Volgograd

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Stalingrad” ohjaa tänne. Samannimisestä elokuvasta on oma artikkelinsa.
Volgograd
(Волгогра́д)
VLG collage.jpg
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Volgogradin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Volgogradin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Volgograd

Koordinaatit: 48.7070°N, 44.5170°EKoordinaatit: 48.7070°N, 44.5170°E

Valtio Venäjän lippu Venäjän federaatio
Liittovaltiopiiri Eteläinen federaatiopiiri
Alue (oblasti) Volgogradin alue
Väkiluku (2010)  ([1]) 1 021 215
Aikavyöhyke UTC+4 eli Moskovan aika
Postinumero 400000–400138[2]
Suuntanumero(t) +7 8442[3]
Kotisivut (venäjäksi) ja (englanniksi)

Volgograd (ven. Волгогра́д) on runsaan miljoonan asukkaan kaupunki Etelä-Venäjällä Volgan varrella Itä-Euroopassa. Se on Volgogradin alueen hallinnollinen keskus.[4][5] Vuoteen 1925 kaupungin nimi oli Tsaritsyn (ven. Цари́цын​), vuosina 1925–1961 Stalingrad ven. Сталингра́д​, Stalingradin alueella). Kaupungille myönnettiin vuonna 1965 sankarikaupungin arvo.[6][7]

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volgograd sijaitsee Etelä-Venäjällä noin 910 kilometriä Moskovasta etelään Volga-joen varrella, lähellä Don-jokea. Volgogradissa on käytössä sama aikavyöhyke kuin Moskovassa.

Alueen maasto on aroa ja siellä vallitsee erittäin kuiva ja vaihteleva mannerilmasto, jossa talvet ovat vähälumisia ja kesät kuumia ja kuivia. Volgogradin tammikuun keskilämpötila −6,3 °C ja heinäkuun +23,6 °C.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6][7]

Kaupungin alkuvaiheita. Linnoitettu asutus 1600-luvulla.
Suuri Äiti synnyinmaa -patsas Volgogradissa.

Asutus läheisellä Volgan saarella tunnetaan noin vuodesta 1555, mutta asutus siirtyi Volgan Tsaritsa-sivujoen haaraumaan ja tälle asutukselle käytettiin vuodesta 1589 joesta johtuvaa nimeä Tsaritsyn.[6] Kasakkakapinalliset paikkakunnan valloittivat sen kahteen kertaan, Stenka Razin 1670 ja Jemeljan Pugatšov 1774. Kaupunki kuului Pietari Suuren 1708 perustamaan Kazanin kuvernementtiin, vuodesta 1719 Astrahanin kuvernementtiin ja vuodesta 1779 lähtien Saratovin kuvernementtiin. 1800-luvulla teollisuus alkoi kehittyä. Vuonna 1862 avattiin rautatielinja Tsaritsyn-Kalatš-na-Donu. 1879 -rautatieyhteys Moskovaan valmistui ja vuodesta 1897 lähtien kaupungista oli ratayhteys Pohjois-Kaukasukselle Tihoretskin kautta, ja vuodesta 1900 lähtien Donbassin alueelle. Kaupunki kasvoi merkittävästi rautatieyhteyden myötä ja jokiliikenteen vilkastuessa; kaupunkiin sijoittui monia laivayhtiöitä.[6]

Kaupungista käytiin raskaita taisteluja kesällä 1918, jolloin bolševikkien puna-armeija puolusti sitä Anton Denikinin valkoisia vastaan. Punaiset valtasivat sen takaisin 1919. Kaupungin nimi vaihdettiin Stalingradiksi vuonna 1925, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäisenä pääsihteerinä toimineen Josif Stalinin (1879–1953) mukaan. Vuodesta 1936 lähtien se oli Stalingradin alueen keskus.[6]

Kaupungissa käytiin toisessa maailmansodassa kuuluisa Stalingradin taistelu elokuusta 1942 helmikuuhun 1943, jolloin kaupunki tuhoutui täysin, mutta se rakennettiin uudestaan vuosina 1946–58.[6] Taistelussa menehtyi noin 1,5 miljoonaa ihmistä ja se on yksi kaikkein aikojen eniten uhreja sotatoimissa vaatineista yksittäisistä taisteluista. Voittoa tässä taistelussa pidettiin Neuvostoliitossa erittäin keskeisenä, eikä aivan vähäinen merkitys ollut sillä, että valtion johtajan nimeä kantava kaupunki ei joutunut saksalaisten käsiin. [9] Taistelun johdosta Neuvostoliiton korkein neuvosto nimesi Stalingradin 8. toukokuuta 1965 sankarikaupungiksi (город-герой).[7] Britannian Yrjö VI myönsi sille jalokivin koristellun miekan. Pariisissa on Stalingradin mukaan nimetty ainakin tori ja metroasema. Sodan jälkeen Mamajevin kurgaani -kukkulalle pystytettiin kuuluisa patsas Äiti synnyinmaa.

Vuonna 1961 nimeksi vaihdettiin Volgograd osana Nikita Hruštšovin destalinisaatiokampanjaa ja alueen nimeksi tuli Volgogradin alue.[6] Päätös on edelleen kiistanalainen ja sen peruuttamista on vaadittu. Vaikka Stalinia on syytetty lähes 30 miljoonan oman neuvostokansalaisen surmista esimerkiksi Gulag-vankileirien ja ukrainalaisten Holodomor-nälänhädän välityksellä, hän nousi esimerkiksi vuonna 2008 koko Venäjän kattaneessa hyvin laajoissa mielipidekyselyssä kaikkien aikojen 3. merkittävämmäksi venäläiseksi henkilöksi. Vuonna 2013 uutisoitiin puolestaan, että Volgogradin kaupunki on päättänyt käyttää itsestään jälleen nimeä Staliningrad vuosittain viiden päivän ajan Voitonpäivästä, 9. toukokuuta alkaen. [9]

Loppuvuoden 2013 pommi-iskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ambulansseja Volgogradin päärautatieaseman edustalla itsemurhaiskun jälkeen (29.12.2013).
Itsemurhaiskun seurauksena tuhoutuneen Volgogradin päärautatieaseman asemahallia ulkopäin nähtynä.
Aamuruuhkassa tehdyn itsemurhaiskun tuhoama johdinlinja-auto Volgogradissa (30.12.2013).

Vuoden 2013 lopulla Volgogradissa tapahtui kolme terrori-iskuina tutkittavaa tekoa, joista ainakin kahta pidettiin pohjoiskaukasialaisten tekemänä itsemurhaiskuna. Lokakuun 21. päivänä 2013 räjähti pommi volgogradilaisessa linja-autossa, jonka tuloksena seitsemän henkeä kuoli ja useat muut noin 40 matkustajasta haavoittuivat. Viranomaiset pitivät tätä dagestanilaisen naispuolisen itsemurhapommittajan tekona.[10][11]

Joulukuun 29. päivänä 2013 itsemurhapommittaja räjäytti pommin kaupungin päärautatieasemalla (Volgograd-1), aseman turvatarkastuspisteellä. Tämän terrori-iskun seurauksena oli seuraavaan aamuyöhön mennessä raportoitu menehtyneen ainakin 17 henkeä ja noin 50 haavoittuneen. Itse räjähdyspaikalla menehtyi 14 henkeä ja sairaalassa oli aamuyöhön mennessä raportoitu menehtyneen kolme vakavasti haavoittunutta. [12][13][14] Tapahtumaa tutkitaan terroritekona ja aseiden tai räjähdysaineiden salakuljetusrikoksena.[14][15] Viranomaisten mukaan ilman rautatieasemalla olleita turvatoimia tuho ja surmansa saaneiden määrä olisi voinut olla paljon suurempi, sillä asemahalli oli tuolloin täynnä uudenvuoden viettoon aikovia matkustajia. Turvallisuustarkastuspistettä lähestyneen naisen kerrottiin laukaisseen pommivyönsä hermostuttuaan metallipaljastimien vierellä olevien poliisien lähestyvän epäilyttävää naista.[16]

Jo runsaan neljän tunnin kuluttua jotkut viranomaiset tunnistivat tekijäksi tšetšenialaisen naishenkilön. Toisissa lähteissä mahdollista tekijää luonnehdittiin dagestanilaiseksi, aiemmin surmansa saaneen miesterroristin leskeksi. Räjähdyksen voimaa luonnehdittiin suureksi, määrän katsottiin vastaavan lähes 10 kiloa TNT:tä ja mukana oli myös tuhovoimaa lisänneitä metallikappaleita. Muutamaa tuntia myöhemmin, kun paikalta oli löydetty räjähtämätön käsikranaatti, terroriteon toiseksi mahdolliseksi tekijäksi lisättiin tuolloin vielä tunnistamaton mieshenkilö. [12][13]

Joulukuun 30. päivänä 2013 uutisoitiin uudesta, mieshenkilön edellispäivän kaltaisella, noin neljän trotyylikilon räjähdysainemäärää vastaavalla pommilla toteuttaman itsemurhaiskun aiheuttamasta räjähdyksestä. Isku toteutettiin maanantaiaamun ruuhka-aikaan johdinautossa. Maanantai-iltaan mennessä kuolleiden määräksi oli vahvistunut 14 tai 15, joista 12 menehtyi tapahtumapaikalla. Sairaalahoitoon oli viety lisäksi 27 henkeä kaikkiaan 41 loukkaantuneesta. [17][18] Viranomaiset tutkivat tapahtumaa edellispäivän pommi-iskun tapaan terroritekona ja aseiden tai räjähdysaineiden salakuljetuksena. Pommittajan henkiölöllisyyttä yritetään selvittää geenitestien avulla. [19][20]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheinen taulukko kuvaa Volgogradin väkiluvun kehitystä. Vuoden 1840 arvo on Venäjän imperiumin kaupunkitilastosta, eikä ole varsinaisen väestönlaskennan arvo. Kaupunki oli nimeltään Tsaritsyn.[21] Ensimmäinen koko Venäjän kattanut väestönlaskenta tehtiin vuonna 1897, jolloin Tsaritsyn oli Saratovin kuvernementin (Саратовская губерния) kihlakuntakaupunki.[22]

Vuosi 1811
[23]
1840
[21]
1863
[23]
1897[22] 1914
[23]
1926
1931
[24]
1939
1959
[25]
1970
[26]
1979
[27]
1989
[28]
2002
[29]
2010
[1]
Väkiluku &&&&&&&&&&&03800.&&&&003 800 &&&&&&&&&&&04605.&&&&004 605 &&&&&&&&&&&08400.&&&&008 400 &&&&&&&&&&055186.&&&&0055 186 &&&&&&&&&0100800.&&&&00100 800 &&&&&&&&&0147900.&&&&00147 900 &&&&&&&&&0304097.&&&&00304 097 &&&&&&&&&0445312.&&&&00445 312 &&&&&&&&&0593844.&&&&00593 844 &&&&&&&&&0817647.&&&&00817 647 &&&&&&&&&0928692.&&&&00928 692 &&&&&&&&&0998894.&&&&00998 894 &&&&&&&&01011417.&&&&001 011 417 &&&&&&&&01021215.&&&&001 021 215

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volgograd on Rostov-na-Donun ohella Venäjän eteläosien toinen miljoonakaupunki, vuoden 2010 väestönlaskennan aikaan kaupungissa asui 1 021 215 henkeä.[1]

Volgograd on teollisuuskeskus. Teollisuudenhaaroihin kuuluu laivanrakennus, öljynjalostus, teräs- ja alumiinituotanto, koneenrakennus ja ajoneuvot ja kemianteollisuus. Lähellä kaupunkia sen pohjoispuolella on Euroopan suurimpiin kuuluva vesivoimala Volgan vesivoimalaitos. Lisäksi kaupungissa toimii maakaasua käyttävä lämpövoimalaitos Volga-TPP ja öljynjalostamon jäteöljyjä hyödyntävä Volga TPP-2 -voimala.[6]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki on rautateiden risteysasema, josta on rautatiet Moskovaan, Ukrainan Donbassiin, Kaukasiaan (päärata Bakusta Astrahanin kautta Volgogradiin) ja Siperiaan. Kaupungin kaukoliikenteen rautatieasema on nimeltään Volgograd-1 ja lähiliikenteen keskus on Volgograd-2 (edellisestä 4 km lounaaseen); miljoonakaupungissa on useita pienempiä, erityisesti lähiliikennettä palvelevia asemia.[30]

Myös monet tärkeät maantiet Venäjän eteläosista ja Kaspianmeren maista Moskovaan kulkevat Volgogradin kautta. Maantieyhteyksistä merkittävimpiin kuuluu Keski-Euroopasta Kiovan ja Harkovan kautta Volgogradiin saapuva ja edelleen Astrahaniin jatkava eurooppatie E40 (Kiova-Volgograd 1273 km, Volgograd Astrahan 394 km). Venäjällä tämä maantie tunnetaan valtatie M6:na. Toinen kaupunkiin johtava eurooppatie on E119 (valtatie M6, Moskova–Volgograd–Astrahan). Pääkaupunki Moskovasta on sitä tietä pitkin 981 kilometriä Volgogradiin.[5]

Kaupunki on lisäksi jokiliikennekeskus, josta pääsee vesitse Itämerelle, Keski-Venäjälle, Kaspianmerelle ja Mustallemerelle. Kaupungin eteläosista lähtee kauppamerenkululle tärkeä, Volgan–Donin kanava.[5][4]

Kaupungissa on pikaraitiotielinja (Metrotram), jonka asemista muutama on maan alla.

Volgogradin kansainvälinen lentoasema (Gumrak) sijaitsee noin 15 kilometriä kantakaupungista luoteeseen.[31]

Koulutus ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin koulutustarjontaan kuuluu Volgogradin valtioyliopisto, valtion teknillinen yliopisto, lääketieteellinen yliopisto, teollisuusyliopisto ja pedagoginen yliopisto.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-03-24. (venäjäksi)
  2. Volgogradskaja oblast: Potštovnyje indeksy. Gorod Volgograd. Viitattu 2013-05-08. (venäjäksi)
  3. Volgogradskaja oblast: Telefonnyje kody Viitattu 2013-05-08. (venäjäksi)
  4. a b Natsionalnyi Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.
  5. a b c Glavnyi redaktor V.H. Peihvasser.: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006-2007. Rossija - Strany CNF - Pribaltika. 1:750 000 i 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä: . ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  6. a b c d e f g h Volgograd (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2008) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 2013-05-08. (venäjäksi)
  7. a b c Volgograd (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 2013-05-08. (venäjäksi)
  8. http://www.pogodaiklimat.ru/climate/34560.htm klimat Volgograda. Julkaisija= Pogoda i klimat, pogodaiklimat.ru; Viitattu= 1.1.2014, (venäjäksi)
  9. a b Russian City Volgograd to be Labelled Stalingrad Five Days a Year thenewamerican.com. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
  10. Russia bus bomb: Volgograd blast kills six 21.10.2013. BBC, bbc.co.uk. Viitattu 30.12.2013. (englanniksi)
  11. 18 November, 2013: Death toll in Volgograd terrorist attack reaches 7 18. marraskuuta 2013. TV-Novosti, rt.com. Viitattu 30.12.2013. (englanniksi)
  12. a b Volgograd railway station blast: LIVE UPDATES 29.12.2013. TV-Novosti, rt.com. Viitattu 30.12.2013. (englanniksi)
  13. a b More Than A Dozen Killed in Blast at Volgograd Train Station 29.12.2013. RIA Novosti, ria.ru. Viitattu 30.12.2013. (englanniksi)
  14. a b Kolitšestvo poginših v terakte v Volgograde uvelitšilos do 17 tšelovek 30.12.2013 klo 06:37 paikallista aikaa. Interfaks, interfax.ru. Viitattu 30.12.2013. (venäjäksi)
  15. Ugolovnyi kodeks RF, Glava 24 Prestuplenija protiv obštšestvennoi bezopasnosti (Venäjän federaation rikoslaki, luku 24: Rikokset yleistä turvallisuutta vastaan) uk-rf.com. Viitattu 30.12.2013. (venäjäksi)
  16. Viranomaiset: Turvatoimet estivät suuremman uhrimäärän Volgogradin iskussa – Putin tiukensi vartiointia 29.12.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 30.12.2013.
  17. Explosion on Trolleybus in Volgograd Kills at Least 10 30.12.2013. RIA Novosti, ria.ru. Viitattu 30.12.2013. (englanniksi)
  18. Uusi räjähdys Volgogradissa – nyt linja-autossa 30.12.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 30.12.2013.
  19. V resultate vzryva trolleibusa v Volgograde polibli 15 tšelovek 30.12.2013 klo 06:37 paikallista aikaa. Interfaks, interfax.ru. Viitattu 30.12.2013. (venäjäksi)
  20. Vtoroi za sutki terakt v Volgograde: vzryv v trolleibuse (toinen terroriteko päivän sisään Volgogradissa: räjähdys johdinautossa) 30.12.2013. RIA Novosti, ria.ru. Viitattu 30.12.2013. (venäjäksi)
  21. a b Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii. (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Volgograd löytyy julkaisun sivulta 29/41 edellisaukeamalta alkavan Saratovskaja gubernijan kaupunkien yhteydestä.) Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  22. a b demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  23. a b c Glava 3. Obštšaja harakteristika dinamiki tšislennosti gorodskogo naselenija za 1811-1913 gg. (Osa 3. (Venäjän keisarikunnan) Kaupunkiväestön dynamiikan yleisiä piirteitä vuosina 1811-1913.) istmat.info. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  24. Tšentralnyi ispolnitelnyi komitet sojuza SSR. Vserossijski tšentralnyi ispolnitelnyi komitet.: Administativno-territorialnoje delenije Sojuza SSR - rajony i goroda SSSR. (na 1 janvarja 1931 goda). Administativnoje delenije, territorija i nanselenije Sojuza SSR: I RSFSR (Venäjän SFNT:tä koskevat sivut 1-191 (pdf)) 1931. Moskova: pdf-kopio netissä: http://istmat.info/node/17630. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  25. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  26. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  27. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  28. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  29. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
  30. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  31. Е.Л. Макаревич (toim): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volgograd .