Skylla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo merihirviöstä. Skylla oli kreikkalaisessa mytologiassa myös megaralaisen prinsessan nimi.
Skylla kuvattuna boiotialaisessa attikassa, n. 450–425 eaa.

Skylla (muinaiskreikaksi Σκύλλα) oli kreikkalaisessa mytologiassa toinen Italian ja Sisilian väliseen kapean Messinansalmen reunoilla olleista merihirviöistä; Skylla oleili luolassaan toisella rannalla, ja vastapäisellä rannalla oli Kharybdis, jättimäinen vesipyörre. Salmen rannat olivat vain nuolen kantaman päässä toisistaan, joten kun salmessa purjehtiva laiva yritti välttää toista hirviöistä, se ajautui liian lähelle toista.

Antiikin taiteessa Skylla kuvattiin kalanpyrstöiseksi merenneidoksi, jonka lanteita kiersi kuitenkin neljästä kuuteen koiran päätä. Homeros kertoo, että Skylla olisi ollut Krataiiksen tytär, kaksitoistajalkainen hirviö, jolla oli kuudessa koiranpäässään kolme riviä teräviä hampaita, ja joka haukkui koiran lailla[1]. Tuoreemmissa kirjoituksissa vanhemmiksi on esitetty Forkysia ja Krataiista tai Trienosta[2], Forkysta ja Lamiaa, Poseidonia ja Krataiista tai Typhonia ja Ekhidnaa[3]. Häntä on myös esitetty Tritonin tyttäreksi.

Homeroksen Odysseiassa kerrotaan, kuinka Odysseus sai manalassa käydessään neuvon haamulta, että hänen olisi parempi purjehtia lähempää Skyllaa kuin Kharybdista, tai muuten hän voisi menettää koko aluksensa. Näin tapahtuikin, ja Odysseus menetti kuusi miestänsä Skyllan siepattua nämä suihinsa[1]. Sen sijaan argonautit olivat onnistuneet ohittamaan aiemmin molemmat hirviöt jäämättä niiden armoille, mutta tällöin Hera oli käskenyt Thetiin neuvomaan heitä[4].

Roomalaiset runoilijat esittivät, että Skylla oli nymfi, joka ei alun perin syntynyt hirviönä, vaan oli kaunis neito. Ovidius kertoo, että Glaukos, merenjumala, rakastui tähän, mutta Skylla pakeni maalle, jonne Glaukos ei voinut häntä seurata. Epätoivoisena Glaukos pyysi Kirkeä valmistamaan hänelle taikajuoman, joka saisi Skyllan rakastumaan häneen. Hänen kertoessa rakkaudestaan Kirke rakastuikin itse Glaukokseen, joka kuitenkin torjui tämän lähentelyn. Mustasukkaisena Skyllalle Kirke valmisti myrkyn ja kaatoi sen lähteeseen, jossa Skyllan oli tapana kylpeä. Heti kun nymfi astui veteen, hän muuttui hirviöksi kuusine koiran päineen, ja kykenemättä surkeudessaan edes liikkumaan, hän tuhosi kaiken ympäriltään. Jos laiva purjehti liian läheltä häntä, jokainen päistä sieppasi yhden miehistöstä[5]. Tzetzes ja Servius puolestaan kertovat Skyllan olleen alun perin Poseidonin rakastettu, jonka Amfitrite muutti mustasukkaisuudesta hirviöksi.

Herakleen kerrotaan surmanneen Skyllan tämän varastettua härkiä Geryonin karjasta. Forkys poltti kuitenkin tyttärensä ruumiin roviolla ja herätti tämän takaisin eloon[6].

Ovidiuksen mukaan Skylla oli muutettu kallioksi ennen kuin Aineias purjehti salmen läpi[5]Nonnoksen mukaan tämän teki Poseidon. Tämän jälkeen Skylla nimenä viittasikin toiseen salmessa olevista luodoista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Homeros: Odysseia 12 (engl. käännös)
  2. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') Epitomi.7.20 (engl. käännös)
  3. Hyginus: Fabulae cli (engl. käännös)
  4. Apollonios Rhodios: Argonautika 4.770–832 (engl. käännös)
  5. a b Ovidius: Muodonmuutoksia xiv.1–74 (engl. käännös)
  6. Lykofron: Aleksandra 31–68 (engl. käännös)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skylla.