Viitakerttunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viitakerttunen
Blyth's Reed Warbler I2 IMG 9417.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Ruokokerttuset Acrocephalus
Laji: dumetorum
Kaksiosainen nimi
Acrocephalus dumetorum
Blyth, 1849
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viitakerttunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viitakerttunen Commonsissa

Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) on pieni varpuslintu. Lajin kuvaili ja nimesi Edward Blyth vuonna 1849.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitakerttunen on keskikokoinen kerttu. Sen pituus on 12,5–14 senttimetriä, siipien kärkiväli 17-19 cm ja paino 9-15 g, keskimäärin 11,5-12 g. Aikuisella yksilöllä on tasaisen ruskeanvihreä selkäpuoli ja vaalea vatsa ja lyhyt silmäkulmajuova. Lajin voi helposti sekoittaa rytikerttuseen ja luhtakerttuseen. Viitakerttunen erotetaan helpoiten äänestä, mutta pukutuntomerkkeinä toimivat muun muassa vihertävä sävy ja lyhyt käsisiiven ulottuma.

Laulu on taitavaa. Luhtakerttusen lauluun verrattuna viitakerttusella on hyvin rauhallinen tahti; vihellyksiä ja lurituksia toistellaan hitaaseen tahtiin, esimerkiksi "dyy, dyy, dyy.. tsilylitt tsilylitt tvii tvii tvii..". Laulu sisältää paljon matkintoja.

Vanhin suomalainen rengastettu viitakerttunen on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 27 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin viitakerttunen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitakerttunen on levinnyt lauhkeaan osaan Aasiaa ja Itä-Eurooppaan. Laji talvehtii Intiassa ja Sri Lankassa. Euroopassa se on kaakkoinen laji, Suomessa se on levinnyt maan eteläosiin. Yleisin se on Itä- ja Kaakkois-Suomessa, kannoissa on vuosittaista vaihtelua. 1990-luvun lopulla Suomessa pesi noin 7 000 paria. Länsi-Euroopan kannasta valtaosa pesii Suomessa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä kuivan maan pensaikot, esimerkiksi peltoheitot, puutarhat, valtaojien varret ja tienvarsien ryteiköt.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras rakentaa korimaisen, korsien varassa roikkuvan pesän muutaman kymmenen senttimetrin korkeudelle johonkin tiheikköön, esimerkiksi nokkosten ja mesiangervojen sekaan. Munia on keskimäärin 5, joita molemmat emot hautovat noin 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä alle 2-viikkoisina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteissyöjä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Acrocephalus dumetorum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.12.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hottola, Petri 1988: Dumarin alula. - Lintumies 1.1988 s. 26-27. LYL.
  • Koskimies, Pertti 1980: Breeding biology of Blyth´s Reed Warbler Acrocephalus dumetorum in SE Finland. - Ornis Fennica 57:26-32.
  • Viitakerttunen Lintukuva.fi-verkkopalvelussa