Camilla Nylund
Camilla Nylund (s. 11. kesäkuuta 1968 Vaasa)[1] on suomalainen oopperalaulaja. Vaasalaissyntyinen Camilla Nylund aloitti lauluopintonsa Salzburgissa Mozarteumissa, missä hänelle myönnettiin vuonna 1995 Lilli Lehman -mitali. Seuraavana vuonna hän jakoi voiton Lappeenrannan laulukilpailussa Johanna Rusasen kanssa, ja vuonna 1997 hän edusti Suomea Cardiffin laulukilpailuissa.
Nylund loi kansainvälistä uraa erityisesti Dresdenissä Semperoperissa, jossa hän oli vakituinen solisti 1999-2001, sen jälkeen vakituinen vierailija vuoteen 2011. Semperoper myönsi Nylundille vuonna 2008 arvonimen Kammersängerin.[2]
Sisällysluettelo |
Oopperat [muokkaa]
Vuodesta 1995 vuoteen 1999 Nylund kuului hannoverilaisen Niedersächsischen Staatsoperin solistikuntaan, missä hän debytoi Micaelan roolissa Carmenissa. Suomen Kansallisoopperassa hän debytoi 1996 Figaron häiden Kreivittären osassa. Savonlinnan oopperajuhlilla hän esiintyi Taikahuilun Paminan osassa kesällä 1997.
Vuodet 1999–2001 Nylund oli kiinnitettynä Dresdenin Semperoperin solistikuntaan. Vuonna 2001 hän sai Christel Goltz-palkinnon. Nylund on myös esiintynyt seuraavissa oopperataloissa: La Fenice (Venetsia), Carlo Fenice (Genova), Vlaamse Opera, die Deutsche Oper Berlin, Staatsoper Köln, Staatsoper Hamburg, Königliche Oper Kööpenhamina, die Deutsche Oper am Rhein ja De Nederlandse Opera. Vuonna 2004 Nylund lauloi Zürichissä menestyksekkäästi Nikolaus Harnoncourtin johtamassa esityksessä Leonoren roolin Fideliossa. Zürichin esiintymisiä seurasi sama rooli Sir Simon Rattlen johtamana. Myös Straussin Salome Kölnissä keväällä 2005 sai runsaasti huomiota, Nylund esitti seitsemaän hunnun tanssin keittiössä heitelen pyyhkeitä ja ruokaa. Salomena Nylund suoritti debyyttinsä Wienin valtionoopperassa marraskuussa 2005.
Oopperaroolit [muokkaa]
Nylundin tärkeimpiä rooleja ovat olleet:
- Salome (Salome)
- Arabella (Arabella).
- Leonore (Fidelio)
- Contessa Almaviva (Figaro)
- Pamina (Taikahuilu)
- Fiordiligi (Cosi fan tutte)
- Vitellia (La Clemenza di Tito)
- Micaëla (Carmen)
- Antonia (Hoffmanin kertomuksia)
- Agathe (Der Freischütz)
- Eva (Nürnbergin mestarilaulajat)
- Freia (Reininkulta)
- Gutrune (Götterdämmerung)
- Kreivitär (Capriccio)
- Rosalinde (Die Fledermaus)
- Lisa (Hymyn maa)
- Mimi (La Boheme)
- Nitocris (Belsazar)
- Tatjana (Eugen Onegin)
- Anne Trulove (The Rake´s Progress)
- Marschallin (Ruusuritari)
- Elisabeth (Tannhäuser)
- Arabella (Arabella).
Orkesteriura [muokkaa]
Camilla Nylund esiintyy säännöllisesti kansainvälisten orkestereiden solistina ja on laulanut sopraanorepertuaaria laajasti. Hän on esiintynyt seuraavien kapellimestarien kanssa: Sir Simon Rattle, Nicholas Harnoncourt, Gary Bertini, Leif Segerstam, Esa-Pekka Salonen, Helmuth Rilling, Nicholas McGegan, Roger Norrington, Osmo Vänskä, Philippe Herreweghe ja Jukka-Pekka Saraste. Elokuussa 2000 hän lauloi Concertgebouw Amsterdamin kanssa Richard Straussin Vier letzte Lieder ja vuonna 2001 hän debytoi Chicago Symphony Orchestran solistina.
Nylundin tärkeimpiä rooleja ovat olleet: Salome (Salome), Leonore (Fidelio), Kreivitär (Figaro), Pamina (Taikahuilu), Fiordiligi (Cosi fan tutte) Vitellia (La Clemenza di Tito), Micaela (Carmen), Antonia (Hoffmanin kertomuksia), Agathe (Der Freischütz), Eva (Nürnbergin mestarilaulajat), Freia (Reininkulta), Gutrune (Götterdämmerung), Kreivitär (Capriccio), Rosalinde (Die Fledermaus), Lisa (Hymyn maa), Mimi (La Boheme), Nitocris (Belsazar), Tatjana (Eugen Onegin), Ann Trulove (The Rake´s Progress), Narschellin (Ruusuritari), Elisabeth (Tannhäuser), Arabella (Arabella).
Äänitykset [muokkaa]
DVD Beethoven Fidelio Opernhaus Zürich, Chor und Orchester des Opernhauses Zürich, Nikolaus Harnoncourt, kapellimestari; Jürgen Flimm, ohjaaja 2004 Langgaard Antikrist Danish National Symphony Orchestra and Choir/DR; Thomas Dausgaard, kapellimestari; Staffan Valdemar Holm, ohjaaja. 2002
DVD Wagner, Tannhäuser, Elisabeth, Festspielhaus Baden-Baden 2008, kapellimestari Philippe Jordan, ISDN 978-3-941311-12-1
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Martti Haapakoski, Anni Heino, Matti Huttunen, Hannu-Ilari Lampila, Katri Maasalo: Suomalaisen musiikin historia esittävä taide. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.
- ↑ Hannu-Ilari Lampila, Dresden hylkäsi tähtensä HS 22.6.2011 sivu C1
Sivulta puuttuu