Spelttivehnä
Wikipedia
| Spelttivehnä | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Spelttivehnä keskellä (vihneetön) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Triticum spelta L. |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Spelttivehnä Wikispeciesissä |
Spelttivehnä (Triticum spelta), jota kutsutaan toisinaan myös koriste- tai alkuvehnäksi, on vanha perinteinen viljalaji. Se on heinäkasveihin (Poaceae) kuuluva heksaploidinen vehnälaji, josta nykyinen vehnä polveutuu.
[muokkaa] Historiaa
Speltin alkukodin on arveltu olevan Etu-Aasiassa tai Lähi-idän - Kaakkois-Euroopan alueella. Arkeologisia havaintoja speltin käytöstä on yli 8000 vuoden takaa. Kasvi tunnettiin Euroopassa viimeistään myöhäisneoliittisella kaudella (2500–1700 eaa.). Pronssikaudella speltti levisi laajoille alueille, ja rautakaudella (750–15 eaa.) se oli yksi tärkeimmistä viljelykasveista Keski-Euroopassa. Vuoteen 500 eaa. mennessä speltistä oli tullut yksi tärkeimmistä viljoista myös Britanniassa.[1] Arkeologiset todisteet osoittavat, että speltti tunnettiin myös Rooman valtakunnassa.[2] Keskiajalla sitä viljeltiin nykyisessä Sveitsissä, Tirolissa ja Saksassa, jolloin sen käyttö oli huipussaan. Se joutui kuitenkin väistymään heikompien mutta satoisampien vehnälajien kuten durum-vehnän ja osin myös tavallisen leipävehnän tieltä.
Suurempia satoja antava (leipä)vehnä (Triticum aestivum) korvasi speltin viimeistään 1800-luvulla. Spelttivehnän viljelypinta-ala ja saatavuus on viime vuosina parantunut merkittävästi lajin tultua suositummaksi. Sitä viljellään Etelä-Saksassa, Sveitsissä ja Belgiassa. Suomessa spelttivehnän viljely aloitettiin uudelleen 1990-luvulla.
Spelttivehnän väitetään kestävän paremmin tuholaisia kuin vehnän ja se sopisi siksi paremmin luomuviljelyyn. Siinä on runsaasti kuitua ja nykyvehnään verrattuna paljon proteiinia.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Belton, P.S. & Taylor, J.R.N. (eds) 2002, Pseudocereals and less Common cereals: Grain Properties and utilization Potential, Springer.
- ↑ Sostaric, R., Dizdar, M., Kusan, D., Hrsak, V. & Marekovic, S. 2006, "Comparative analysis of plant finds from Early Roman graves in Ilok (Cuccium) and Scitarjevo (Andautonia), Croatia--a contribution to understanding burial rites in southern Pannonia", Collegium antropologicum, vol. 30, no. 2, pp. 429-436.
