Argonautit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultaista taljaa vartioiva lohikäärme oksentaa Iasonin

Argonautit (muinaiskreikaksi Ἀργοναῦται, Argonautai, yksikössä Ἀργοναύτης, Argonautēs) olivat kreikkalaisen mytologian sankarijoukko, joka tunnetaan varsinkin Argo-laivalla ennen Troijan sotaa tekemästään argonauttien retkestä. Iason tovereineen matkusti Argoksen rakentamalla laivalla Kolkhiiseen noutamaan siivekkään oinaan kultaisen taljan, jota uneton lohikäärme vartioi.

Argonautteja oli viisikymmentä. Heihin kuuluvat muun muassa Asklepios, Herakles, Autolykos, Kastor, Polydeukes, Theseus, Amfion, Meleagros, Augeias, Laokoon, Nestor, Ankaios, Iolaos ja Akhilleuksen isä Peleus.


Taru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarun mukaan Iason, nuori tessalialaisen ruhtinaan poika, tuli tervehtimään Peliasta, joka oli anastanut hänen isänsä valtakunnan. Päästäkseen eroon nuorukaisesta Pelias taivutti hänet lähtemään Kolkhiiseen Mustanmeren itärannalle noutamaan sieltä kultaista taljaa.

Orkomenos-kaupunkia Boiotiassa hallitsi kerran kuningas, jolla oli kaksi lasta, poika Friksos ja tytär Helle. Äitinsä kuoleman jälkeen lapset saivat häijyn äitipuolen, joka väijyi heidän henkeään. Eräänä yönä äitivainaja näyttäytyi lapsille ja antoi heille kultavillaisen ja kultasarvisen oinaan. Sillä Friksos ratsasti pois sisarensa Hellen kanssa. Kun he saapuivat salmeen, joka erottaa Aasian Euroopasta, Helle putosi veteen, jota siksi kutsutaan Hellen mereksi eli Hellespontokseksi. Mutta veli vei oinaan Kolkhiiseen, uhrasi sen siellä ja ripusti taljan metsikköön, joka oli pyhitetty sodan Ares-jumalalle. Tämä talja Iasonin piti nyt noutaa.

Retkelle osallistui monta kuuluisaa Kreikan sankaria, myös Herakles ja Theseus. Suuri laiva rakennettiin, ja rakennusmestari Argoksen mukaan se nimitettiin Argoksi. Iasonin johdolla sankarit läksivät purjehtimaan. Monen seikkailun jälkeen he viimein saapuivat Kolkhis-maahan Fasis-joelle ja nousivat maihin. Iason meni maan kuninkaan Aieteen luo ja pyysi kultataljaa. Kuningas lupasi sen hänelle, jos hän ensin yksinään valjastaisi auran eteen kaksi vaskikavioista, tulta puuskuvaa villiä härkää, kyntäisi niillä kappaleen maata, kylväisi siihen lohikäärmeen hampaita ja viimein taistelisi niitä asemiehiä vastaan, jotka kasvoivat kylvöstä.

Kuninkaan tytär, taikatemppuja osaava Medeia, rakastui heti ensi näkemästä tulisesti Iasoniin ja lupasi auttaa tehtävissä, jos Iason ottaisi hänet puolisokseen. Medeia antoi sankarille voidetta, jolla tämän piti sivellä ruumiinsa ja aseensa: siten ei härkien tuli eivätkä vaskikaviot pystyneet häneen. Iason sai härät kiinni, valjasti ne auran eteen, kynti vainion ja kylvi sinne lohikäärmeen hampaita. Silloin alkoi hiljakseen kasvaa maasta sotilaita kypärineen ja kilpineen. Iason heitti piilopaikastaan heidän keskelleen kiven, josta he heti joutuivat riitaan ja tappoivat toisensa. Vaikka Iason nyt oli tehnyt hänelle määrätyt työt, Aietes ei kuitenkaan tahtonut antaa hänelle kultataljaa. Siksi Medeia vei Iasonin yöllä metsikköön, jossa talja riippui, vaivutti vartijaksi asetetun lohikäärmeen taikajuomalla uneen ja antoi taljan Iasonille.

Iason nousi Medeian ja matkakumppaniensa kanssa laivaan. Medeia otti mukaan pienen Absyrtos-veljensä. Kuultuaan heidän purjehtineen pois Aietes-kuningas lähti ajamaan heitä takaa. Tunnistettuaan purjeista isänsä laivan Medeia tappoi pikkuveljensä, heitti paloitellun ruumiin mereen ja asetti pään ja kädet kalliohuipulle meren rantaan. Kauhistuksissaan Aietes ei nyt huolehtinut muusta kuin poikansa jäsenten kokoamisesta voidakseen ne haudata, ja sen vuoksi jäi takaa-ajaminen sikseen.

Medeia ei saanut mitään hyötyä rikoksestaan. Iason hylkäsi hänet, ja kostaakseen Medeia teki vielä lisää rikoksia sekä lopulta kuoli inhottuna.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]