France Gall

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
France Gall
France Gall .jpg
France Gallin muotokuva.
Syntynyt 9. lokakuuta 1947 (ikä 65)
Kotipaikka Ranskan lippuPariisi, Ranska
Aktiivisena 1963–1995
Tyylilajit pop
Ammatit laulaja
Levy-yhtiöt Philips France, WEA France

France Gall (s. 9. lokakuuta 1947 Pariisi), syntymänimeltään Isabelle Geneviève Marie Anne Gall, on ranskalainen laulaja. Hän nousi kuuluisuuteen voitettuaan Luxemburgin edustajana vuoden 1965 Eurovision laulukilpailun kappaleella Poupée de cire, poupée de son. Gall oli naimisissa ja esiintyi myös edesmenneen Michel Berger'n kanssa.

Sisällysluettelo

Uran alku [muokkaa]

Gall aloitti uransa isänsä Robert Gallin rohkaisemana äänittämällä lauluja ja lähettämällä demoäänitteen levy-tuottaja Denis Bourgeois'lle. Koelaulun jälkeen Gall kiinnitettiin Phillips-levy-yhtiölle. Ensimmäisen radiosinglen Gall saavutti ollessaan 16-vuotias. Kappaleesta "Ne sois pas si bête" tuli paikallinen hitti. Pian tämän jälkeen Gall aloitti yhteistyön laulaja-lauluntekijä Serge Gainsbourgin kanssa. Keväällä 1964 kappale "N'écoute pas les idoles" nousi suosioon Ranskassa ja samana vuonna syntyi vielä hitti "Laisse tomber les filles". (Samaisen kappaleen toi uudelleen pinnalle April March vuonna 1995. Hänen esittämänsä englanninkielinen "Chick Habit" -versio laulusta tuli tunnetuksi puolestaan Quentin Tarantinon elokuvasta Death Proof (2007).

Euroviisuvoitto [muokkaa]

Vuoden 1965 Euroviisuihin Gall osallistui Luxemburgin edustajana. Edustuskappale oli Poupée de cire, poupée de son, jonka oli säveltänyt Gainsbourg ja orkestroinut Alain Goraguer. Kappaleen voitettua kilpailun, suosio kasvoi jopa Euroopan ulkopuolella ja kappale levytettiin ranskan lisäksi suomeksi[1], saksaksi, italiaksi ja japaniksi.

Myöhempi ura [muokkaa]

Gall jatkoi musiikin tekemistä ja esiintymisiä Ranskassa. 60-luvun loppua kohti mentäessä suosio alkoi laskea. 60- ja 70-lukujen taitteessa Gall levytti runsaasti musiikkia Saksassa, jossa hän saavuttikin suosiota. Vuonna 1973 Gall tutustui Michel Berger'hen, ja he aloittivat musiikillisen yhteistyön seuraavana vuonna. Kappaleella La Déclaration d'amour Gallin ura kääntyi jälleen nousuun. Gall ja Berger menivät naimisiin vuonna 1976. 1980-luvulla hän jatkoi esiintymisiä ja levyttämistä. Lisäksi hän harjoitti hyväntekeväisyystyötä Afrikan hyväksi. 80-luvun hiteistä muistettavimpiin lukeutuu Ella, elle l'a ("Ella, she's got it"), Berger'n tekemä kunnianosoitus Ella Fitzgeraldille. 1992 Gall ja Berger aloittivat Double Jeu -musiikkiprojektin, jossa he molemmat esiintyivät. Konserttisarja kuitenkin keskeytyi Berger'n kuoltua sydänkohtaukseen. Gall sairastui tämän jälkeen itsekin vakavasti. Hän toipui kuitenkin rintasyövästä ja palasi esiintymään 1993 Bercy-areenalla, jossa hän esitti Berger'n säveltämiä lauluja. Hän jatkoi vielä esiintymisiä ja levyttämistä, kunnes 1997 ilmoitti aikeistaan lopettaa uransa. Tämän jälkeen hän on esiintynyt ajoittain julkisuudessa ja osallistunut dokumentteihin. Nykyään Gall toimii suojelijana hyväntekeväisyysjärjestössä Coeurs de Femmes, joka auttaa kodittomia naisia.

Lähteet [muokkaa]

Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.