France Gall

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
France Gall
France Gall ”A Lonely Singing Doll” -singlen mainoksessa vuonna 1965.
France Gall ”A Lonely Singing Doll” -singlen mainoksessa vuonna 1965.
Henkilötiedot
Koko nimi Isabelle Geneviève Marie Anne Gall
Syntynyt9. lokakuuta 1947
Pariisi, Ranska
Kuollut7. tammikuuta 2018 (70 vuotta)
Neuilly-sur-Seine, Ranska
Kansalaisuus  Ranska
Ammatti laulaja
Muusikko
Taiteilijanimi France Gall
Laulukielet Ranska
Aktiivisena 1963–1997
Tyylilajit yé-yé, pop, synthpop
Levy-yhtiöt Philips France
WEA France
Palkinnot

voitto Eurovision laulukilpailussa 1965

France Gall (9. lokakuuta 1947 Pariisi, Ranska7. tammikuuta 2018 Neuilly-sur-Seine, Ranska[1][2]), syntymänimeltään Isabelle Geneviève Marie Anne Gall, oli ranskalainen laulaja. Hän nousi kuuluisuuteen voitettuaan Luxemburgin edustajana vuoden 1965 Eurovision laulukilpailun kappaleella ”Poupée de cire, poupée de son”. Gall oli naimisissa ja myös esiintyi Michel Berger’n kanssa.

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gall aloitti uransa isänsä Robert Gallin rohkaisemana äänittämällä lauluja ja lähettämällä demoäänitteen levy-tuottaja Denis Bourgeois’lle. Koelaulun jälkeen Gall kiinnitettiin Phillips-levy-yhtiölle. Ensimmäisen radiosinglen Gall saavutti ollessaan 16-vuotias. Kappaleesta ”Ne sois pas si bête” tuli paikallinen hitti. Pian tämän jälkeen Gall aloitti yhteistyön laulaja-lauluntekijä Serge Gainsbourgin kanssa. Keväällä 1964 kappale ”N’écoute pas les idoles” nousi suosioon Ranskassa ja samana vuonna syntyi vielä hitti ”Laisse tomber les filles”, jonka toi uudelleen pinnalle April March vuonna 1995. Hänen esittämänsä englanninkielinen ”Chick Habit” -versio laulusta tuli tunnetuksi puolestaan Quentin Tarantinon elokuvasta Death Proof (2007).

Euroviisuvoitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1965 Euroviisuihin Gall osallistui Luxemburgin edustajana. Edustuskappale oli ”Poupée de cire, poupée de son”, jonka oli säveltänyt Serge Gainsbourg ja orkestroinut Alain Goraguer.[3][4][5] Kappaleen voitettua kilpailun, suosio kasvoi jopa Euroopan ulkopuolella ja kappale levytettiin ranskan lisäksi suomeksi[6], saksaksi, italiaksi ja japaniksi.

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gall jatkoi musiikin tekemistä ja esiintymisiä Ranskassa. 1960-luvun loppua kohti mentäessä suosio alkoi laskea. 1960- ja 70-lukujen taitteessa Gall levytti runsaasti musiikkia Saksassa, jossa hän saavuttikin suosiota. Vuonna 1973 Gall tutustui Michel Berger’hen, ja he aloittivat musiikillisen yhteistyön seuraavana vuonna. Kappaleella ”La Déclaration d’amour” Gallin ura kääntyi jälleen nousuun. Gall ja Berger menivät naimisiin vuonna 1976. 1980-luvulla hän jatkoi esiintymisiä ja levyttämistä. Lisäksi hän harjoitti hyväntekeväisyystyötä Afrikan hyväksi.

1980-luvun hiteistä muistettavimpiin lukeutuu ”Ella, elle l’a” (”Ella, she’s got it”), Berger’n tekemä kunnianosoitus Ella Fitzgeraldille. 1992 Gall ja Berger aloittivat Double Jeu -musiikkiprojektin, jossa he molemmat esiintyivät. Konserttisarja kuitenkin keskeytyi Berger’n kuoltua sydänkohtaukseen. Gall sairastui tämän jälkeen itsekin vakavasti. Hän toipui kuitenkin rintasyövästä ja palasi esiintymään 1993 Bercy-areenalla, jossa hän esitti Berger’n säveltämiä lauluja. Hän jatkoi vielä esiintymisiä ja levyttämistä, kunnes 1997 ilmoitti aikeistaan lopettaa uransa. Tämän jälkeenkin hän esiintyi ajoittain julkisuudessa ja osallistui dokumentteihin. Gall toimi suojelijana hyväntekeväisyysjärjestössä Coeurs de Femmes, joka auttaa kodittomia naisia.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syöpää pitkään sairastanut Gall kuoli vakavan tulehduksen seurauksena tammikuussa 2018.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. La chanteuse France Gall est morte Le Figaro. 7.1.2018. Viitattu 7.1.2018. (ranskaksi)
  2. VIDEO. La chanteuse France Gall est morte à l'âge de 70 ans 20 Minutes. Viitattu 7.1.2018. (ranskaksi)
  3. France Gall Participant. Eurovision.tv. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  4. Alain Goraguer Artistes - Biographie. Universal Music France. Arkistoitu 13.1.2019. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  5. France Gall et Serge Gainsbourg après leur triomphe au Grand Prix de l'Eurovision People - Musique. 19.11.2009. Paris Match. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  6. Vahanukke, laulava nukke Fono.fi. Viitattu 7.1.2018.
  7. "Vahanuken" laulaja on poissa – Ranskan iskelmätaivaan tähti France Gall kuoli Yle Uutiset. 7.1.2018. Viitattu 18.1.2018.