Tekijänoikeuslainsäädännön historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kirjapainotaidon 1400-luvulla alkaneen käyttöönoton seurauksena syntyi kirjojen, runojen, nuottien ja piirrosten massatuotanto aiheuttaen tekijöiden suojan tarpeen.[1] Kirjojen painajille myönnetyt etuoikeudet ja monopolit olivat ensimmäiset tekijänoikeuksien määrittelyn ensimmäisiä muotoja. Ensimmäinen lailla säädetty oikeus säädettiin kuningatar Annan hallintoaikana Britanniassa vuonna 1710.[2] Aluksi tekijänoikeudet koskivat vain alkuperäisistä kirjoista tehtyjä kopioita, mutta ne laajenivat ajan myötä kattamaan myös käännökset ja johdannaisteokset.

Tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tekijänoikeus Suomessa

Taidemaalari, oikeustieteen tutkinnon suorittanut Adolf von Becker esitti ensimmäisenä Suomessa vuoden 1877–1878 valtiopäivillä ehdotuksen tekijänoikeus- ja omistuslaista.[3]

Tätä aikaisemmin tekijän oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä oli säädetty

  • vuoden 1829 sensuuriasetuksessa (Hans Kejserliga Majestäts Nådiga Förordning angående Censuren och Bokhandeln i Storfurstendömet Finland, 14.10.1829)
  • vuoden 1865 painovapausasetuksessa (Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus painowapaudesta Suomessa ja sen täyttämisen ehdoista, 18.7.1865/27)
  • vuoden 1867 hallinnollisessa painoasetuksessa (Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus painotoimen-asioista Suomenmaassa, 31.5.1867/15).

Ensimmäinen yksityiskohtainen tekijänoikeuslaki Suomessa on 15. maaliskuuta 1880 annettu Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kirjailijan ja taiteilijan oikeudesta työnsä tuotteisin (AsK 8/1880). Seuraavaksi – pitkällisen lainvalmistelun tuloksena – säädettiin vuonna 1927 laki tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin (3.6.1927/174). Samalla säädettiin myös laki oikeudesta valokuviin (3.6.1927/175). Nämä lait olivat voimassa vuoteen 1961 saakka, jolloin säädettiin nykyinen laki tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin (8.7.1961/404), jonka nimike muutettiin vuonna 1984 tekijänoikeuslaiksi.[4] Myös valokuvaajan oikeuksia koskeva laki uudistettiin vuonna 1961, jolloin astui voimaan laki oikeudesta valokuvaan (8.7.1961/405).[5] Valokuvalaki oli voimassa vuosina 1961–1995. Laki kumottiin 1.5.1995, jolloin sen kaikki säännökset oli siirretty tekijänoikeuslakiin.

Tekijänoikeuksien sääntely nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin tekijänoikeudet koskevat kirjailijoiden lisäksi muun muassa karttojen, draaman, taidemaalausten, valokuvien, äänitallenteiden, elokuvien ja tietokoneohjelmien tekijöitä. Kansallisia tekijänoikeuslakeja säätelevät kansainväliset ja alueelliset sopimukset, kuten Bernin sopimus, joka solmittiin ensimmäisen kerran vuonna 1886 ja johon Suomi liittyi vuonna 1928. Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö kehittyy kiinteästi Euroopan unionin vastaavaan. Tekijänoikeutta koskevia direktiivejä on annettu seitsemän (2011 mennessä).[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia: kilpajuoksua teknisen kehityksen kanssa Kulttuuriuutiset.net. Luovan työn tekijät ja yrittäjät. Viitattu 7.10.2014.
  2. Karl-Erik Tallmo: The Statute of Anne, 1710 The History of Copyright. Viitattu 7.10.2014. (englanniksi)
  3. Curriculum vitae Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeli. Suomen taiteilijaseura. Viitattu 7.6.2011.
  4. Sorvari, Katariina: Tekijänoikeuden loukkaus, s. 5–18. Helsinki: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-31110-3.
  5. Suomen laki 1983, I osa. Si 91. Helsinki: Suomen Lakimiesliitto, 1983. ISBN 951-640-175-9.
  6. EU-yhteistyö tekijänoikeusasioissa ja yhteisölainsäädäntö Tekijänoikeus. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 7.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]