  • ristipyörintä
  • piiripyörintä
  • paripyörintä
  • piirivastuu
  • paikanvaihto
  • paikanvaihto pareittain
  • läpikäyden paikanvaihto
  • kättely
  • karkelo
  • karkelo kaartaen
  • karkelo kääntymättä
  • puolikarkelo eli karjalainen karkelo
  • vastakkain ja seläkkäin
  • porttien käynti
  • enkeliskakierto
  • taputus
  • näyttö
  • ristai
  • pikkuristai
  • avorivistö
  • kahden ja neljän parin neliö
  • yhdeksikkö

Otteita

  • laukkaote
  • kädet käsissä
  • peukaloristiote
  • takaristiote
  • peukalo-ote
  • käsikynkkä
  • avoin tanssiote
  • suljettu tanssiote
  • takatanssiote
  • olkavarsiote
  • olkavarsiote piirissä
  • polkkaote
  • vyötäröote
  • kädet ristissä rinnalla
  • kädet vyötäröllä
  • kolmikon vyötäröote
  • yläote
  • kääntöpiiriote
  • ristipiiriote
  • polskaote
  • polskapiiriote
  • portti
  • kyynärkoukku
  • ranneote
  • hambo-ote


Tärkeimpiä kansantanssitapahtumia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pispalan Sottiisin yhteydessä pidetään Keskustorilla polkan SM-kisat. Kuva vuodelta 2006

Tärkeimpiä kansantanssitapahtumia naapurimaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nordlek, järjestetään vuorotellen Pohjoismaissa, Lahdessa 2009
  • Barnlek, järjestetään vuorotellen Pohjoismaissa
  • Viron tanssijuhlat (tanssipidot), joka viides vuosi, Tallinnassa 2009

Suomalaisen kansantanssin keskusjärjestöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1931 perustettu Finlands Svenska Folkdansring edistää toiminnallaan suomenruotsalaisen kansanperinteen tunnettuutta.

Vanhin suomalainen kansantanssijärjestö, joka on perustettu vuonna 1901. Sen tärkeimpiä tehtäviä ovat suomalaisen kansanperinteen elvyttäminen ja kulttuuriperinteen tuntemuksen lisääminen.

Kansantanssinuorten liitto on perustettu 1982 huolehtimaan Suomalaisen Kansantanssin Ystävien varhaisnuorisotoiminnasta.

Kalevan Nuorten Liitto on perustettu vuonna 1960 ja se toimii yhteistyössä Suomen Nuorisoseurojen Liiton kanssa. KN-liiton toiminta keskittyy edistämään lasten kulttuurikasvatusta, kansanperinteen tuntemusta ja terveitä elämäntapoja. KN-liitto järjestää kulttuuritoimintaa pääasiassa alle 16-vuotiaille.

Perustettu vuonna 1980. Huolehtii karjalaisen kulttuurin ylläpitämisestä ja tunnetuksi tekemisestä Suomessa.

Suomen Nuorisoseurojen Liiton syntyvaiheet liittyvät kiinteästi kansallistunteen ja sivistysaatteen nousuun Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Se aloitti toimintansa kansanliikkeenä ja organisoitui myöhemmin piirijärjestöiksi ja liitoiksi. Suomen Nuorison Liitto aloitti toimintansa 1897 ja 1994 vuodesta lähtien sen keskusliiton nimi on ollut Suomen Nuorisoseurojen Liitto.

Kansantanssialan ammatillista koulutusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammatillista koulutusta suomalaisen kansantanssin saralla voi Suomessa hankkia kahdessa paikassa: Oulussa ja Rovaniemellä.

Tanssijan ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa Lapin Urheiluopistossa Santasportissa Rovaniemellä. Em. oppilaitoksessa voi erikoistua kansantanssiin ammattinimikkeellä tanssija. Koulutuksen laajuus on 120 opintoviikkoa.

Tanssialan korkea-asteen koulutusta tarjoaa Oulun seudun ammattikorkeakoulu eli OAMK, jossa voi opiskella tanssinopettajaksi pääaineena kansantanssi. OAMK:sta valmistuneiden ammattinimike on tanssinopettaja(AMK). Vuodesta 1991 alkaen Oulussa koulutettiin tanssinopettajia Oulun konservatorion tanssinopettajakoulutuksessa, josta valmistuneiden tutkintonimike on tanssinopettaja. Oulun konservatorion tanssinopettajakoulutus muutti Oulun seudun ammattikorkeakoulun alaisuuteen vuonna 1998. Opiskelu tanssinopettajaksi kestää neljä vuotta ja opintojen laajuus on 240 opintopistettä eli 160 opintoviikkoa.

Tanssiryhmien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset kansantanssijärjestöt luokittelevat ryhmiä säännöllisesti eri taitosarjoihin.

Suomen Nuorisoseurojen Liiton (myöh. SNL) luokitteluissa ryhmät luokitellaan erilaisiin taitoa kuvaaviin sarjoihin. SNL:n luokitteluiden tavoitteena on muun muassa ryhmien kartoittaminen kansallisiin ja kansainvälisiin edustustehtäviin.

Karjalaisen Nuorisoliiton vuosittain järjestettävän kansantanssiluokittelun ensisijainen tarkoitus on toimia koulutustapahtumana sekä ohjaajille, tanssijoille että muusi­koille. Samalla kartoitetaan ryhmien senhetkinen taso.

Kansantanssinuorten Liiton kansantanssikatselmus on näytös- ja koulutusluonteinen tapahtuma. Sen tarkoituksena on tukea ohjaajan opetus- ja kasvatustyötä. Ryhmiä innostetaan kehittämään omaa osaamistaan ja niille annetaan kannustavaa ja rakentavaa palautetta.

Suomalaisia kansantanssiryhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hoppu, Petri: teoksessa "Asplund, Hoppu, Laitinen, Leisiö, Saha & Westerholm: Suomen musiikin historia Kansanmusiikki." WSOY, 2006.
  2. a b Rausmaa, Pirkko-Liisa&Esko: "Tanhuvakka Suuri suomalainen kansantanssikirja.". WSOY, 1977
  3. http://www.folkdancing.com/Pages/skandia/02engel.htm
  4. Pirkko-Liisa ja Esko Rausmaa: Tanhuvakka Suuri Suomalainen kansantanssikirja, s. 381. Porvo: WSOY, 1977.
  5. Bergholm, Kari: Suomalainen Purpuri. 1999. Suomalaisen kansantanssin ystävät.
  6. http://www.youtube.com/watch?v=UQ-rZ4gYmNg

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Junno, Sauli: Leikkilipas: Leikkejä ja tansseja Karjalasta ja Suomesta. Joensuu: Ilias, 2003. ISBN 952-5309-49-5.
  • Malmi, Viola: Elämäni tanssi: Karjalaisen kansantanssin arkea ja juhlaa. Toimittaneet Antti Koiranen ja Hannu Tommola. Tutkivi 33. SKIPin raportteja 6. Tampere: Tampereen yliopisto, 2005. ISBN 951-44-6266-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansantanssitapahtumien kotisivut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]