Holodomor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ohikulkijat eivät enää kiinnitä huomiota ruumiisiin Harkovan kaduilla vuonna 1933.

Holodomor (ukr. Голодомор) oli Ukrainassa vuosina 1932–1933 raivonnut Neuvostoliiton aiheuttama nälänhätä, jossa kuoli eri arvioiden mukaan 3[1]–14 miljoonaa[2] ukrainalaista. Erilaisia lukuja on esitetty muun muassa joukkotiedotusvälineissä ja julkisissa väittelyissä. Uhrien määrästä ei ole päästy yksimielisyyteen, ei myöskään siitä, oliko kyse kansanmurhasta, joksi muun muassa Ukrainan kansallismieliset poliitikot sitä vaativat nimitettävän. Kansanmurhaksi tapahtuman on tunnustanut parikymmentä valtiota.

Vaikka ukrainalaisen diasporan ja kansallismielisen älymystön edustajien mukaan kyse oli nimenomaan Ukrainan kansallisuutta ja ukrainalaista nationalismia vastaan suunnatusta hyökkäyksestä, esiintyi samanaikaisesti nälänhätää myös muualla Neuvostoliitossa. Siksi nimitys holodomor, ’nälällä tappaminen’, on kiistanalainen. Vuosien 1932–1933 nälänhädästä vaiettiin Neuvostoliitossa perestroikaan saakka.

Josif Stalin ja muu neuvostojohto saattoi kokea ukrainalaisen nationalismin uhaksi, sillä Ukraina oli väkiluvultaan ja luonnonvaroiltaan Neuvostoliiton toiseksi tärkein neuvostotasavalta Venäjän jälkeen. Holodomor aiheutui, kun kommunistit varastivat maatalousväestön siemenviljan. Holodomorin aikana esiintyi kannibalismia, ja vähäisenkin ruokamäärän varastaminen vastaperustetuilta kollektiivimaatiloilta merkitsi kuolemanrangaistusta.

Holodomorin aikana Neuvostoliiton viljanvienti länsimaihin moninkertaistui, kun ukrainalaisten siemenvilja otettiin valtion haltuun.[3] Neuvostoliittolaisen virallisen historiankirjoituksen mukaan rikkaat talonpojat eli kulakit ”sabotoivat” maatalouden kollektivisointia.[4]

Monille Ukrainassa asuville ukrainalaisille tieto nälänhätäkatastrofista tuli vasta Ukrainan itsenäistyttyä 1991. Erityisesti kansallismielinen presidentti Viktor Juštšenko nosti asian esille ja pyrki hankkimaan sille kansainvälistä tunnustusta kansanmurhana. Lisäksi Ukrainassa säädettiin laki, joka kielsi asian kyseenalaistamisen.[1] Kysymys myös hiersi Venäjän federaation ja Ukrainan tasavallan välejä.

Juštšenkon seuraajansa Viktor Janukovytš on kieltänyt että kyse oli kansanmurhasta, ja nimittänyt sitä neuvostokansan yhteiseksi tragediaksi.[5]

Euroopan parlamentti hyväksyi lokakuussa 2008 päätöslauselman, jossa se ”tunnustaa holodomorin (Ukrainan vuosien 1932–1933 keinotekoisen nälänhädän) järkyttäväksi rikokseksi Ukrainan kansaa ja ihmisyyttä vastaan”.[6]

Viljan pakko-otot ja sanktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1930 valtio pakko-otti 30 % Ukrainan sadosta. Vaikka sadot pienenivät, vuonna 1931 pakko-otto oli 41,5 %, mikä vei tuotantojärjestelmän sekasortoon. Viljelijät yrittivät kätkeä viljaa ja puolue lähetti paikalle iskuprikaateja kiduttamaan viljelijöitä, jotta viljaa löydettäisiin. Tilanteen pahentuessa elokuussa 1932 Molotov raportoi politbyroolle, että "todellinen nälänhädän uhka" on käsillä, mutta ehdotti silti viljan pakko-ottoa mihin hintaan hyvänsä.[7]

Stalinin mukaan nälkä oli oikeudenmukainen rangaistus "lakkoilusta ja sabotaasista" neuvostovaltaa vastaan. Viljan löytämiseksi naisten jalkoja ja hameita valeltiin paloöljyllä, ja sytytettiin ja sammutettiin toistuvasti. Kolhoosilaisia riisuttiin kylmään palelemaan tai pakotettiin kuumille liesille, valeteloitettiin. Tästä raportoineelle kuuluisalle kirjailijalle Stalin vastasi, että tämä väärinkäytös, "pieni vika koneistossamme", pitää selvittää mutta tämä maataloustyöläisten lakko on sabotaasia neuvostovaltaa vastaan ja jättää työläiset ja puna-armeijan leivättä. Se, että "sabotaasi oli ... näennäisen rauhanomaista" ei Stalinin mukaan muuttanut asiaa miksikään, eikä hän suostunut lähettämään elintarvikeapua vaan vei yhä pakko-otettua vehnää ulkomaille 1 800 000 tonnia, vaikka kommunistisen puolueen aluekomitea oli takavarikoinut jopa siemenviljan. Tavoitteista jääneille tiloille tehtiin öisiä iskuja, joissa jokainen "taivuteltiin" toteuttamaan tavoitteensa ja viimeisen jälkeen aloitettiin uudestaan ensimmäisestä.[7]

Yli 125 000 tuomittiin "tähkälain" perusteella "sosialistisen omaisuuden varastamisesta", yleensä muutamasta pellolta otetusta vehnän- tai rukiintähkästä. Vähimmäisrangaistus oli kymmenen vuotta vankileiriä, ja 5400 tuomittiin kuolemaan. Muistakin syistä maatyöläisiä vangittiin, esimerkiksi Balasevon vankilassa oli väkeä viisinkertaisesti vankipaikkoihin nähden. Arviolta 15 % ukrainalaisista vietiin oikeuden eteen.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Legal precedent in Ukraine: journalist allowed to doubt Holodomor as genocide Ria novosti, 2010
  2. http://www.holodomor.org/
  3. Commemorating the victims of the Great Famine (Holodomor) in the former USSR Council of Europe, 2010; arkistokopio Internet archivessa
  4. Kaunokirjallinen esimerkki tällaisesta Neuvostoliiton kollektivisointia koskevasta historiankirjoituksesta on sosialistista realismia edustava kirja Sholohov Mihail, Aron raivaajat, 1932 (suom. Kansankulttuuri, 1977)
  5. Yanukovych reverses Ukraine's position on Holodomor famine Ria novosti, 2010
  6. Euroopan parlamentin päätöslauselma Viitattu 24.5.2009.
  7. a b c Nicolas Werth, "Suuri nälänhätä", teoksessa "Kommunismin musta kirja", ed. Stéphane Courtois, sivut 187 - 197.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Holodomor.
  • Famine-Genocide of 1932–3 (Голодомор; Holodomor) (Albertan ja Toronton yliopistojen Ukraina-tietosanakirjan artikkeli) Internet Encyclopedia of Ukraine, IEU. 2009. Canadian Institute of Ukrainian Studies (CIUS, University of Alberta/University of Toronto), encyclopediaofukraine.com. Viitattu 14.3.2014. (englanniksi)
  • Johannes Remy, Holodomor, vain hirvittävä rikos vai kansanmurha? Ukrainan nälänhädästä puhumista ei saa jättää holokaustin vähättelijöiden yksinoikeudeksi. Kanava 8/2011