Copyleft

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaakasuunnassa peilattu copyright-merkki on copyleftin tunnus.

Copyleft eli käyttäjänoikeus[1][2] on Richard Stallmanin kehittämä käsite, joka on tapa levittää vapaita ohjelmistoja ja teoksia. Sen tarkoitus on, että muokattu teos julkaistaan samalla lisenssillä kuin alkuperäinen teos, jolloin kaikki saavat samat vapaudet teoksen kopiointiin, muokkaamiseen ja levitykseen. Sana "copyleft" on ohjelmoija Don Hopkinsin ideoima[3] humoristinen väännös englanninkielisestä sanasta copyright, suomeksi tekijänoikeus, sillä englanninkielen sana right voi tarkoittaa sekä oikeutta (vrt. jokamiehenoikeus) että oikeaa ja left tarkoittaa vasenta tai jätettyä. Kun oikea muutetaan vasemmaksi, oikeuksia ei enää korosteta, vaan ne jätetään (teoksen saajalle).

Toisin kuin tekijänoikeus, joka syntyy automaattisesti, copyleft vaatii lisenssin. Copyleft-lisenssit perustuvat siihen, että ne kumoavat automaattiset tekijänoikeudet sallimalla teoksen vapaan muokkaamisen, kopioinnin, ja käyttämisen omissa teoksissa. Kaikkein käytetyin copyleft-lisenssi on Richard Stallmanin laatima GNU General Public License, joka tunnetaan ehkä parhaiten Linux-ytimen lisenssinä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richard Stallman keksi copyleftin käsitteen kun hän oli kehittämässä Lisp-tulkkia. Symbolics-niminen yhtiö pyysi Stallmanilta lupaa käyttää Lisp-tulkkia, ja hän antoi yritykselle public domain -version ohjelmasta. Symbolics laajensi ja paransi ohjelmaa, mutta kun Stallman halusi nähdä parannukset, Symbolics kieltäytyi. Tämän jälkeen Stallman aloitti työnsä suljetun lähdekoodin hävittämiseksi.

Stallman katsoi että nykyisen tekijänoikeuslain kumoaminen olisi epäkäytännöllistä, ja alkoi kehittää olemassa olevan lain ympärille uutta lisenssiä, GNU GPL:ää, josta tuli ensimmäinen copyleft-lisenssi. Lisenssin avulla tekijänoikeuksien haltija pystyi varmistamaan, että ohjelman käyttäjät saisivat mahdollisimman monia vapauksia ohjelman käyttöön ja muokkaamiseen, riippumatta siitä kuinka monta johdettua teosta alkuperäisestä ohjelmasta olisi tehty. Alkuperäinen GNU GPL -lisenssi ei antanut kaikille yleisesti samoja oikeuksia, vaan ainoastaan niille, jotka olivat jo saaneet ohjelman. Se oli kuitenkin paras mihin sen ajan tekijänoikeuslakia hyödyntämällä pystyi.

Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stallman sanoo copyleftin olevan "melkein kuin tekijänoikeus, mutta käännettynä väärin päin".[4] Normaalisti tekijänoikeus kieltää teoksen muuttamisen, levittämisen ja käyttämisen omassa projektissa ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Copyleft sen sijaan antaa käyttäjälle yleensä samat oikeudet kuin tekijälle, usein (riippuen lisenssistä) oikeuden muokata ja kopioida teosta vapaasti sekä käyttää teosta omassa projektissaan. Ehtona tälle on kuitenkin se, että käyttäjä säilyttää tuotteella saman lisenssin, antaen näin muille taas samat vapaudet. Nämä vapaudet ovat yleensä Free Software Foundationin (FSF) vapaan ohjelmiston tunnusmerkit:[5]

  1. vapaus käyttää ohjelmaa, mihin tarkoitukseen tahansa.
  2. vapaus muokata ohjelmaa. (Tämän vapauden toteuttaminen käytännössä vaatii että muokkaajalla on pääsy lähdekoodiin, koska muutosten tekeminen ohjelmaan ilman lähdekoodia on erittäin vaikeaa.)
  3. vapaus levittää ohjelman kopioita, joko ilmaiseksi tai maksua vastaan.
  4. vapaus levittää muokattuja versioita ohjelmasta siten, että yhteisö voi hyötyä tehdyistä muutoksista.

Teoksen ei kuitenkaan tarvitse olla tietokoneohjelma. Jos teos on esimerkiksi kuva, tekijä voi joutua tarkentamaan mitä tarkoitetaan teoksen "lähdekoodilla".

Koska lisenssi koskee ainoastaan teosta eikä lisenssin tekstiä – toisin kuin esimerkiksi BSD-lisenssi joka on public domainia – lisenssiä ei voi vaihtaa, vaan teos pysyy aina "copyleftinä". Tämä copyleftin ominaisuus on saanut osakseen paljon kritiikkiä monelta ohjelmistoyritykseltä. Erityisesti GNU GPL -lisenssiä on kritisoitu sen "virusvaikutuksesta".[6] Edesmennyt Sun Microsystems moitti GNU GPL:ää "rosvoavaksi". [7]

Copyleftin eri tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin ero copyleft-lisenssien ja muiden vapaiden lisenssien välillä on se, etteivät edes kaikki vapaat lisenssit vaadi johdettujen teosten levittämistä samalla lisenssillä. Tämä aiheuttaa kiistoja muun muassa siitä, onko lisenssi, joka sallii koodin käytön ei-vapaissa teoksissa, vapaampi kuin copyleft-lisenssi. Tästä syystä on kehitetty eritasoisia copyleft-lisenssejä, joiden avulla on pyritty tarjoamaan väliratkaisuja.

Vahva ja heikko copyleft[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahvaan copyleftiin kuuluvat lisenssit, jotka vaativat vapauksien säilyvän samoina kaikilla käyttäjillä ja kaikissa johdetuissa teoksissa. Tällainen lisenssi on esimerkiksi aiemmin mainittu GNU GPL. Heikko copyleft taas sisältää lisenssit, jotka voidaan linkittää yhteen ei-GNU GPL-lisensoitujen teosten kanssa. Tämä mahdollistaa sen, että esimerkiksi kaupallisten ohjelmistojen ei tarvitse julkaista lähdekoodia, jos ohjelma on dynaamisesti linkitetty erilliseen heikkoa copyleftiä-lisenssiä käyttävään kirjastoon. Heikkoa copyleftiä hyödyntävätkin yleensä ohjelmakirjastot. Tällaisista lisensseistä tunnetuin on Richard Stallmanin GNU Lesser General Public License (LGPL).

Täysi ja osittainen copyleft[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysi copyleft tarkoittaa sitä, että koko teos on copyleft-lisenssin alainen. Joissakin tapauksissa tämä ei kuitenkaan ole paras ratkaisu. Osittainen copyleft tarkoittaa sitä, että vain osa teoksesta on copyleftin alainen. Tämä mahdollistaa sen, että osa teoksesta voi olla esimerkiksi GNU GPL -lisensoitu ja osa BSD-lisensoitu, jolloin osaa teoksesta voi muokata vähemmin rajoituksin ja käyttää omassa teoksessa ilman että tarvitsee käyttää jotakin tiettyä lisenssiä.

Sama lisenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sama lisenssi -periaatetta (engl. share-alike) noudattavat lisenssit ovat osittaisia copyleft-lisenssejä. Ne kuitenkin vaativat vahvan copyleft-lisenssin tavoin että kaikki käyttäjät saavat samat vapaudet. Siispä kaikki täyden copyleftin lisenssit noudattavat automaattisesti sama lisenssi -periaatetta. Share-alike-lisenssit voivat kuitenkin pidättää joitakin oikeuksia. Ne voivat esimerkiksi kieltää teoksen vapaan levityksen, ja voivat vaatia että alkuperäisen teoksen tekijän nimi mainitaan johdetuissa teoksissa. Esimerkkejä tällaisista lisensseistä ovat Creative Commons -lisenssit.

Erot muihin lisensseihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavalliset, ei-vapaat ohjelmistolisenssit yleensä rajoittavat oikeutta käyttää hankkimaansa ohjelmaa, sen sijaan että antaisivat lisäoikeuksia. Ohjelman kopioiminen eteenpäin jakamista varten ei ole sallittua ilman eri lupaa ja tätä lupaa ei usein anneta niissäkään tapauksissa, joissa ohjelma on saatavana ilmaiseksi. Hankittuaan ohjelman laillisesti saa, ellei muuta sovita, oikeuden käyttää ja tutkia sitä, tehdä siitä käytön kannalta tarpeelliset kopiot, korjata sen virheitä ja muuntaa sitä tarpeen mukaan[8] sekä myydä tai luovuttaa ohjelma toiselle (hävittäen omat kopiot). Näitä oikeuksia yleensä rajoitetaan kaupallisilla lisensseillä. Lähdekoodin puuttuessa ohjelman tutkiminen ja korjaaminen joka tapauksessa ei onnistu kuin hyvin rajallisesti.

Kaikki vapaat lisenssit eivät ole copyleft-lisenssejä. Hyvä esimerkki vapaasta ei-copyleft-lisenssistä on BSD-lisenssi. Se on vapaa kuten GNU GPL, mutta muokattua teosta saa levittää myös eri lisenssillä. Monet suuretlähde? ohjelmistoyritykset eivät pidä vahvoista copyleft-lisensseistä siitä syystä, että lisenssi vaatii julkaisemaan ohjelmien lähdekoodin kaikkien binäärimuodossa levitettyjen tuotteiden mukana. BSD-lisenssi onkin tähän tarkoitukseen sopivampi. Muun muassa Applen Mac OS X -käyttöjärjestelmä sisältää BSD-lisensoitua koodia, ja sen ydin on BSD-pohjainen Darwin.

Copyleft kaupallisessa käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupallisessa käytössä copyleftin ongelmana on ollut se, että ohjelmistoyritykset eivät halua julkaista ohjelmiensa lähdekoodeja joista voi olla kilpailijoille hyötyä: copyleft-ohjelmaa ei voi käyttää suljetun ohjelman pohjana. Toisaalta voittoa tavoittelemattomien järjestöjen (esimerkiksi FSF) ohjelmistot ovat saaneet suurta suosiota ja myös kaupalliset toimijat ovat osallistuneet merkittävästi monien copyleft-ohjelmistojen kehittämiseen. Yksi kaupallistetuin copyleft-lisensoitu teos onkin Linux (osana Linux-käyttöjärjestelmää). Tunnetuimpia kaupallisia Linux-jakeluita ovat Red Hatin kehittämä Red Hat Enterprise Linux ja Novellin SUSE Linux.

Yksi tapa hyödyntää copyleftiä kaupallisesti on niin kutsuttu kaksoislisensointi. Sillä tarkoitetaan käytäntöä, jossa saman ohjelman voi saada käyttöönsä joko copyleft-lisenssillä (yleensä GNU GPL) ilmaiseksi tai tavanomaisella kaupallisella lisenssillä korvausta vastaan. Tämä tuo kehittäjäyhtiölle monet avoimen lähdekoodin hyödyistä, mutta mahdollistaa lisenssitulojen keräämisen osalta käyttäjiä. Toisaalta avoimen koodin kehittäjät saavat ohjelmiston käyttöönsä normaalein copyleft-ehdoin, joten kaksoislisensointi ei ole aiheuttanut juurikaan protesteja. Tunnetuimpia kaksoislisensoituja ohjelmia on MySQL-tietokanta ja KDE:n käyttämä Qt-kirjasto.

Yritys voi myös käyttää ohjelmistoa sisäisiin tarpeisiinsa tai käyttää sitä myytävän tuotteen pohjana, saaden tulonsa esimerkiksi räätälöimis- tai tukipalveluiden kautta. Näissä tapauksissa copyleft tarjoaa kaikki vapaan ohjelmiston edut, samalla estäen kilpailijoita kehittämästä ohjelmistosta omaa suljettua versiota.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moody, Glyn: Kapinakoodi. Engl. alkuteos Rebel Code. Suom. Riikka Toivanen ja Heikki Karjalainen. Tammi, 2001. ISBN 951-31-2003-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Moody 2001, s. 43
  2. Pietinen, Ilmari: Käyttäjänoikeus www.ttlry.fi. 14.3.2005. Tietotekniikan liitto ry. Viitattu 31.12.2011.
  3. Richard Stallman (suom. Juha Nygård): GNU-projekti, Copyleft ja GNU GPL GNU Operating System. 1998, 2001. Richard Stallman. Viitattu 3.7.2011.
  4. Richard M. Stallman: Free Software: Freedom and Cooperation (muistiinpanot puheesta) 29.5.2001. New York. Viitattu 3.7.2011. (englanniksi)
  5. The Free Software Definition GNU Operating System. 1996 - 2010. Free Software Foundation, Inc. Viitattu 3.7.2011. (englanniksi)
  6. Mikko Välimäki: Avoimen lähdekoodin ohjelmistolisensseistä (pdf) Viitattu 3.7.2011.
  7. Tuomas Karvonen: Sun haukkuu gpl-lisenssiä rosvoavaksi Taloussanomat. 7.4.2005. It-viikko: Sanoma News / Taloussanomat. Viitattu 3.7.2011.
  8. Tekijänoikeuslaki 25 j §

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]