Uudenmaan rakuunarykmentti

Gaston Ahrenberg

Uudenmaan rakuunarykmentti oli Suomen sisällissodassa länsiarmeijan Hjalmarsonin ryhmälle kuulunut joukko-osasto, jonka komentajana oli majuri Gaston Ahrenberg, v.t. komentaja ratsumestari A. F. Blomqvist.

Rykmentin järjestäytyminen alkoi Saksanniemellä järjestyslipuston pohjalle joka kumminkin sai kolauksia lipuston pohjanmaalle siirron yhteydessä. Pohjanmaalle siiron yhteydessä lipusto menetti hevosiaan niin, että vain 70 niistä saapui Lappajärvelle. Rykmentin värväys suoritettiin suoraan rykmentin toimesta ja kävi kivuttomasti, kun innokkaista ja seikkailunhaluisista pohjalaisista ei ollut pulaa. Tämän johdosta Gastron Ahrenbergillä oli vara valita paras miesaines rykmenttiin. Sotatoimien alettua pohjanmaalla lipuston hevosmäärä nousi reilusti venäläisiltä vallattujen sotasaalishevosten muodossa, joskin hevoset olivat huonosti kengitettyjä ja eivät siis suoraan valmiita palvelukseen. Seinäjoen valtauksen jälkeen lipusto siirrettiin Seinäjoelle jolloin rykmentin ydinjoukko oli koossa. Järjestyslippukunnan upseeristo oli koottu entisen Suomen ja Venäjän ratsuväenupseereista vahvennettuna jääkäreillä ja ulkomaalaisilla vapaaehtoisilla, siten joukko oli läpileikkaus koko valkoisen armeijan upseerikirjosta. Alipäällystö koottiin vanhan suomen armeijan rakuuna-aliupseereista vahvennettuna jääkäreillä sekä joitain Vöyrin sotakoulun käyneitä miehiä. Alkuperäinen lipuston runkohan koostui Saksanniemen koululta Helsingin ja Uudenaan miehistä ja nyt valtaosa rykmentistä koostui pohjalaisista ja heistäkin valtaosa entisiä suojeluskuntalaisia. Ylipäällikön päiväkäskyllä rykmentin nimi muutettii Järjestyslipustosta Uudenmaan Rakuunarykmentiksi 28. helmikuuta 1918. Rykmentin järjestämisessä käytettiin komentajansa tekemää suunnitelmaa, joka pohjautui venäläiseen harjoitusohjesääntöön. Vaatetuskin saatiin rykmentin komentajan suunnitelemana ja suunnitelemilla asuilla jotensakin järjestykseen ennen rintamalle komennusta. Rykmentti oli koossa kokonaisuudessaan käsittäen 625 miestä ja siirrettiin rintamalle 9. maaliskuuta 1918.

Esikunta

Eskadroona rakuunoita Jyväskylässä harjoitusaikana

Esikunnan muodostivat:

• Rykmentinkomentaja, majuri Gaston Ahrenberg, v.t. komentaja ratsumestari Arthur F. Blomqvist.
• Esikuntaupseeri
• Adjutantti, jääkäriluutnantti Åke Gustaf Wahren (siirrettiin 25. huhtikuuta 3. eskadroonan päälliköksi).
• Rahastonhoitaja
• Intendentti
• Sotatuomari
• Lääkäri,
• Eläinlääkäri, jääkäriluutnantti Alpi Alexander Pasma.

Joukko-osastot

Uudenmaan rakuunoita Seinäjoella

1. eskadroona

Päällikkö: ratsumestari Paul Martialis Ljungberg (kaatui 8. huhtikuuta 1918 Vesilahdella), jääkäriluutnantti Antero Johannes Svensson (20. huhtikuuta 1918 alkaen).

Joukkueenjohtajat: jääkärivaravahtimestari Eero Julius Ilván, jääkärivääpeli Otto Lehmuskoski.

1. eskadroona oli koottu suomeapuhuvista pohjalaisista ja hämäläisistä ja heidän hevostensa väriksi oli valittu raudikko. Eskadroonan vahvuus oli 136 miestä jaettuna 3 ryhmään ja kukin ryhmä kahteen 20 miehiseen joukkueeseen. Eskadroonaan kuului 2 ammus-, 2 muona-, ja 3 kuormarekeä.

2. eskadroona

Päällikkö: ratsumestari Evert Lagerspetz; kornetti Gustaf von Platen.

Joukkueenjohtajat: jääkäriluutnantti Adolf Herbert Alexander af Forselles (kaatui 10. maaliskuuta 1918 Kuhmoisissa).

2. eskadroona oli koottu ruotsiapuhuvista uusmaalaisista ja heidän hevostensa väri oli ruskea. Eskadroonan vahvuus oli 136 miestä jaettuna 3 ryhmään ja kukin ryhmä kahteen 20 miehiseen joukkueeseen. Eskadroonaan kuului 2 ammus-, 2 muona-, ja 3 kuormarekeä.

3. eskadroona

Päällikkö: jääkäriluutnantti Åke Gustaf Wahren (25. huhtikuuta alkaen).

Joukkueenjohtajat: jääkäriluutnantti Antero Johannes Svensson (siirrettiin 20. huhtikuuta eskadroonan päälliköksi).

3. eskadroona oli koottu Härmän, Lapuan ja Karjalan miehistä ja heidän hevostensa väri oli kimono. Eskadroonan vahvuus oli 136 miestä jaettuna 3 ryhmään ja kukin ryhmä kahteen 20 miehiseen joukkueeseen. Eskadroonaan kuului 2 ammus-, 2 muona-, ja 3 kuormarekeä.

4. eskadroona

4. eskadroona ennen rintamallelähtöä

Päällikkö: ratsumestari Carl Lindh.

Joukkueenjohtajat: jääkäriluutnantti Erik Wasenius, jääkärivaravahtimestari Viktor Johannes Wiik (12. huhtikuuta alkaen, palveli aikaisemmim 5. eskadroonassa). Vänrikki Henry Cleveland Ruotsista oli ruotsinkielisen kolmannen plutoonan päällikkö.

4. eskadroona olikoottu puoliksi ruotsiapuhuvista ja puoliksi Uudenmaan , Pohjanmaa ja Hämeen miehistä ja heidän hevostensa väri oli musta. Eskadroonan vahvuus oli 136 miestä jaettuna 3 ryhmään ja kukin ryhmä kahteen 20 miehiseen joukkueeseen. Eskadroonaan kuului 2 ammus-, 2 muona-, ja 3 kuormarekeä.

Konekiväärieskadroona

Päällikkö: kornetti Mikael Schauman.

Konekiväärieskadroona oli koottu erityisen luotettavista rykmentin miehistä. Eskadroonan kokoaminen ei sujunut ongelmitta, koskapa siitä komennettiin 30 miehinen komennuskunta Vilppulan rintamalle mukanaan konekiväärit. Komennuskunta palasi rykmentin yhteyteen 3. maaliskuuta pois lukien 5. ratsumiestä, jotka olivat komennettu Wetzerin ryhmän esikuntaan läheteiksi. Tämän komennuskunnan palattua voitiin katsoa konekiväärieskadroonan olevan järjestäytynyt. Konekiväärieskadroona oli nuita eskadroonia vähälukuisempi miesmäärältään, koska sen käytössä oli sodan alkuvaiheessa vain 4. konekivääriä.

Lähteet

• Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota 1918 osat V ja VI, Otava Helsinki 1924-1925.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio, Suomen vapaussota IV, K. J. Gummerus osakeyhtiö Jyväskylä 1924.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.