Punainen terrori (Etiopia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Qey Shibir tai Kay Shibbir (amhara: ቀይ ሽብር ḳäy šəbbər), joka tunnetaan myös nimellä Etiopian punainen terrori, oli Etiopian kommunistisen sotilasjuntta Dergin väkivaltainen poliittinen tukikampanja muita kilpailevia marxilais-leninistisiä ryhmiä vastaan Etiopiassa ja Eritreassa vuosina 1976-1977. Qey Shibir oli yritys lujittaa Dergin hallintoa poliittisen epävakauden aikana keisari Haile Selassien kaatamisen jälkeen vuonna 1974 ja sitä seuranneesta Etiopian sisällissodasta. Qey Shibir perustui Venäjän sisällissodan punaiseen terroriin ja se tapahtui näkyvimmin sen jälkeen, kun Mengistu Haile Mariamista tuli Dergin puheenjohtaja 3. helmikuuta 1977. On arvioitu, että Qey Shibirin aikana kuoli 30 000 - 750 000 ihmistä.[1][2][3]

Sosialistinen Derg oli epäsuosittu. Se kuitenkin pysyi vallassa tämän julman terrorin avulla.[4]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. syyskuuta 1974 tapahtuneen keisari Haile Selassien syrjäyttämisen jälkeen Derg kilpaili muiden ryhmien kanssa Etiopian vallasta. Yksi näistä oli kommunistinen Etiopian kansan vallankumouksellinen puolue (EPRP). Syyskuussa 1976 EPRP:n militantit pidätettiin ja teloitettiin samaan aikaan kuin EPRP toteutti salamurhakampanjan ideologeja ja Dergin kannattajia vastaan. Tämä vastatoiminta tunnetaan nimellä valkoinen terrori. Vaikka epäonnistuneen Mengistun tappoyrityksen 23. syyskuuta katsottiin olleen EPRP:n teko, ensimmäinen näkyvä EPRP:n terrorin uhri oli tohtori Feqre Mar'ed, kilpailevan vallankumouspuolueen (MEISON) politbyroon jäsen.[5]

Verilöyly Dergissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dergin sisälläkin oli eversti Mengistua vastustava ryhmä. Tämä ratkaistiin 58 Dergin huipulla olleen upseerin tunteja kestäneellä teloituksella 3. helmikuuta 1977. Seitsemän näistä upseereista oli Mengistun vastustajia, mukaan lukien puheenjohtaja ja kenraaliluutnantti Tafari Benti, kapteeni Almayahu Haile, kapteeni Mogas Wolde Mikael ja everstiluutnantti Asrat Desta, joista viimeksi mainittu oli marxilais-leninisti: "Teemme mitä Lenin teki. Et voi rakentaa sosialismia ilman punaista terroria."[6][7] Kaksi Mengistun kilpailijaa oli vielä elossa. Heistä eversti Berhanu Bayeh oli asettunut Mengistun puolelle ja everstiluutnantti Atnafu Abate teki nopeasti samoin verilöylyn jälkeen. Nyt Mengistu oli Dergin kiistaton päämies ja Etiopian hallitsija.[8] Muutamaa päivää myöhemmin Mengistu kiinnitti huomionsa kilpailijoihin Dergin ulkopuolella, ennen kaikkea EPRP:hen.

Hyökkäykset EPRP: hen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mengistu aloitti kampanjansa virallisesti puheella Revolution-aukiolla (entinen ja nykyinen Mesqel-aukio ) Addis Abeban sydämessä, joka sisälsi sanat "Kuolema vastavallankumouksellisille! Kuolema EPRP:lle!". Lausuessaan nämä sanat, hän esitti kolme pulloa, jotka näyttivät olevan täynnä verta, ja murskasi ne maahan osoittaakseen, mitä vallankumous tekisi vihollisilleen.[9] Tähän kampanjaan osallistuivat järjestäytyneet siviiliryhmät eli kebelet, jotka kuukauden kuluessa alkoivat saada aseita Dergiltä. Kuitenkin osa siviiliryhmistä oli EPRP:n soluttamia ja osa muistakin toimi vastoin Dergin tavoitteita, esimerkiksi MEISONin asialla.[10]

Addis Abebassa 22. maaliskuuta näiden ryhmien avulla etsittiin talo talolta EPRP:n jäseniä, aseita ja muita tarvikkeita. "Jotkut etsivät vain aseita, mutta toiset takavarikoivat elintarvikkeita, rakennusmateriaaleja ja bensiiniä; jotkut pitivät kameroiden vakoilulaitteita ja toiset pitivät kirjoituskoneita erittäin vaarallisina."[11] Monet vietiin kodeistaan keskellä yötä ja jotkut eivät koskaan palanneet kotiin. Silti vain harvat EPRP:n korkeimmista johtajista olivat kuolleiden joukossa.

EPRP:n vastaiskut kuitenkin jatkuivat.

Seuraava punaisen terrorin kohde oli MEISON. Bahru Zewde kirjoitti: "järjestön johtajat yrittivät hätäisesti mennä maan alle. Mutta melkein kaikki heidät joko vangittiin tai tapettiin elokuussa 1977, kun he yrittivät vetäytyä maaseudulle useissa osastoissa."[12]

Tuhannet miehet ja naiset koottiin yhteen ja teloitettiin seuraavien kahden vuoden aikana.[9][13] Amnesty International arvioi, että kuolleiden määrä voi olla jopa 500 000.[2] Ihmisryhmät laitettiin kirkoihin, jotka sitten poltettiin, ja sotilaat raiskasivat naisia järjestelmällisesti.[14] Pelastakaa lapset -rahasto ilmoitti, että punaisen terrorin uhrien joukossa oli paitsi aikuisia myös 1000 lasta tai enemmän. Näistä suurin osa oli 11-13-vuotiaita, ja heidän ruumiinsa jätettiin Addis Abeban kaduille.[7]

Jälkiseuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Punaisen terrorin" marttyyrien muistomuseo Addis Abebassa

Uhrien elämä on ikuistettu Addis Abeban "Punaisen terrorin" marttyyrien muistomuseossa.

Mengistu todettiin poissaolevana syylliseksi kansanmurhaan ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen tammikuussa 2007. Mengistun ystävä Robert Mugabe kuitenkin antoi hänelle turvapaikan hallitsemassaan Zimbabwessa, joka sanoi, ettei se luovuttaisi häntä.[13] Etiopian korkein oikeus tuomitsi Mengistun poissaolevana 26. toukokuuta 2008 kuolemaan. Mengistun kahdeksantoista avustajaa, joista kaksi asuu Italian suurlähetystössä Addis Abebassa ja 16 Etiopian vankiloissa, ovat myös kuolemantuomion alaisia.[15] Toukokuussa 2002 poissaolevana tuomittu Kelbessa Negewo palasi useita vuosia myöhemmin pakkosiirtolaisuudestaan Yhdysvaltoissa elinkautiseen.[16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Talk of the Devil: Encounters with Seven Dictators, Riccardo Orizio, 2003, s. 150.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Harff, Barbara & Gurr, Ted Robert: "Toward an Empirical Theory of Genocides and Politicides", International Studies Quarterly 32(3), p. 364 (1988).
  2. ↑ a b US admits helping Mengistu escape BBC, 22 December 1999
  3. ↑ Genocides, Politicides, and Other Mass Murder Since 1945, With Stages in 2008 Genocide Prevention Advisory Network. Arkistoitu 19 huhtikuu 2019. Viitattu 22 July 2016.
  4. ↑ Hannu Pesonen: Pieleen meni (1/2021, sivu 18) Suomen Kuvalehti. 31.12.2020.
  5. ↑ Marina and David Ottaway, Ethiopia: Empire in Revolution (New York: Africana, 1978), p. 247
  6. ↑ Christopher Andrew ja Vasili Mitrokhin: The Mitrokhin Archive II: The KGB and the World, Penguin, 2006, pp. 467–8.
  7. ↑ a b Christopher Andrew ja Vasili Mitrokhin. The World Was Going Our Way: The KGB and the Battle for the Third World. Basic Books, 2005.  ISBN 0-465-00311-7 luku 25.
  8. ↑ Ottaways, Ethiopia, 1978, pp. 142ff
  9. ↑ a b Backgrounders: Ethiopian Dictator Mengistu Haile Mariam Human Rights Watch, 1999
  10. ↑ Ottaways, Ethiopia, p. 145
  11. ↑ Ottaways, Ethiopia, p. 146
  12. ↑ Bahru Zewde, A History of Modern Ethiopia, 2002, p. 248
  13. ↑ a b Mengistu is handed life sentence BBC, 11 January 2007
  14. ↑ Stephane Courtois, et al. The Black Book of Communism: Crimes, Terror, Repression. Harvard University Press, 1999. p. 692
  15. ↑ Court Sentences Mengistu to Death BBC, 26 May 2008.
  16. ↑ Rice, Andrew. "The Long Interrogation", The New York Times Magazine, The New York Times Company, 4 June 2006. Luettu 3 February 2011. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Punainen_terrori_(Etiopia)&oldid=21850837”