Ensimmäinen peloponnesolaissota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

"Ensimmäinen" peloponnesolaissota on nimitys Ateenan ja Spartan väliselle sodalle, joka käytiin vuosina 460445 eaa. Se edelsi varsinaista peloponnesolaissotaa, joka käytiin vuosina 431404 eaa.

Vuonna 462 eaa. Spartaan iski maanjäristys, jossa kuoli tuhansia spartalaisia. Messenian helootit näkivät tämän sopivaksi tilaisuudeksi kapinoida Spartaa vastaan ja aloittivat kapinan joka tunnetaan nimellä kolmas Messenian sota. Sparta pyysi kaikkia liittolaisiaan avuksi kapinaa kukistamaan. Ateenalaiset lähettivät Kimonin johdolla armeijan auttamaan, mutta spartalaiset lähettivät pian ateenalaiset takaisin kotiin, ehkä siksi, että ateenalaiset alkoivat sympatisoida messenialaisten kanssa. Tämä tapahtuma sai kuitenkin Spartan ja Ateenan entisen lämpimät suhteet viilenemään ja vuonna 460 eaa. Ateena solmi liiton Spartan perivihollisen Argoksen kanssa. Samalla Korintin ja Megaran välille puhkesi riita, joka sai Megaran myös jättämään Spartan johtaman Peloponnesolaisliiton. Ateenalaiset auttoivat megaralaisia linnoittamaan alueensa ja alkoivat myös itse rakentaa niin sanottuja pitkiä muureja Ateenan ja sen satamakaupungin Peiraieuksen välillä.

Vuonna 457 eaa. spartalaiset kukistivat Ateenan ja sen liittolaiset Tanagran taistelussa. Mutta kun spartalaiset palasivat Peloponnesokselle, ateenalaiset kukistivat boiotialaiset ja saivat koko Boiotian valtaansa. Seuraavana vuonna ateenalainen Tolmides johti laivastoa, joka hyökkäsi Lakonian rannikkoa vastaan ja poltti spartalaisten telakat. Samalla laivasto valtasi Naupaktoksen, jonne ateenalaiset asuttivat Messeniasta paenneita helootteja.

Vuonna 451 eaa. osapuolet sopivat viiden vuoden aselevosta. Vuonna 446 eaa. boiotialaiset kapinoivat Ateenaa vastaan ja kukistivat Tolmideen Koroneian luona. Ateena luopui Boiotiasta, Plataiaa lukuun ottamatta. Tämän innoittamana Euboia ja Megara kapinoivat myös Ateenaa vastaan. Spartan nuori kuningas Pleistoanaks päätti auttaa Megaraa. Ateenalainen Perikles sai kuulla tästä ja marssi pikavauhtia spartalaisia vastaan. Kun Pleistoanaks sai kuulla tästä, päätti hän palata kotiin ilman taistelua. Tästä hyvästä häntä syytettiin lunnaiden vastaanottamisesta ja hänen oli pakko lähteä maanpakoon. Samalla Perikles sai rauhassa kukistaa Euboian kapinan. Samana vuonna Ateena ja Sparta solmivat kolmenkymmenen vuoden rauhan.