Soijapapu
Tätä sivua ei ole | Soijapapu | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Glycine max (L.) Merr. |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Soijapapu Wikispeciesissä |
Soijapapu (Glycine max, syn. Soja hispida) on yksivuotinen hernekasvi (Fabaceae). Se muodostaa palon, jossa on useampi siemen.
Soija on riisin ja vehnän jälkeen yksi maailman viljellyimmistä kasveista[1]. Soijaa tuotettiin maailmassa noin 220 miljoonaa tonnia vuonna 2008[2]. Yhdysvallat on soijan suurin tuottajamaa 33 prosentin osuudellaan, seuraavaksi tulevat Brasilia (27 %) ja Argentiina (21 %). Maailman soijasadosta 83 prosenttia käytetään eläinten rehun ja soijaöljyn valmistukseen.[3]
Suomessa 98 prosenttia soijasta tuodaan rehu- ja ruokaöljyteollisuuden tarpeisiin. Suomeen maahantuodun rehusoijan määrä oli 168 000 tonnia vuonna 2009. Soijan vastuulliselle tuotannolle ja hankinnalle on luotu Basel-standardi.[4].
Soijapavuista syntyy murskauksen yhteydessä 78 prosenttia soijarouheen esiastetta soijamassaa, 18 prosenttia raakasoijaöljyä ja 3 prosenttia soijakuitua. Soijapavusta valmistettua soijarouhetta voidaan käyttää paitsi eläinten rehuna myös jauhelihan tapaan. Raakasoijaöljystä jatkojalostetaan soijaöljyä sekä lesitiiniä, joka on yleinen emulgointiaine esimerkiksi suklaassa, valmiskastikkeissa, margariineissa ja pikkusuolaisissa.[5] Muita soijasta valmistettavia tuotteita ovat muun muassa soijamaito, -kastike ja tofu. Soijaa voidaan käyttää myös biopolttoaineena.
Kiinalaiset kutsuivat soijapapua kultaiseksi helmeksi ravintoarvojensa vuoksi. Ravintosisällöltään se on poikkeuksellisen monipuolinen: enemmän proteiineja kuin missään muussa pavussa, linolihappoja, kuituja, kaliumia, kalsiumia, fosforia, rautaa, sinkkiä ja runsaasti B-, K- ja E-vitamiineja. Soijaproteiinin sanotaan sisältävän kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, tehden siitä kokonaisen proteiinin lähteen.[6][7]
Soijarehu on karjan pääasiallinen valkuaisainerehu EU:n alueella. Korkean valkuaispitoisuuden ansiosta soijarouheella on voitu korvata aikaisemmin käytössä olleet eläinperäiset valkuaisraaka-aineet. Soijarouhe valmistetaan hiutaloimismenetelmällä. Sivutuotteena syntyy soijaöljyä, joka irrotetaan soijahiutaleista uuttamalla. Paahtamisella varmistetaan vielä rouheen puhtaus.[8]
Kasvisruokavaliossa soijapohjaisia tuotteita käytetään usein lihatuotteiden tapaan ja siitä saadaan proteiinia, joskaan soija ei ole välttämätön kasvissyöjälle. Soijassa ei ole kolesterolia eikä lihan sisältämiä puriiniaineita, vaan päinvastoin kolesterolia alentavaa ja hermostolle tärkeää lesitiiniä. Soijapavun kalsiumpitoisuus on 26-kertainen lihaan verrattuna.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Soijankasvatuksen ympäristövaikutukset
Suurin osa maailman soijasta tuotetaan rehuteollisuuden tarpeita varten. Yli 80 prosenttia tuotetusta soijasta jalostetaan eläinrehuksi. EU on Kiinan ohella rehun suurimpia vientialueita. EU:n tärkein rehuntuottaja on Brasilia. Jatkuvan kysynnän kasvamisen vuoksi soijan viljelysmaat valtaavat jatkuvasti alaa Amazonin sademetsistä. Soijan tuotanto on tärkein epäsuora syy, joka aiheuttaa metsäkatoa Amazonilla. Vaikka Uusien viljemysmaiden takia ei jouduttaisikaan kaatamaan metsää, sen ympäristövaikutukset ovat silti merkittävät. Kasvava soijantuotanto vaatii uutta ifrastruktuuria jolloin soijaviljelyksille johtavien teiden tieltä joudutaan raivaamaan sademetsää. Soijan viljelysmaat aiheuttavat myöskin vesistöjen saastumista lähialueilla.
[muokkaa] Käyttö ruoanlaitossa
[muokkaa] Soijapapu
Soijapapuja liotetaan 12 tuntia ennen käyttöä ja keitetään sitten 3–4 tuntia. Keittämisen aikana kannattaa kuoria pois keitinveden pintaan syntyvää vaahtoa. Keitinvesi kaadetaan pois.
Keittoaikaa voi lyhentää huomattavasti idättämällä: liotuksen jälkeen kaadetaan vesi pois ja pavut huuhdellaan, jonka jälkeen ne jätetään kannettomaan astiaan tai esimerkiksi suureen siivilään vuorokauden ajaksi. Idätys parantaa pavun ravintoarvoa entisestään.
Soijapapuja voi myös idättää pidempään: pavut on huuhdeltava idättämisen aikana perusteellisesti 3–4 kertaa. 3–5 vuorokauden kuluttua idut ovat 2–4 cm:n pituisia. Ennen käyttöä idut kannattaa ryöpätä. Idut sopivat salaatteihin ja lämpimiin ruokiin sekä sellaisenaan syötäviksi.
[muokkaa] Soijaöljy
-
Pääartikkeli: Soijaöljy
Soijaöljy on soijakasvin pavuista valmistettua öljyä. Tätä öljyä pidetään terveysvaikutteisena, sillä se sisältää paljon omega-3-rasvahappoja.[9] Soijaöljyä myydään joskus pelkällä kauppanimellä "kasvisöljy".
[muokkaa] Geenimuunneltu soija
Maailman soijakaupasta 90 prosenttia[10] on geenimuunneltua soijaa, jota käytetään teollisuudessa ja maataloudessa. Kuluttajatuotteita ei Suomessa ole toistaiseksi (8/2007) myynnissä. Tullilaboratorion testeissä on ilmennyt että geenimuunneltua soijaa sisältäviä tuotteita tulee Suomeen ulkomailta. Yleensä muuntogeenisen ainesosan osuus näytteestä on kuitenkin niin pieni, ettei se ylitä maininnan edellyttämää 0,9 prosentin raja-arvoa. Jos muuntogeenistä soijaa on tuotteessa tätä enemmän, pakkauksessa tulee olla merkintä "muuntogeeninen" tai "valmistettu muuntogeenisestä soijasta".
[muokkaa] Kuvagalleria
-
Soijapapuviljelmä
-
Soijapavun siemeniä, soijapapuja
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Sademetsää lihatiskillä. Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. WWF Suomen raportti. http://www.wwf.fi/www/uploads/pdf/sademetsaa_lihatiskilla.pdf
- ↑ Olli Haapala: Soijan tuotannon vastuullisuus alkaa painaa jalostamohanketta. Vakka-Suomen Aluesanomat 12.4.2010. http://www.aluesanomat.fi/uutiset.php?id=242
- ↑ Sademetsää lihatiskillä. Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. WWF Suomen raportti. http://www.wwf.fi/www/uploads/pdf/sademetsaa_lihatiskilla.pdf
- ↑ Olli Haapala: Soijan tuotannon vastuullisuus alkaa painaa jalostamohanketta. Vakka-Suomen Aluesanomat 12.4.2010. http://www.aluesanomat.fi/uutiset.php?id=242
- ↑ Sademetsää lihatiskillä. Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. WWF Suomen raportti. http://www.wwf.fi/www/uploads/pdf/sademetsaa_lihatiskilla.pdf
- ↑ http://findarticles.com/p/articles/mi_m1370/is_3_34/ai_62298457/?tag=content;col1
- ↑ http://www.nsrl.uiuc.edu/soy_benefits.html
- ↑ Hanna Alve 2007: ENSIMMÄISEN JA TOISEN SUKUPOLVEN NESTEMÄISTEN LIIKENNEBIOPOLTTOAINEIDEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN VERTAILU. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Energia- ja ympäristötekniikan osasto. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/30245/TMP.objres.614.pdf?sequence=1
- ↑ Fineli: Soijaöljy
- ↑ http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=4518&ls=talentum
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Fineli
- ITIS: Glycine max (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Glycine max (englanniksi)
- Flora of China: Glycine max (englanniksi)
