Tämä on lupaava artikkeli.

Leiri (Lappeenranta)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leiri
Kaupunki Lappeenranta
Suuralue Keskusta
Kaupunginosa nro 5
Väkiluku 2 213[1] (31.12.2013)
Postinumero(t) 53600, 53900

Leiri on Lappeenrannan kaupunginosa ja tilastoalue. Se sijaitsee kaupungin keskustassa ydinkeskustan ja Lappeenrannan lentoaseman välisellä alueella osittain Saimaan rannalla.[2][3] Leiri on Lappeenrannan viides kaupunginosa ja saanut nimensä siellä järjestetyistä sotaväen leireistä.[2] Siellä sijaitsevat muun muassa Rakuunamäen kasarmialue, Fazerin (aiemmin Chymoksen) makeistehdas ja Prisma-hypermarket.[2][4] Leirin tilastoalueella oli 2 213 asukasta vuonna 2013.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotaväen leirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaita leirikentällä vuonna 1891.
Keisari Aleksanteri III:n vierailu Lappeenrannassa vuonna 1891.

Lappeenrannan linnoituksesta lounaaseen sijaitsevalla Leirin alueella oli sotilastoimintaa jo vuodesta 1788 alkaen Suomen sotaan asti, jolloin läheisen Tyysterniemen ja nykyisen makeistehtaan välisellä Saimaan rantakaistaleella toimi Venäjän Saimaan laivasto.[5][6][7] Sisämaassa alueen tasaisen maaston katsottiin soveltuvan erityisen hyvin sotaväen majoitus- ja harjoitusalueeksi. Venäläisten leiritoiminta alueella alkoi jo ennen vuotta 1812 keisari Aleksanteri I:n kaudella (1801–1825).[8][9] Suuren esikaupungin (nykyiset Keskus ja Kylpylä) länsipuolella ja Nikolain etulinnakkeen eteläpuolella sijainnutta kenttää nimitettiin Joutsenkentäksi. Kenttää laajennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1821.[8] Alueen merkitys kuitenkin väheni Hämeenlinnan rautatien valmistuttua vuonna 1862 ja leirien siirryttyä Parolaan.[9]

Vuonna 1880 Lappeenrannan valtuusto tarjosi leirialuetta Suomen suuriruhtinaskunnan armeijalle, joka oli luotu vuoden 1878 asevelvollisuuslain myötä.[10] Tuon ajan asevelvollisuusarmeijoilla oli tapana järjestää suuria yhteistoimintaharjoituksia, leirikokouksia, joiden esikuvana pidetään vuonna 1857 perustettua Châlonsin leiriä lähellä Châlons-en-Champagnea Ranskassa.[11] Sotaväen saamista Lappeenrantaan pidettiin edullisena kaupungin kehitykselle. Sotaväkeä alueelle houkuttelivat maaston lisäksi parantuneet liikenneolosuhteet sekä Saimaa, läheisen linnoituksen vallitukset ja alueen metsät, jotka mahdollistivat monipuoliset harjoitukset.[10] Leiri rakennelmineen päätettiinkin perustaa vuonna 1883. Pääosin kaupungin omistamista Mustolan ja Ihalaisten tiloista koostunut alue vuokrattiin valtiolle 50 vuodeksi.[11] Lappeenrantaan päätettiin sijoittaa myös Viipurin tarkk’ampujapataljoonan alainen Lappeenrannan reservikomppania vuonna 1882. Sen alue sijaitsi Leiristä noin kilometrin länteen nykyisessä Kuusimäen kaupunginosassa.[6][12]

Ensimmäinen leirikokous Lappeenrannassa järjestettiin vuonna 1885, ja siihen osallistuivat tarkk’ampujapataljoonat ympäri Suomen, yhteensä noin 4 500 miestä.[13] Lappeenranta sai samana vuonna myös rautatien, kun Simola–Lappeenranta-rata ja Lappeenrannan rautatieasema valmistuivat leirialueen itäpuolelle. Ensimmäistä leiriä ja rautatien aukeamista korosti keisari Aleksanteri III:n ja puolisonsa Maria Fjodorovnan vierailu.[10] Leirejä järjestettiin myös vuosina 1888, 1891, jolloin keisaripari vieraili leirillä toistamiseen, 1894, 1896 ja 1899.[14] Leirit, rautatie ja keisariparin vierailut piristivät kaupungin elämää huomattavasti sekä sosiaalisesti että taloudellisesti.[10] Venäläiset joukot palasivat alueelle vuonna 1893 Parolan käytyä ahtaaksi ja käyttivät sitä ensimmäiseen maailmansotaan asti.[9][14]

Lappeenrannan leirikenttä oli useamman virstan pituinen ja kokonaispinta-alaltaan 905 tynnyrinalaa,[11] ja se ulottui myös nykyisten Lentokentän ja Kesämäen kaupunginosien puolelle. Lentokentän koillisnurkka onkin nimeltään Leirikenttä.[3] Venäläisten majoitusrakennukset sijoittuivat juuri tälle alueelle,[15] jossa nykyisin toimii Maasotakoulu.[3] Suomalaisten rakennukset sijaitsivat siitä kaakkoon kentän toisella puolella.[15]

Leirikirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Leirikirkko (Lappeenranta)
Leirikenttä, Leirikirkko ja sen ympäristöä vuonna 1904.

Vuonna 1901 rakennettiin Lappeenrannassa kesäleirejään pitäneelle suomenmaalaiselle tarkka-ampujaprikaatille pieni puukirkko leirikentän ja Lappeenrannan kasarmialueen väliin. Vuonna 1903 Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov, käytyään tarkastusmatkalla Lappeenrannassa, määräsi rakennettavaksi Venäjän keisarikunnan arvolle sopivan uuden, isomman kirkon. Entinen leirikirkko purettiin ja uuden kirkon rakennustyöt alkoivat toukokuussa 1903. Leirikirkko vihittiin käyttöön 17. kesäkuuta 1904. Kirkon suunnitteli sotilasinsinööri M. Redjko ja sen kullatut sipulikupolit lahjoitti lappeenrantalainen kauppias Ivan Wolkoff. Kirkko oli Venäjän valtakunnan ja armeijan suojeluspyhimyksen Pyhän Nikolaoksen nimikkokirkko ja kirkkosalissa oli tilaa noin 400 henkilölle. Kirkko toimi venäläisen sotaväen leirikirkkona kesäleirien aikoina.

Suomen itsenäistyttyä kirkko jäi pois käytöstä ja siirtyi valtiolle. Osa kirkon ikoneista siirrettiin Linnoituksen alueella sijainneeseen ortodoksiseen kirkkoon. Kirkko rappeutui ja joutui venäläisen vallan symbolina ilkivallan kohteeksi. Kirkon purkamisesta alettiin keskustella kesällä 1919 ja se myytiin lopulta huutokaupalla purettavaksi heinäkuussa 1921. Huutokaupassa korkeimman tarjouksen teki kenkätehtailija Pekka Kinnunen.[16]

Rakuunamäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 lippujuhlan päivän kalustoesittely Rakuunamäellä.
Rakuunakillan perinneratsukoita. Rakuunat olivat ratsain liikkuneita ja jalan taistelleita sotilaita.
Katso myös: Lappeenrannan varuskunta

Kaupunginosaan kuuluu sen pohjoisosassa sijaitseva Rakuunamäen kasarmialue, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1889, kun Lappeenrantaan perustettiin ratsuväen joukko-osasto Suomen rakuunarykmentti.[2] Tältä ajalta ovat peräisin muun muassa Sebastian Gripenbergin ja Johan Jacob Ahrenbergin suunnittelemat kolmikerroksiset punatiiliset kasarmit, upseerikerho (1890), komentajan talo, upseerien ja aliupseerien asuinrakennukset, ruokala (myöhemmin sotilaskoti), päävartio, kanslia ja Sairaalanmäen sotilassairaala.[6][17] Suomen rakuunarykmentti lakkautettiin jo vuonna 1901 ensimmäisen sortokauden venäläistämispyrkimyksien vuoksi ja aluetta käytti sittemmin vuoteen 1914 asti 55. suomenmaalainen rakuunarykmentti, joka nimestään huolimatta oli venäläinen.[6][18] Venäläiskaudella alueella tehtiin lisärakentamista, muun muassa kaksi kaksikerroksista kasarmia ja uusi ruokala.[6][19] Oman kokonaisuutensa alueella muodostavat erilaiset huolto-, varasto- ja tallirakennukset, joita on rakennettu eri aikoina.[6]

Suomen itsenäistymisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana alueella toimineita joukko-osastoja olivat Tykistökoulu (1918–1919),[20] jonka kouluttamista joukoista perustettuja tykistön joukko-osastoja oli Lappeenrannassa vuoteen 1922 asti,[21] sekä Uudenmaan rakuunarykmentistä ja Hämeen ratsurykmentistä muodostettu Ratsuväkiprikaati (1920–1944).[22] Sotavuosina 1939–1945 siellä majoittui ja perustettiin lukuisia joukkoja.[23] Sotien jälkeen Rakuunamäellä toimivat Karjalan tykistörykmentti (1944–1980)[24] ja URR, myöhemmältä nimeltään Uudenmaan rakuunapataljoona (1944–1989).[25] Rakuunat jalkautettiin lopullisesti 1. maaliskuuta 1947 komentajansa, eversti Adolf Ehrnroothin komennolla ”Valmiiksi – ratsailta”, mihin päättyi Suomen ratsuväen historia.[26]

Lappeenrannan varuskunnan ja nykyisen joukko-osaston Maasotakoulun toimintoja, muun muassa esikunta, on edelleen Rakuunamäellä, mutta 2000-luvulla monet rakennuksista on muutettu asuin- ja toimistotiloiksi ja alueelle on tullut myös uudisrakennuksia.[6][27] Alue sai ensimmäisen osayleiskaavan vuonna 1998.[28] Osayleiskaavassa ja sitä täsmentävässä asemakaavassa vanhat rakennukset on merkitty sr-1- ja sr-2-suojelumerkinnöin.[3] Sotilastoimintoja on siirtynyt naapurikaupunginosa Lentokentän Leirikentälle, jota alettiin rakentaa nykymuotoonsa 1930-luvulla Ragnar Ypyän ja sittemmin Osmo Lapon suunnitelmin.[6] Siellä vuonna 1945 aloitti toimintansa Jalkaväen aliupseerikoulu, josta useiden nimen- ja organisaatiomuutosten myötä tuli Maasotakoulu vuonna 2001.[6][29]

Viidennen kaupunginosan asemakaavoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan kartta vuodelta 1894. Rakuunamäki lähes keskellä karttaa, venäläisten leiri siitä lounaaseen kartan vasemmassa reunassa ja suomalaisten leiri etelään kartan alareunassa. Viides kaupunginosa eli nykyinen Leiri välittömästi Rakuunamäen eteläpuolella huomattavasti nykyistä pienempänä.

Aiemmin Puhakan tilaan kuulunut Leirin alue liitettiin kaupunkiin vuonna 1892 keisari Aleksanteri III:n suostumuksella.[30][31] Valtuusto oli anonut Puhakan tilan pääosan ja Ihalaisten tilan liittämistä jo vuonna 1881, mutta Lappeen pitäjän vastustuksen vuoksi anomus hylättiin.[31] Maanmittari Oskar Hannikainen laati keisarin vuoden 1892 lopulla hyväksymän asemakaavan (kartta oikealla), jossa olivat mukana kaupunginosat I–V eli nykyiset Linnoitus, Keskus, Kylpylä, Pallo–Tyysterniemi ja Leiri. Tässä niin sanotussa keisarinkaavassa viidenteen kaupunginosaan sijoittui 14 korttelia ja 53 tonttia. Kaava toteutui pääpiirteissään. Jo vuonna 1890 oli kaupungininsinööri Oskar von Schultzin laatiman asemakaavaehdotuksen pohjalta avattu Aleksanterinkatu eli nykyinen Valtakatu rautatien länsipuolelle itä-länsisuuntaiseksi yhdystieksi. Vuonna 1898 katu päätettiin ulottaa radan itäpuolelle Lappeen Marian kirkon ohi.[32] Keisarinkaavassa viides kaupunginosa oli kaupungin etelärajalla. Kaupunginosan pohjoispuolelle jäi rakuunarykmentin alue lukuun ottamatta Sairaalanmäen sotilassairaalaa, joka oli sen keskellä.[15]

1900-luvun alussa ennen itsenäisyyden aikaa laadittiin useita asemakaavaehdotuksia, mutta mikään niistä ei toteutunut. Viidettä kaupunginosaa koski erityisesti arkkitehti Valter Thomén ja insinööri Hugo Liliuksen laatima laajennus vuodelta 1908.[32] Vuonna 1932 tehtiin suuri esikaupunkiliitos, jonka myötä kaupungin raja siirtyi viidettä kaupunginosaa etelämmäs ja lännemmäs.[33] Ensimmäinen merkittävä toteutunut kaava oli Viipurin asemakaava-arkkitehdin Otto-Iivari Meurmanin vuonna 1935 laatima kaupungin yleisasemakaava, joka vahvistettiin 16. syyskuuta 1936. Se tähtäsi pientalovaltaiseen kaupunkitilaan, ja sitä toteutettiin 1930–1940-lukujen aikana V–XI kaupunginosissa. 11. kaupunginosa eli nykyinen Tykki–Kiviharju sijoittui viidennen kaupunginosan kaakkoispuolelle.[34] Keisarinkaavassa viidennen kaupunginosan tontit olivat suurehkoja tehdastontteja, jotka menivät heikosti kaupaksi. Meurmanin kaavassa asiaa pyrittiin korjaamaan jakamalla tontteja pienemmiksi asuintonteiksi.[35]

Meurmaninkin kaavaan tehtiin muutoksia varsin pian, kun muutamia viidennen kaupunginosan tontteja liitettiin kasarmialueeseen.[34] Talvisodan jälkeen kaupunki sai Ruotsilta lahjaksi 22 omakotitaloa, jotka sijoitettiin viidenteen kaupunginosaan Ratsukadun ja Ihalankadun varrelle. Talot myytiin rintamamiesten perheille ja tontit vuokrattiin 50 vuodeksi.[35][36] Jatkosodan jälkeen 27. lokakuuta 1944 hyväksyttiin ja 9. toukokuuta 1945 vahvistettiin laajempi viidennen kaupunginosan eteläosan kaavamuutos, jossa keskelle Meurmanin kaavassa ollutta pientaloaluetta kaavoitettiin kaksi koillis-lounaissuuntaista rautatien pistoraidetta sekä niihin liittyneet kadut, muun muassa Puhakankatu, ja teollisuus- ja varastotontit. Muutos koski kortteleita 10–28, joista vain korttelit 10–15 jäivät entiselleen pientaloalueeksi. Meurmanin kaavassa oli paikka myös urheilukentälle, minkä poikki vedettiin itä-länsisuuntainen Kannuskatu, ja alue muutettiin 16. kortteliksi, johon tuli 14 pientalotonttia.[34][35] Pistoraide uudelle teollisuusalueelle valmistui kaksi vuotta myöhemmin.[35] Urheilukenttä oli syntynyt jo vuonna 1922 Lappeenrannan Luistinseuran talkoilla Meurmanin suunnittelemasta paikasta hieman koilliseen rautatieaseman länsipuoliselle aukealle, jossa niin sanottu Vanha kenttä edelleen sijaitsee.[3][37]

17. huhtikuuta 1948 vahvistettiin viidennen ja 12. kaupunginosan eli nykyisen Kesämäen alueille sijoittuneen leirikentän rintamamiesalueen eli Soturinkylän kaava.[34] Leirin ruotsalaistalojen lähistölle Lentäjäntielle ja Suonionkadulle nousi 1950-luvulla muutamia kaksi- ja kolmekerroksisia kerrostaloja.[38] Ruotsalaistalot vaarantuivat vuonna 1965, kun kaupunki päätti uudelleenkaavoittaa korttelit 11, 12 ja 14 kokonaisuudessaan kerrostaloille.[35][36] Toimenpiteisiin oli kuitenkin määrä ryhtyä vasta vuonna 1985. Asukkaiden aktiivisuuden ansiosta kaavamuutos pyörrettiin 1970-luvun lopulla ja ruotsalaistalot saivat jäädä alueelle.[36]

Viides kaupunginosa nimettiin Leiriksi vuoden 1967 kuntaliitosten (Lappee, Lappeenranta ja Lauritsala) yhteydessä, jolloin kaikki kaupunginosat saivat nimen.[39]

Alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginosaa rajaavat Taipalsaarentie, Kutojankatu, Liisankatu ja Mannerheiminkatu pohjoisessa, Taipalsaarentie ja vanha Simola–Lappeenranta-rata idässä, Simolantie ja Opintie etelässä ja Lavolankatu, Lappeenrannan lentoasema ja Saimaa lännessä. Leirin naapurikaupunginosia ovat Pallo–Tyysterniemi, Keskus, Tykki–Kiviharju, Kesämäki, Lentokenttä ja Kuusimäki.[3]

Kaupunginosa on pohjois-eteläsuuntainen, leveimmillään noin kilometrin levyinen ja pisimmillään noin kahden kilometrin pituinen. Se jakautuu kolmeen erityyppiseen alueeseen: pohjoisosan kasarmialueeseen, keskiosan pien- ja kerrostaloalueeseen ja eteläosan liike- ja teollisuusalueeseen.[3]

Julkiset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten ja nuorten talo Rakuunamäellä. Etualalla Adolf Ehrnroothin aukiolla meneillään laskuvarjohyppynäytös.
Lyseon lukio.
Vanha kenttä.

Leirin palveluita ovat muun muassa kaupungin päiväkoti ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Arjen tukikeskus Arttu ja Lasten ja nuorten talo.[2][40][41] Leikkikenttiä on Kaarnapuistossa ja Rakuunamäellä.[42]

Perusopetuksessa Leiri kuuluu Kesämäen palvelualueeseen. Alakoululaiset (luokat 1–6) käyvät Rakuunamäen kaakkoispuolella olevaa Lönnrotin koulua tai Kesämäen koulua naapurikaupunginosa Kesämäessä ja yläkoululaiset (luokat 7–9) Kesämäenrinteen koulua Kesämäessä.[3][43] Leirissä toimii myös Lyseon lukio, toinen Lappeenrannan lukioista,[44] sekä rytmimusiikin, sirkustaiteen ja teatteritaiteen perusopetusta antava Taidekoulu Estradi.[45][46] Lönnrotin koulu on rakennettu kansakouluksi vuonna 1888 ja Lyseo reaali- ja porvarikouluksi vuonna 1897.[6]

Kaupunginosan liikuntapaikkoja ovat pesäpallostadion Vanha kenttä, joka talvisin toimii luistelualueena,[47] ja Ratsumestarin nurmi- ja hiekkakentät.[2][3] Pesä Ysit pelaa Vanhalla kentällä naisten Superpesistä.[47] Kaupunginosan tuntumasta Lavolankadun toiselta puolelta lähtee Lappeenrannan lentoasemaa kiertävä vajaan kahdeksan kilometrin pituinen valaistu kuntopolku, jossa talvella on hiihtolatu.[3][48][49]

Korkkitehtaanrannassa on uimaranta,[2][3] jonka julkinen ylläpito on kuitenkin lopetettu,[50] pienvenesatama[3][51] ja matonpesupaikka.[52]

Kaupalliset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leirissä sijaitsee Etelä-Karjalan Osuuskaupan Prisma-hypermarket,[2] joka avattiin alun perin vuonna 1998. Vuoden 2007 laajennuksen valmistumisen jälkeen se oli 14 700 neliömetrin myyntipinta-alallaan ja lähes 80 000 tuotteellaan Suomen suurin Prisma.[53]

Ensimmäinen päivittäistavarakaupan suuryksikkö Leirissä oli Sunin Tapuli-tavaratalo,[39] joka valmistui vuonna 1972. Tavarataloa laajennettiin vuosina 1989 ja 1998.[54] Vuonna 1999 Tapuli myytiin Wihurille, joka muutti sen Euromarketiksi vuonna 2005.[54][55] Vuodesta 2010 alkaen tiloissa ovat toimineet Lidl ja Rajamarket.[56] Leirin suuriin kaupallisiin toimijoihin kuuluvat myös Jysk ja Delta Auto.

Kesko ja SRV aloittivat vuonna 2011 yhteistyön rakentaakseen Leirin eteläosan teollisuusalueelle 35 000 neliömetrin kauppakeskuksen,[57][58] mutta hanke ei ole edennyt.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saimaan rannalla Korkkitehtaanrannassa on Fazerin makeistehdas.[3] Nimi Korkkitehtaanranta tulee siellä 1900-luvun alussa toimineesta Minervan korkkitehtaasta.[39] Korkkitehdas oli upseeri W. Palmrothin perustama, ja sen yhteydessä toimi myös telakka, korjauspaja, veneveistämö ja ajokalu- ja kengityspaja.[59] Vuodesta 1922 alkaen paikalla toimi Chymoksen juoma- ja makeistehdas, jonka Fazer osti vuonna 1993.[4]

Makeistehtaan vieressä on 1930-luvulla rakennettu vanha ratsastusmaneesi, jossa toimii venttiili- ja pumppuvalmistaja Flowrox.[60] Teollisuusaluetta on myös Leirin eteläosassa,[3] missä toimivat muun muassa kaupungin tekninen varikko ja Laptuote-säätiö.[57][61]

Väestö ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leirin asutus on kerrostalovaltaista, mutta alueella on myös pientaloja, muun muassa 22 Ruotsilta talvisodan jälkeen saatua lahjataloa.[2][36] Rakuunamäestä on muodostunut oma asuinalueensa 2000-luvulla, kun varuskunnan rakennuksia on muutettu siviilikäyttöön. Rakuunamäelle on valmistunut myös uusia kerros- ja pientaloja.[2] Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiöllä on kaupunginosan alueella opiskelija-asuntoja kolmessa kohteessa, joista kaksi on Rakuunamäellä.[27][62] Asuntoja Leirissä on lähes 1 500.[2]

Lappeenrannan vuosien 2014–2030 väestösuunnitteessa Leirin kaupunginosan alueelle on suunniteltu uutta asuinaluetta Lentäjäntien ja Simolankadun väliselle vanhalle ratapiha-alueelle.[3][63]

Kaupungin väestötilastoissa Leiri muodostaa Keskustan suuralueeseen kuuluvan Leirin tilastoalueen, jolla on 2 213 asukasta eli 3,0 % koko Lappeenrannan asukasluvusta (31. joulukuuta 2013). Se on Tykin–Kiviharjun jälkeen Keskustan suuralueen tilastoalueista asukasluvultaan toiseksi suurin. Asukkaista 3,2 % on 0–6-vuotiaita, 4,2 % 7–14-vuotiaita, 62,8 % 15–64-vuotiaita, 14,1 % 65–74-vuotiaita ja 15,8 % yli 75-vuotiaita.[1] Kaupunginosassa toimivat Leirin ja Pallon asukasyhdistys ja Rakuunamäen asukasyhdistys.[64][65] Vaaleissa kaupunginosa kuuluu Leirin–Kesämäen äänestysalueeseen. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa alueen äänestysprosentti oli 54,4 ja kolme suosituinta puoluetta olivat kokoomus (28,9 % äänistä), sosiaalidemokraatit (20,2 %) ja keskusta (16,8 %).[66]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidennen kaupunginosan asukasluvun kehitys vuosina 1920–1960:[67]

  • 1920: 275 (8,2 % kaupungin asukasluvusta)
  • 1930: 332 (3,6 %)
  • 1940: 518 (4,3 %)
  • 1950: 1 377 (8,2 %)
  • 1960: 2 124 (9,9 %).

Vuonna 1920 viidennessä kaupunginosassa oli 95 taloutta, joista 24 (25,3 %) oli yksinäisiä leskiä tai naimattomia, 53 (55,8 %) avioperheitä ja sen eri muotoja ja 18 (18,9 %) perheitä, joissa ulkopuolisia lisäjäseniä.[68]

Elinkeino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan suurimpiin työnantajiin kuuluvat Fazer Makeiset Oy ja Puolustusvoimien Maasotakoulu[69] sijoittuvat Leirin alueelle. Lappeenrannan suurin yhteisöveron maksaja on Etelä-Karjalan Osuuskauppa (3,3 miljoonaa euroa vuonna 2013),[70] jonka suuryksikkö Prisma Lappeenranta sijaitsee Leirissä.

Leirin ja Tykin–Kiviharjun väliin sijoittunut rautatieasema vaikutti aikoinaan merkittävästi Leirin väestöön ja elinkeinorakenteeseen, sillä alueelle asettui asumaan paljon rautatievirkamiehiä ja rautatieläisiä. Muita elinkeinonharjoittajia oli tasaisesti 10–20 % per ryhmä.[35] Vuonna 1920 viidennen kaupunginosan asukkaista 27,1 % kuului työväkeen, 61,5 % keskiluokkaan ja 11,4 % yläluokkaan.[71] Minervan korkkitehdas oli 47 työntekijällään kaupungin suurin teollisuuslaitos vuonna 1906.[59]

Vanhat veroäyrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1920 viidennestä kaupunginosasta kerättiin yhteensä 3 475 veroäyriä (7,4 % koko kaupungista). Veroäyrin hinta oli 17 penniä 200 markan tulosta. Suurimmat veroäyrien maksajat:[72]

  • W. Palmroth, eversti (436)
  • Rosa Hassinen, Turistihotelli (388)
  • Kauppa ja Teollisuus Oy (158)
  • Osakeyhtiö Minervan tehtaat (115).

Vuonna 1939 veroäyrejä kerättiin 39 193 (6,3 %). Veroäyrin hinta oli 8,2 penniä 100 markan tulosta. Suurimmat veroäyrien maksajat:[72]

  • Chymos (1 947)
  • Osuusliike Onni (1 862)
  • vuorineuvos (1 496)
  • liikemies (1 025)
  • johtaja (907).

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leiri sijaitsee ensimmäisen Salpausselän reunamuodostumalla. Vanhan leirikentän alue on Baltian jääjärven ensimmäisen vaiheen vedenpinnan tasoon hienosta hiekasta ja karkeasta siltistä muodostunut delta. Kolmannen vaiheen muovaamia rantatasanteita on muun muassa Rakuunamäen upseerikerhon kohdalla.[73] Saimaan tai tarkemmin sanottuna Läntisen Pien-Saimaan rantaviivaa kaupunginosassa on kaikkiaan noin kilometri.[3][73] Korkkitehtaanrannasta aukeava Saimaan osa on nimeltään Sunisenselkä.[3] Noin kilometrin päässä rannasta on Kuusimäen kaupunginosaan kuuluva Nuottasaari,[3] joka on tyypiltään harjusaari.[73]

Kasvistoltaan kaupunginosan alue on omalaatuista, mikä on seurausta ihmistoiminnasta. Vanhan leirikentän ympäristö on valtakunnallisesti merkittävä paahdeympäristö, jossa on laajoja keto- ja niittyalueita, joiden kasvistoon kuuluvat muun muassa ahdekaunokki, mansikka, ahosuolaheinä, hiirenvirna, kangasajuruoho, karvaskallioinen, keltanot, ketoneilikka, kultapiisku, niittyhumala, ahopukinjuuri, päivänkakkara, ruusuruoho, siankärsämö ja itäosassa lähimpänä Leiriä ketomaruna. Siellä on tavattu yli 20 uhanalaista perhoslajia, muun muassa ketotöyhtökoi, ketohitukoi ja niittyhumalakääpiökoi, uhanalaisia ludelajeja, muun muassa viirukangaslude ja paahdekangaslude, sekä lintulajeista kahlaajia, pikkulepinkäinen ja mustaleppälintu. Leirissä rautatien ja teollisuusalueen välissä on ruderaattialue, jossa kasvaa ketomaruna, karvaskallioinen, siankärsämö ja päivänkakkara. Rakuunamäellä kasvistoltaan merkittäviä alueita ovat länsirinteen lehtimetsät ja kasarmialueen niittymäinen paahdeympäristö. Lintulajeista siellä on havaittu muun muassa valkoselkätikka, pikkutikka, sirittäjä, satakieli, mustapääkerttu, kultarinta, viitakerttunen, kivitasku, turkinkyyhky, käenpiika ja mustaleppälintu.[73]

Kaupunginosassa on useita puistoksi kaavoitettuja alueita. Rakuunamäellä ja sen ympäristössä ovat Saunarannanpuisto, Upseeripuisto, Rykmentinpuisto, Tallipuisto ja Vilho Petter Nenosen puisto, Helsingintien varrella Mariannepuisto, Yrjönpuisto ja Kaarnapuisto ja Puhakankadulla Ratsumestarin puistikko.[3] Saunarannanpuistosta alkaa Saimaan rantaa mukaileva rantaraitti, joka jatkuu Kuusimäen Huhtiniemen kautta aina Skinnarilaan asti.[74][75]

Rakennetut kulttuuriympäristöt ja muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistökoulun muistomerkki.

Leirin Rakuunamäki, Sairaalanmäki, Lönnrotin koulu ja Lyseon lukio ovat osa Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupungin valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kokonaisuuteen kuuluvat myös uudempi varuskunta-alue Lentokentällä, Lappeenrannan linnoitus Linnoituksessa, Lappeenrannan reservikomppanian alue Kuusimäessä ja Lappeenrannan kirkko Pallossa.[6]

Leirin jälleenrakennuskauden kerros- ja omakotitaloalue on maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö.[76] Se koostuu 1940-luvulla rakennetusta ruotsalaistaloista sekä 1950-luvuilla rakennetuista kaksi- ja kolmekerroksisista kerrostaloista.[36][38]

Julkisia veistoksia ja muistomerkkejä on Rakuunamäellä:

  • Hämeen ratsurykmentin muistomerkki (1973, Pallon kaupunginosassa)
  • JP 6:n muistomerkki (1983)
  • Suomen ratsuväen muistomerkki (1963)
  • Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden ratsuväen miesten muistokivi (1946)
  • Tykistökoulun muistomerkki (1963).[77]

Ja Leirissä ja Leirikentällä:

  • Karjalaisten hävittäjälentäjäritarien muistomerkki (2004)
  • Kämärän taistelun muistomerkki (1949 ja 1974, Lentokentän kaupunginosassa)
  • Lappeenrannan ilmailun muistomerkki (1978)
  • Leirikirkon muistomerkki (1978)
  • Vöyrin kivi (1976, Lentokentän kaupunginosassa).[78]

Kaupunginosan pohjoisosassa Pallon–Tyysterniemen vastaisella rajalla on muinaisjäännökseksi luokiteltu ortodoksinen Pallon hautausmaa.[3][76]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huokausten silta Leirin, Pallon ja Keskuksen kulmauksessa. Taustalla Lönnrotin koulu.

Leirin halkaisee itä-länsisuuntainen Helsingintie (yhdystie 3821), joka yhdistää Lappeenrannan keskustaajaman läntisen alueen keskustaan.[3][76] Muita kaupunginosan ajoneuvoliikennettä palvelevia pääkatuja ovat sen laitamilla kulkevat pohjois-eteläsuuntaiset Lavolankatu, Simolantie, Snellmanninkatu ja Taipalsaarentie.[3] Kaupungin vanha itä-länsisuuntainen pääkatu Valtakatu alkaa Leiristä.[3] Valtatie 6 kulkee noin 1,5 kilometriä Leiristä etelään. Lähin eritasoliittymä on Mattilan eritasoliittymä, joka on kaupungin tärkein sisääntuloväylä.[3][79]

Lappeenrannan paikallisliikenteen linja-autoreittejä Leirin kautta kulkee kaikkiin neljään ilmansuuntaan.[80] Opastettuja pyöräilyreittejä on pääkaduilla sekä Rakuunamäellä.[81]

Leirin itäpuolella nykyisen Tykin–Kiviharjun kaupunginosan puolella ollut rautatieasema menetti merkitystään ja jäi pääasiassa tavara-asemaksi vuonna 1934, kun uusi rautatieasema avattiin kaupungin eteläpuolelle.[82] Henkilöliikenne vanhalla asemalla lopetettiin vuonna 1960.[83] Asemarakennus eli niin sanottu Keisarinasema paloi vuonna 2013. Myös suurin osa Leirinkin puolelle ulottuneesta ratapihasta on purettu, mutta radalla on edelleen tehdasliikennettä Voisalmensaaren Suolahdessa sijaitsevalle Metsä Woodin sahalle.[3][84] Leirin Lentäjäntiellä ja Valtakadulla on puolipuomilaitoksilla varustetut tasoristeykset.[85]

Korkkitehtaanrannasta alkaa vesiväylä, jonka sallittu syväys on 2,4 metriä.[86]

Välittömästi Leiristä länteen Lentokentän kaupunginosan puolella vanhalla leirikentällä sijaitsee Lappeenrannan lentoasema.[3] Alue oli sotilasilmailun käytössä ensimmäistä kertaa vuonna 1918, ensimmäinen vuorokone sinne laskeutui vuonna 1951 ja lentoasemaksi se kehittyi 1960-luvun alussa.[87]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antikainen, Jyrki et al: Lappeenrannan kaupungin historia 1917–1966, nide I. Lappeenrannan kaupunki, 1988. ISBN 951-9278-44-3.
  • Herranen, Timo et al: Lappeenrannan kaupungin historia 1917–1966, nide II. Lappeenrannan kaupunki, 1989. ISBN 951-9278-62-1.
  • Immonen, Olli: Lappeenrannan varuskuntahistoria. Lappeenrannan kaupunki, 1992. ISBN 951-95990-5-3. Teoksen verkkoversio.
  • Vuorinen, Aimo Sotilaiden lappeenranta - Lappeenrannan varuskunnan historia 1998 Tunniste = ISBN 952-90-9718-2

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Väestö Lappeenrannassa ikäryhmittäin 31.12.2013 Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 12.5.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Linnoitus, Leiri ja Pallo – historian havinan ympäröimiä keskustan kaupunginosia Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 12.5.2015.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Lappeenrannan karttapalvelu Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 12.5.2015.
  4. ↑ a b Aito suomalainen salmiakki tulee Lappeenrannasta Fazer. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 12.5.2015.
  5. ↑ Immonen 1992, 112–115.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupunki Museovirasto. Viitattu 12.5.2015.
  7. ↑ Viihtyisää asumista Saimaan ympäröimällä niemellä ja saarella Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 18.5.2015.
  8. ↑ a b Immonen 1992, 226.
  9. ↑ a b c Immonen 1992, 170.
  10. ↑ a b c d Immonen 1992, 123.
  11. ↑ a b c Immonen 1992, 157–158.
  12. ↑ Immonen 1992, 148–149.
  13. ↑ Immonen 1992, 242.
  14. ↑ a b Immonen 1992, 251–252.
  15. ↑ a b c Lappeenrannan kartta vuodelta 1894 Wikimedia Commons. Viitattu 15.5.2015.
  16. ↑ Makkerin Blogi: Leirikirkon muistoristi maurikin.blogspot.com. 14.9.2015. Viitattu 9.12.2022.
  17. ↑ Immonen 1992, 196.
  18. ↑ Immonen 1992, 229–230.
  19. ↑ Immonen 1992, 215.
  20. ↑ Immonen 1992, 300–303.
  21. ↑ Immonen 1992, 307–308.
  22. ↑ Immonen 1992, 309–312.
  23. ↑ Immonen 1992, 324–327.
  24. ↑ Immonen 1992, 329–330 ja 333.
  25. ↑ Immonen 1992, 333–334.
  26. ↑ Immonen 1992, 340.
  27. ↑ a b Pallo ja Rakuunamäki Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö. Arkistoitu 24.12.2015. Viitattu 7.1.2016.
  28. ↑ Palonen, Mervi: Koti punatiilikasarmeilla. Lappeenrannan kaupungin asukaslehti, 16.8.2015, s. 12–13. Lappeenrannan kaupunki. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ Immonen 1992, 334–335.
  30. ↑ Immonen 1992, 129–130.
  31. ↑ a b Antikainen et al. 1988, 119–120.
  32. ↑ a b Antikainen et al. 1988, 156–159.
  33. ↑ Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaava 2030, läntinen osa-alue – maisemaselvitys, kulttuuriympäristöselvitys 19.12.2014. Ramboll Finland. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 17.2.2015.
  34. ↑ a b c d Antikainen et al. 1988, 160–165.
  35. ↑ a b c d e f Herranen et al. 1989, 133–135.
  36. ↑ a b c d e Sirkiä, Juhani: Lappeenranta ja sen lähihistoria Leiri – kaupunginosa Lappeenrannassa. Kotisivupalvelu Jyrkinen. Viitattu 17.5.2015.
  37. ↑ Vanhan kentän tarina Leirin ja Pallon asukasyhdistys. Arkistoitu 5.11.2014. Viitattu 17.5.2015.
  38. ↑ a b Rakennetun ympäristön nykytila Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2. 2008. Etelä-Karjalan liitto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 17.5.2015.
  39. ↑ a b c Leirin kaupunginosa (V) Leirin ja Pallon asukasyhdistys. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 12.5.2015.
  40. ↑ Arjen tukikeskus Arttu Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri. Viitattu 7.1.2016. [vanhentunut linkki]
  41. ↑ Toiminta Lasten ja nuorten talossa on alkanut 26.11.2013. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 16.5.2015.
  42. ↑ Leikkikentät Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 14.2.2016. Viitattu 17.5.2015.
  43. ↑ Kesämäen palvelualue Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  44. ↑ Lukiokoulutus Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 21.3.2016. Viitattu 17.5.2015.
  45. ↑ Taidekoulu Estradi Taidekoulu Estradi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 17.5.2015.
  46. ↑ Taiteen perusopetus Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 29.6.2015. Viitattu 17.5.2015.
  47. ↑ a b Vanha kenttä Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 4.7.2015. Viitattu 17.5.2015.
  48. ↑ Retkeily ja kuntopolut Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 4.7.2015. Viitattu 16.5.2015.
  49. ↑ Valaistut hiihtoladut Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 4.7.2015. Viitattu 16.5.2015.
  50. ↑ Korkkitehtaan uimaranta on päässyt rapistumaan Etelä-Saimaa. 6.7.2014. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 16.5.2015.
  51. ↑ Kotisatamat Lappeenrannassa Port of Lappeenranta. Viitattu 16.5.2015.
  52. ↑ Pyykkilaiturit – Älä pese mattoja vesistössä Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 14.2.2016. Viitattu 18.5.2015.
  53. ↑ Särkkä, Kirsi: Lippulaiva Lappeenrannassa. Ässä, 11/2007, s. 26–27. Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta. Artikkelin verkkoversio.
  54. ↑ a b Sunin historiaa vuosikymmenittäin Suni. Viitattu 7.1.2016.
  55. ↑ Lakka, Pekka: Elintarvikekaupan pudotuspeli alkoi Etelä-Saimaa. 3.6.2009. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 7.1.2016.
  56. ↑ Salovaara, Outi: Leirin Euromarketin tiloihin sijoittuvat Lidl ja Rajamarket Etelä-Saimaa. 29.8.2009. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 7.1.2016.
  57. ↑ a b Leirin kauppakeskus kaatuu ilman erikoiskauppoja 10.8.2011. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 17.5.2015.
  58. ↑ Kesko ja SRV yhteistyöhön Leirin kauppakeskuksen kehittämiseksi Lappeenrannassa 21.02.2011. Kesko. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  59. ↑ a b Talka, Anu: Kaupunki muutosten kourissa Lappeenrannan kaupungin historiaa. Etelä-Karjalan museo. Viitattu 18.5.2015.
  60. ↑ Lehtinen, Sari: Flowrox pumppaa kovaa tulosta 20.9.2013. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 17.5.2015.
  61. ↑ Käyntiosoitteet ja aukioloajat Laptuote-säätiö. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  62. ↑ Keskusta Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö. Arkistoitu 24.12.2015. Viitattu 7.1.2016.
  63. ↑ Lappeenrannan väestösuunnite 2014–2030 14.7.2014. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 16.11.2017. Viitattu 16.5.2015.
  64. ↑ Leirin ja Pallon asukasyhdistys Leirin ja Pallon asukasyhdistys. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  65. ↑ Rakuunamäen asukasyhdistys Rakuunamäen asukasyhdistys. Viitattu 17.5.2015.
  66. ↑ Kaakkois-Suomi – Lappeenranta – 002 Leiri–Kesämäki – puolueiden kannatus äänestysalueella 22.4.2015. Yle. Viitattu 17.5.2015.
  67. ↑ Antikainen et al. 1988, 209.
  68. ↑ Herranen et al. 1989, 172.
  69. ↑ Tilastotietoja Lappeenrannasta Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 22.1.2016. Viitattu 18.5.2015.
  70. ↑ Pantzar, Minna & Tebest, Teemo: UPM-Kymmene yritysten kärjessä – tässä kuntasi suurimmat yhteisöveron maksajat 3.11.2014. Yle Uutiset. Viitattu 18.5.2015.
  71. ↑ Herranen et al. 1989, 169.
  72. ↑ a b Herranen et al. 1989, 126–127.
  73. ↑ a b c d Turkulainen, Soile & Yli-Tuomi, Ismo: Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaava 2030, keskusta-alueen luontoselvitys 10.11.2014. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 21.5.2015. Viitattu 18.5.2015.
  74. ↑ Lappeenranta jalkaisin Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 21.5.2015. Viitattu 18.5.2015.
  75. ↑ Lehtinen, Sari: Huhtiniemen hotellin ansiosta myös rantaraitti etenee 28.8.2014. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 18.5.2015.
  76. ↑ a b c Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaava 2030, keskusta-alueen perusselvityksen karttaliitteet osa 1 12.7.2013. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 17.5.2015.
  77. ↑ Teokset, Rakuunamäki Lappeenrannan julkiset veistokset ja muistomerkit. Etelä-Karjalan taidemuseo. Viitattu 17.5.2015.
  78. ↑ Teokset, Leiri ja Leirikenttä Lappeenrannan julkiset veistokset ja muistomerkit. Etelä-Karjalan taidemuseo. Viitattu 17.5.2015.
  79. ↑ Mattilan eritasoliittymä Kuutostie. Liikennevirasto. Arkistoitu 30.4.2014. Viitattu 18.5.2015.
  80. ↑ Linja-autojen aikataulut Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 23.10.2015. Viitattu 17.5.2015.
  81. ↑ Pyöräilyn pääreitit Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 17.5.2015.
  82. ↑ Antikainen et al. 1988, 482–486.
  83. ↑ Liikennepaikat Vaunut.org. Suomen rautatiehistoriallinen seura, Museorautatieyhdistys. Viitattu 17.5.2015.
  84. ↑ Monet kulkevat pistoraiteella – Liikennevirasto: ”Vaarallista” Lappeenrannan Uutiset. 11.4.2014. Etelä-Suomen Media. Viitattu 17.5.2015. [vanhentunut linkki]
  85. ↑ Tasoristeyshaku Tasoristeys.fi. Liikennevirasto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.5.2015.
  86. ↑ Kartan haku Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 18.5.2015.
  87. ↑ Antikainen et al. 1988, 499–504.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenranta
Kaupunginosat

Ahvenlampi • Alakylä • Hakali • Harapainen • Hartikkala • Hiekkapelto • Hiessilta • Honkalahti • Hyrymäki • Ihalainen • Kanavansuu • Karhuvuori • Kariniemi • Kaukas • Keskus • Kesola • Kesämäki • Kimpinen • Kivisalmi • Korvenkeskus • Kourula • Kuusela • Kuusimäki • Kylpylä • Laihia • Lampikangas • Lapvesi • Lauritsala • Lavola • Leiri • Lentokenttä • Lepola • Linnoitus • Lintukangas • Mattila • Mustola • Myllymäki • Mälkiä • Mäntylä • Nuijamaa • Pajarila • Pallo–Tyysterniemi • Parkkarila • Peltola • Pulp • Putkinotko • Pöyhiänniemi • Rauha • Reijola • Ruoholampi • Rutola • Sammonlahti • Selkäharju • Skinnarila • Suolahti • Taikinamäki • Tirilä • Tykki–Kiviharju • Uus-Lavola • Vesivalo • Voisalmi • Ylämaa

Kyliä

Hanhijärvi • Hiivaniemi • Kansola • Konnunsuo • Kontu • Leino • Louko • Moisio • Ravattila • Raippo • Ruokola • Rännikorpi • Simola • Sirkjärvi • Vainikkala

Muita alueita

Huhtiniemi • Joutseno • Nuijamaa • Pikisaari • Ylämaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leiri_(Lappeenranta)&oldid=21630789”