Luonnollinen monopoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Luonnollinen monopoli on taloustieteissä tilanne, jossa taloudellisesti tehokkain tila saavutetaan yhdellä ainoalla tuottajalla. Yleensä taloustieteessä usean tuottajan kilpailutilanne saa aikaan monopolia tehokkaamman talouden tilan. Luonnollisen monopolin tapauksessa syynä monopolin tehokkuuteen on usein skaalaetu, josta seuraa uusien yritysten korkea kynnys tulla markkinoille.

Jos markkinoiden koko on riittävän pieni, korkeat sisääntulokustannukset voivat toimia kiinteiden kustannusten tapaan syynä luonnolliselle monopolille. Tämän vuoksi rautateiden rakentaminen on yleensä monopoli tietyllä maantieteellisellä alueella. Korkeat sisääntulokustannukset selittävät myös sen, miksi asuinrakennuksiin ei rakenneta rinnakkaisia sähkö- ja vesijohtoverkkoja.

Verkostovaikutus voi myös olla syynä monopolin muodostumiselle. Tällöin tilannetta ei kuitenkaan kutsuta luonnolliseksi monopoliksi, koska syynä ei ole tuottajan kustannuskäyrä vaan kuluttajien saama positiivinen ulkoisvaikutus.

Monopolin sääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion sääntelystä vapaata markkinataloutta puolustavan Cato-instituutin [1] tutkijan, professori Steve H. Hanken mukaan yksityiset monopolit ovat yleensä yhteiskunnallisesti tehokkaampia kuin julkiset, peräti kertoimella kaksi, mutta eräissä tapauksissa yksityisiä monopoleja on järkevää säännellä. Esimerkiksi vesihuoltoa yksityistettäessä voidaan järjestää huutokauppa, jossa halvimman vedenhinnan ja parhaan palvelutason yhdistelmän tarjoava yrittäjä saa toimen itselleen. Hanke käy läpi erilaisia sääntelyratkaisuja eri tilanteisiin.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. About Cato Viitattu 19.3.2013.
  2. In Praise of Private Infrastructure, Globe Asia, Cato-instituutti, huhtikuu 2008