Afarit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Afarit
عفار
Afarin maakunnan lippu.
Afarin maakunnan lippu.
Väkiluku 5 000 000
Merkittävät asuinalueet
Etiopia 4 276 867 [1]
Eritrean lippu Eritrea 459 874
Djiboutin lippu Djibouti 483 500
Kielet afar
Uskonnot Islam

Afarit eli danakilit on afrikkalainen etninen ryhmä, jonka jäseniä asuu pääasiassa Etiopiassa, Eritreassa ja Djiboutissa Danakilin aavikolla. Afarien määräksi on arvioitu 700 000. Afarit ovat olleet osapuolina Djiboutissa ja Etiopiassa syntyneissä kapinoissa ja aseelisissa vastarintaliikkeissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afarien perinteiset asuinalueet.

Afarit olivat alun perin karjankasvattajia, mutta siirtyivät ennen 1000-lukua paimentolaisuuteen nykyisille asuinalueilleen. 1200-luvulta 1600-luvulle afarien muodostamat muslimivaltiot kävivät useita sotia kristittyä Etiopiaa vastaan. Vuonna 1884 heidän alueilleen perusttiin Ranskan Somalimaa, eli nykyinen Djibouti. Eritrea oli Italian siirtomaa ja vuodesta 1935 vuoteen 1941 Etiopia oli Italian miehittämä. Sodan jälkeen Eritrea päätyi Etiopialle, mutta alueella alkoivat vapaustaistelut vuonna 1961. Vuonna 1967 Ranskan Somalimaa uudelleen nimettiin Ranskan afarien ja issojen alueeksi. Vuonna 1975 aloitti toimintansa Afar Liberation Front eli ALF. Se toimi etenkin Djiboutin ja Etiopian vastaisella raja-alueella. Djibouti itsenäistyi vuonna 1977 ja vuonna 1979 paikalliset afarit aloittivat demokratian puolesta taistelevan maanalaisen liikkeen. Vuonna 1987 Djiboutista tuli yksipuoluevaltio ja Etiopiaan perustettiin autonominen afarien alue. Cuonna 1991 Eritrea itsenäistyi Etiopiasta ja Djiboutissa alkoi afarien aseellinen vastarinta viranomaisten pidätettyä 100 afariaktivistia. Vuonna 1994 Etiopiaan muodostettiin Afarin maakunta ja Djiboutissa aloitettiin rauhanneuvottelut hallituksen ja afarien välillä.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afaripaimentolainen 1950-luvulla otetussa valokuvassa.

Suurin osa afareista on edelleen paimentolaisia, vaikkakin jotkin heistä ovat muuttaneet kaupunkeihin kuten Addis Ababaan. Afarit pitävät vuohia, lampaita ja lehmiä. Kuivakauden aikana suurin osa heistä muuttaa Awashjoelle. Koska Awash on alueen ainoa merkittävä joki, parhaita paikkoja leiriytyä valvotaan tarkasti.[3] Sadekauden saapuessa marraskuussa afarit muuttavat korkeammille alueille. Afarit keräävät myös suolaa aavikolta, jota myydään nahan ja muiden karjatuotteiden ohella viljan ja kasvisten saamiseksi. Afarit asuvat helposti purettavissa ja mukaan otettavissa taloissa, joita he kutsuvat nimellä ari. Leiri eli burra koostuu yleensä yhdestä tai kahdesta arista. Leirien rakentaminen ja puhtaanapito on naisten työtä. Naimisiin mennään usein serkusten kesken.[4]

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afarit jakautuvat klaaneihin, jotka koostuvat samoista esi-isistä polveutuvista afareista. Afarit jakautuvat myös kahteen muuhun yhteiskuntaryhmään, jotka ovat asaimara ("punaiset") ja adoimara ("valkoiset"). Asaimarat ovat paremmassa asemassa kuin adoimarat, jotka ovat yleensä työläisiä. Perimän katsotaan periytyvän aina isän kautta, jolta uskovat perivänsä voiman. Fyysisten ominaisuuksien uskotaan periytyvän äidin puolelta. Afarien poika- ja tyttölapset on tapana ympärileikata. Miestä arvostetaan usein sen mukaan, miten hyvin hän kesti ympärileikkauksen tuottaman kivun. [5]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afarit kääntyivät islamiin 1000-luvun paikkeilla arabien käänyttäminä. Vaikka islam onkin tärkeä osa elämää, on sen sääntöjä muokattu voimakkaasti afarien omiin tapoihin sopivaksi. Uskoon on vaikuttanut myös afaarien alkuperäinen uskonto, joka perustui taivas-jumaluuteen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Giles, Bridget: Peoples of East Africa. The Diagram Group, 1997. ISBN 0-8160-3484-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Country level", Table 3.1, p.73.
  2. Giles 1997, s. 32
  3. Giles 1997, s. 33
  4. Giles 1997, s. 34
  5. a b Giles 1997, s. 35