Spelttivehnä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Spelttivehnä
Spelttivehnän tähkiä
Spelttivehnän tähkiä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Vehnät Triticum
Laji: spelta
Kaksiosainen nimi
Triticum spelta
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Spelttivehnä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Spelttivehnä Commonsissa

Spelttivehnä (Triticum spelta), jota kutsutaan toisinaan myös koriste- tai alkuvehnäksi, on vanha perinteinen viljalaji. Se on heinäkasveihin (Poaceae) kuuluva heksaploidinen vehnälaji, josta nykyinen vehnä polveutuu.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Speltin alkukodin on arveltu olevan Etu-Aasiassa tai Lähi-idän - Kaakkois-Euroopan alueella. Arkeologisia havaintoja speltin käytöstä on yli 8000 vuoden takaa. Kasvi tunnettiin Euroopassa viimeistään myöhäisneoliittisella kaudella (2500–1700 eaa.). Pronssikaudella speltti levisi laajoille alueille, ja rautakaudella (750–15 eaa.) se oli yksi tärkeimmistä viljelykasveista Keski-Euroopassa. Vuoteen 500 eaa. mennessä speltistä oli tullut yksi tärkeimmistä viljoista myös Britanniassa.[1] Arkeologiset todisteet osoittavat, että speltti tunnettiin myös Rooman valtakunnassa.[2] Keskiajalla sitä viljeltiin nykyisessä Sveitsissä, Tirolissa ja Saksassa, jolloin sen käyttö oli huipussaan. Se joutui kuitenkin väistymään heikompien mutta satoisampien vehnälajien kuten durumvehnän ja osin myös tavallisen leipävehnän tieltä. Speltin puinti oli myös hankalaa, sillä sen jyvä on lujan kuoren sisällä.

Speltin korvasi suurempia satoja antava (leipä)vehnä (Triticum aestivum) viimeistään 1800-luvulla. Spelttivehnän viljelypinta-ala ja saatavuus on viime vuosina parantunut merkittävästi lajin tultua suositummaksi. Sitä viljellään Etelä-Saksassa, Sveitsissä ja Belgiassa. Suomessa spelttivehnän viljely aloitettiin uudelleen 1990-luvulla. Speltin viljelyala Suomessa vuonna 2006 oli 860 hehtaaria[3].

Spelttivehnän väitetään kestävän paremmin tuholaisia kuin vehnän ja se sopisi siksi paremmin luomuviljelyyn. Siinä on runsaasti kuitua ja nykyvehnään verrattuna paljon proteiinia.

Speltin kuorimiseen tarvitaan erityinen kone, jotta se ei vahingoitu. Tavallisessä vehnämyllyssä alkio vaurioituu ja saanto on selvästi pienempi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Belton, P.S. & Taylor, J.R.N. (eds) 2002, Pseudocereals and less Common cereals: Grain Properties and utilization Potential, Springer.
  2. Sostaric, R., Dizdar, M., Kusan, D., Hrsak, V. & Marekovic, S. 2006, "Comparative analysis of plant finds from Early Roman graves in Ilok (Cuccium) and Scitarjevo (Andautonia), Croatia--a contribution to understanding burial rites in southern Pannonia", Collegium antropologicum, vol. 30, no. 2, pp. 429-436.
  3. Speltti
  4. Uudestaan löydetty speltti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.