Fonotaksi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fonotaksi tarkoittaa äänteiden jonoamista. Termillä tarkoitetaan kielitieteessä yleensä kieli- tai kieliperhekohtaista säännöstöä, jonka mukaan äänteet liittyvät tai voivat liittyä toisiinsa eri kielissä. Säännöstöt vaihtelevat kielittäin, mutta tavoite on kaikissa lähinnä ääntämisen helpottaminen tai optimointi. Kielijärjestelmän suhteet jaetaan vaihtoehtoisuutta koskeviin eli paradigmaattisiin ja jonoamista koskeviin eli syntagmaattisiin suhteisiin. Fonotaksissa tutkimuksen kohteena ovat syntagmaattiset suhteet, kun taas fonologiassa keskitytään paradigmaattisiin suhteisiin.

Suomessa ehkä leimaa antavin fonotaktinen sääntö on vokaalisointu, joka säätelee taivuttamista ja uusien sanojen muodostamista kielessämme.

Suomen fonotaksi säätelee myös pitkälti affiksien liittymistä vartaloon. Tämän vuoksi esimerkiksi useilla sijamuodoilla on useampia variantteja. Esimerkiksi kun sanaan askel liitetään partitiivin pääte, valitaan muoto -tA (askel|ta) eikä sen yleisempää varianttia -A (esimerkiksi koira|a). Muotojen /tA/ ja /A/ välinen suhde on paradigmaattinen, mutta valintaa ohjaa kielen fonotaksi, jonka juuret ovat kielen historiassa.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.