Fonotaksi
Wikipedia
Fonotaksi tarkoittaa äänteiden yhdistämistä. Termillä tarkoitetaan kielitieteessä yleensä kieli- tai kieliperhekohtaista säännöstöä, jonka mukaan äänteet liittyvät tai voivat liittyä toisiinsa eri kielissä. Säännöstöt vaihtelevat kielittäin, mutta tavoite on kaikissa lähinnä ääntämisen helpottaminen. Kielijärjestelmän suhteet jaetaan vaihtoehtoisuutta tai rinnakkaisuutta koskeviin eli paradigmaattisiin ja yhdistämistä koskeviin eli syntagmaattisiin suhteisiin. Fonotaksissa tutkimuksen kohteena ovat syntagmaattiset suhteet, kun taas fonologiassa keskitytään paradigmaattisiin suhteisiin.
Suomessa ehkä leimaa antavin fonotaktinen sääntö on vokaalien vokaalisointu, joka säätelee taivuttamista ja uusien sanojen muodostamista kielessämme.
Suomen fonotaksi säätelee myös pitkälti affiksien liittymistä vartaloon. Tämän vuoksi esimerkiksi useilla sijamuodoilla on useampia variantteja. Esimerkiksi kun sanaan askel liitetään partitiivin pääte, valitaan muoto -tA (askel|ta) eikä sen yleisempää varianttia -A (esimerkiksi koira|a) Syyt tähän perustuvat fonotaksiin, joka pohjautuu puolestaan kielen historiaan.
