Auringonpimennys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Täydellinen auringonpimennys Ranskassa vuonna 1999
Osittainen auringonpimennys tammikuussa 2011.
3. marraskuuta 2013 täydellisen auringonpimennyksen näkyvyysalue. Ajat UTC.
4. tammikuuta 2011 osittaisen auringonpimennyksen näkyvyysalue. Ajat UTC.
Täydellinen auringonpimennys Turkin Kemerissä 29. maaliskuuta 2006.
Tämä artikkeli käsittelee luonnonilmiötä. Auringonpimennys -nimisestä elokuvasta kertoo artikkeli Kuumetta.

Auringonpimennys on luonnonilmiö, joka syntyy Kuun liikkuessa Maan ja Auringon väliin siten, että kaikki kolme ovat samalla suoralla. Tällöin Kuu peittää Auringon taakseen ja Kuun varjo osuu Maahan.

Pimennystyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuun etäisyys Maahan vaihtelee noin 360 000 kilometristä noin 406 000 kilometriin.[1] Jos Kuu on riittävän lähellä Maata ja kulkee riittävän keskeltä Maan ja Auringon välistä suoraa, se peittää koko Auringon taakseen ja syntyy täydellinen auringonpimennys.

Jos Kuu kulkee keskeltä suoraa, mutta on riittävän kaukana, ei Kuu riitä peittämään koko Aurinkoa, vaan syntyy rengasmainen auringonpimennys, jossa Aurinko näkyy "tulirenkaana" Kuun ympärillä. Pimennys voi näkyä täydellisenä tai rengasmaisena vain pienellä alueella Maan pintaa, mutta samanaikaisesti se näkyy osittaisena paljon laajemmalla alueella.

Mikäli Kuu ei kulje riittävän läheltä Maan ja Auringon välistä suoraa se ei riitä peittämään Aurinkoa kokonaan, vaan syntyy osittainen auringonpimennys.

Pimennys voi olla myös niin kutsuttu hybridi- eli sekapimennys, jolloin Kuun varjo koskettaa Maan pintaa vain radan keskiosassa, jossa Maan pinta on lähimpänä Aurinkoa. Alussa ja lopussa pimennys on rengasmainen.

Pimennysten ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auringonpimennys voi tapahtua vain uudenkuun aikana, jolloin Kuu on Auringon suunnassa. Kuun rata on kuitenkin sen verran kallellaan Maan ratatasoon nähden, että pimennyksiä ei nähdä joka kuukausi vaan vain noin joka kuudes kuukausi. Vastaavasti kuunpimennyksiä voidaan nähdä joko puoli kuukautta ennen tai jälkeen auringonpimennyksen.

Sekä auringon- että kuunpimennykset toistuvat suunnilleen samanlaisina nk. Saros-jakson välein, jonka kesto on 18 vuotta ja 10,3 päivää. Jakson pituus johtuu Kuun ratatason kaltevuussuunnan jaksollisista vaihteluista. Alue, jossa pimennys näkyy täydellisenä, ei kuitenkaan tämän jakson kuluttua satu samalle pituuspiirille. Saros-jakson löysivät jo muinaiset kaldealaiset, ja sen avulla myös Thales ennusti täydellisen auringonpimennyksen, jonka nykyiset tähtitieteilijät ovat laskeneet tapahtuneen 28. toukokuuta 585 eaa.

Auringonpimennykset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sattui edellinen täydellinen auringonpimennys linjalla HelsinkiJoensuu 22. heinäkuuta 1990.

Lisäksi 1900-luvulla sattui täydellinen auringonpimennys 21. elokuuta 1914 maan lounaisimmassa osassa, 29. kesäkuuta 1927 maan pohjoisimmassa osassa ja 9. heinäkuuta 1945 linjalla KokkolaKerimäki.

Seuraava täydellinen auringonpimennys sattuu 16. lokakuuta 2126 linjalla VaasaKouvola ja seuraava rengasmainen auringonpimennys 21. kesäkuuta 2039 maan lounaisosassa.[2]

Viimeisin Suomessa näkyvä osittainen auringonpimennys tapahtui 21. toukokuuta 2012, mutta se näkyi vain aivan pohjoisimmassa Suomessa. Seuraava koko maassa näkyvä osittainen auringonpimennys tapahtuu 20. maaliskuuta 2015.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Auringonpimennys.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuun etäisyys parin millin tarkkuudella Tiede.fi. 21.01.2002. Viitattu 28.11.2008.
  2. NASA Technical Publication TP-2006-214141 Viitattu 4.2.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kakkuri, Juha & Oja, Heikki & Anttila, Reino: Auringonpimennykset. Ursan julkaisuja 40. Helsinki: Ursa, 1989. ISBN 951-9269-51-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]