Tekijänoikeuden rajoitukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tekijänoikeuden rajoitukset ovat laissa säädettyjä rajoituksia teoksen tekijän yksinomaiseen oikeuteen määrätä tekijänoikeudella suojatun aineiston käytöstä ja muista oikeuksistaan teokseen.[1]

Rajoitukset perustuvat sivistyksellisiin tai muihin tärkeisiin yhteiskunnallisiin syihin, mutta niitä on tehty myös käytännöllisistä syistä.[2] Rajoitussäännökset ovat Suomen tekijänoikeuslain 2. luvussa.[3]

Rajoitusten laajuus vaihtelee. Tärkeimmät tekijänoikeuden rajoitukset koskevat yksityiseen käyttöön tapahtuvaa kopiointia, opetustoiminnassa sekä arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa tapahtuvaa teosten käyttöä, kopiointia vammaisten tarpeisiin, myytyjen teosten edelleen myyntiä, siteeraamista, julkistettujen taideteosten käyttämistä sekä teosten käyttämistä tiedotustarkoituksiin.[2]

Rajoitukset voivat aiheuttaa sen, että tekijä joko ei voi estää teoksensa käyttöä eikä saa teoksensa käytöstä korvausta tai hän ei voi estää teoksensa käyttöä, mutta saa teoksensa käytöstä korvauksen.[4]

Yksityiskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen."[3]
Tekijänoikeuslaki 12 §

Vapaan käytön yleinen muoto on oikeus valmistaa julkistetusta teoksesta muutama kappale henkilön omaa yksityistä käyttöä varten. Sitä varten sallitaan oikeus valmistaa julkistetusta teoksesta muutama kappale.

Teoksen on oltava julkistettu eli sen on oltava saatettuna tekijän luvalla yleisön saataviin. Tietokoneohjelmista edellytetään lisäksi, että teos on julkaistu ennen kuin siitä saa valmistaa tietokoneella luettavissa olevan kappaleen. Käytön on oltava yksityistä. Se ei saa olla ammattimaista eikä siitä saa olla suoranaista taloudellista hyötyä. Perhe- ja ystäväpiirissä[5] tapahtuva käyttö voi olla yksityistä, samoin opiskelu.[6]

Yrityksellä, korkeakoululla tai muulla juridisella henkilöllä ei voi olla yksityistä käyttöä.[7]

Sitaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."[3]
Tekijänoikeuslaki 22 §

Pääartikkeli: Sitaattioikeus

Sitaatti- eli siteerausoikeus tarkoittaa sitä, että kenellä tahansa on oikeus siteerata tekijänoikeuden alaista teosta kohtuullisessa ja sopivassa määrin. Laissa todetaan, että siteeraamisen täytyy tapahtua hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksenmukaisessa laajuudessa.

Sitaatilla on oltava niin sanottu vetoamisfunktio. Esimerkiksi toisen tekstiä saa lainata, jos siihen samalla vetoaa oman tekstinsä perusteluna, vastakohdan osoittamisena tai ajatusten kehittelyssä.[4]

Jos sitaattioikeuden edellytykset täyttyvät, ei sitaatin käyttö edellytä siteerattavan teoksen tekijän lupaa. Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys siihen teokseen, jossa sitaattia käytetään. Lainatun teoksen tulee jollakin tavalla selkeyttää tai havainnollistaa siteeraajan omaa teosta. [8]

Hyvä tapa tarkoittaa myös, että siteeratessa mainitaan tekijän nimi ja lähde. Lain mukaan sitaatteja saa ottaa omaan teokseen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Laissa ei ole kuitenkaan asetettu rajoja sitaatin pituudelle. Jos asiasta syntyy kiistaa, asiaan tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, edellyttääkö lainauksen tarkoitus tietyn mittaisen sitaatin ottamista toisesta teoksesta. [9]

Lehdistön ja kuvien lainausoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:
1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä
2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi."[3]
Tekijänoikeuslaki 25 §

Kuvasitaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvasitaattia, joka on mainittu teklijänoikeuslain 25 pykälässä koskevan tekijänoikeuden rajoituksen perusteella, teos, esimerkiksi maalaus, voidaan kuvata taidenäyttelyssä ja käyttää sellaisen artikkelin yhteydessä, jossa taidenäyttelyä selostetaan edellyttäen, että se tapahtuu hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.[10]

Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.[3] Viimeksi mainitulla tarkoitetaan lehteä tai sen tekstiä varten tehtyä tai tilattua kuvaa tai kuvitusta, esimerkiksi karikatyyriä.

Arvostelevassa tai tieteellisessä artikkelissa tulee tekstin kuitenkin olla pääasia. Kuvien tulee liittyä tekstiin ja kuvan pitää valaista ja selventää tekstiä. Arvosteleva esitys on esimerkiksi taidekritiikki. Tekijänoikeusneuvosto on pitänyt arvostelevana esitystä, jossa kirjoittaja liittää teosten tulkintaan omia arvioitaan, ja näkökulma artikkelissa on ollut arvosteleva. Tieteellisinä esityksinä pidetään esityksiä, jotka täyttävät tieteelliselle aiheen käsittelytavalle asetetut yleiset vaatimukset.[10]

Teosten kuvaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frédéric Auguste Bartholdi ja Gustave Eiffel, Vapaudenpatsas, 1886. Suomen tekijänoikeuslain mukaan julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen pysyvästi sijoitetun teoksen kuvaaminen on sallittua, mutta kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoituksessa.

Kun taideteoksen kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, taideteoksen saa sisällyttää valokuvaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, jos toisintamisella on valokuvassa, elokuvassa tai televisio-ohjelmassa toisarvoinen merkitys.[11] Tämä tarkoittaa sitä, että teos voi olla esimerkiksi osana maisemaa, haastateltavan takana tai kuvattavan huoneen seinällä.

Teoksen kuvaaminen on sallittua, jos se on sijoitettu pysyvästi julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Jos taideteos on kuvan pääaihe, kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoituksessa. Tekstiin liittyvän kuvan saa ottaa sanoma- tai aikakauskirjaan.[12]

Rakennuksen saa kuvata vapaasti.[3]

Oikeus teoskappaleen valmistukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa arkistoilla ja kirjastoilla on oikeus kopioida teoksia ja omistajalla on valta muuttaa rakennusta. Nämä mainitaan tekijänoikeusasetuksessa.[13]

Vapaa esittämisoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun julkaistun teoksen kuin näytelmän tai elokuvateoksen saa esittää julkisesti jumalanpalveluksissa, opetuksen yhteydessä sekä tietyissä maksuttomissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa.[3]

Pakko- ja sopimuslisenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös pakkolisenssi rajoittaa tekijänoikeutta. Laissa annetaan suoraan lupa käyttää teosta tiettyyn tarkoitukseen kysymättä tekijältä etukäteen lupaa. Tällöin tekijä on kuitenkin jälkikäteen oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen.[8]

Sopimuslisenssi taas tarkoittaa järjestelmää, jossa monia kyseisen alan tekijöitä edustava järjestö tekee sopimuksen teosten käyttämisestä niin, että sopimus lain perusteella koskee myös järjestöön kuulumattomia tekijöitä. Tällaisia lisenssisopimusten tekoon oikeutettuja tekijänoikeusjärjestöjä ovat muun muassa Gramex, Kopiosto, Kuvasto ja Teosto.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Harenko, Kristiina – Niiranen, Valtteri – Tarkela, Pekka: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja, s. 3. Helsinki: WSOYpro, 2006. ISBN 951-670-080-2.
  2. a b Tekijänoikeuden perusteita Opetusministeriön verkkosivusto. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 15.3.2011.
  3. a b c d e f g Tekijänoikeuslaki (8.7.1961/404) FINLEX ® - Valtion säädöstietopankki. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 15.3.2011.
  4. a b Tekijänoikeudet » Mitä laki sanoo? Helsinki: Suomen Journalistiliitto. Viitattu 15.3.2011.
  5. Tekijänoikeudesta kysyttyä, Yksityinen kopiointi (ministeriön verkkosivu) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 18.9.2012.
  6. Anna Keune ja Sanna Vilmusenaho: Yksityinen käyttö Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelu. 8.2.2011. Aalto-yliopisto. Viitattu 15.3.2011.
  7. Tietoisku: mitä on yksityinen käyttö? Gramex ry. Viitattu 15.3.2011.
  8. a b Tekijänoikeuden rajoitukset Sanasto. Viitattu 15.3.2011.
  9. Jukka Korpela: Kuinka paljon saa siteerata (lainata)? Tekijänoikeusfakki. Viitattu 15.3.2011.
  10. a b Anna Keune: Tekijänoikeuden rajoitukset Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelu. Aalto-yliopisto. Viitattu 15.3.2011.
  11. Tarvitaanko kaikenlaiselle materiaalille aina luvat? 2006. Suomen virtuaaliyliopisto. Viitattu 15.3.2011.
  12. Veistoksista otettujen valokuvien käyttäminen vaatekuvastoissa ja mainosjulisteissa (PDF) (Tekijänoikeusneuvoston lausunto) 12.6.2002. Helsinki: Opetusministeriö. Viitattu 15.3.2011.
  13. Tekijänoikeusasetus (21.4.1995/574) (Teosten ja muiden suojattujen aineistojen käyttäminen arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa) FINLEX ® - Valtion säädöstietopankki. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 15.3.2011.
  14. Sopimuslisenssisäännökset – Mikä on sopimuslisenssi? Opetusministeriön verkkosivusto. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 15.3.2011.