Kamelit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee niskäkäsheimoa ja -alalahkoa. Kamelit on myös suku ja kameli on laji.
Kamelit
Dromedaari (Camelus dromedarius)
Dromedaari (Camelus dromedarius)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Kamelit
Camelidae
Gray, 1821
Levinneisyyskartta
Kartta kamelieläinten levinneisyydestä. Ympyrä kuvaa oletettua synnyinaluetta Amerikan mantereella ja mustat nuolet leviämisreittejä.
Kartta kamelieläinten levinneisyydestä. Ympyrä kuvaa oletettua synnyinaluetta Amerikan mantereella ja mustat nuolet leviämisreittejä.
Suvut [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kamelit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kamelit Commonsissa

Kamelit (Camelidae) on sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäsheimo. Heimoon kuuluu kolme sukua, joissa on yhteensä neljä lajia.[1] Kamelien heimo on perinteisesti luettu sorkkaeläinten alalahkoon kamelieläimet (Tylopoda), joka sen lisäksi käsittää sukupuuttoon kuolleita sukulaisheimoja;[2] alalahkojakoa ei nykyeläinten kohdalla nykyisin aina käytetä.[1]

Nykyisiä kamelieläimiä ovat varsinaiset kamelit (dromedaari ja kaksikyttyräinen kameli), vikunja sekä guanako. Alpakka ja laama ovat kahdesta viimeksi mainitusta pitkän ajan kuluessa jalostettuja muotoja, joita myös aiemmin pidettiin erillisinä lajeina.[1] Kamelieläimiä tavataan Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Villien vikunjoiden ja guanakojen levinneisyysalue on Etelä-Amerikassa, varsinaisten kameleiden taas Afrikassa ja Aasiassa. Australian keskiosissa villiintyneinä tavattavat dromedaarit ovat ihmisen tuomia.

Nykyisten kamelieläinten kantamuoto (paleolaama) eli Pohjois-Amerikan vuoristoalueilla. Se oli arkeologisten löytöjen mukaan lampaan kokoinen, pitkäkaulainen eläin. Laji levittäytyi Beringin kannaksen kautta Aasiaan ja edelleen Afrikkaan. Näiden jälkeläisiä ovat kaksikyttyräinen kameli ja dromedaari. Leviäminen tapahtui samaan aikaan kun mammutit vaelsivat toiseen suuntaan. Etelään levittäytyneiden paleolaamojen jälkeläisiä ovat vikunja ja guanako, joista ihminen on jalostanut alpakan ja laaman. Paleolaama on kuollut sukupuuttoon.

Kyttyrä on suurille kameleille tunnusomainen tuntomerkki. Kyttyrä on pääasiassa rasvaa ja siis vararavintoa eläimelle. Kuumassa ilmanalassa eläimelle on edullista olla kapea ja ihon pinta-alan on hyvä olla suuri. Paahtavassa auringonpaisteessa eläin voi kääntyä aurinkoon tai auringosta pois, jolloin säteilyä tulee mahdollisimman vähän iholle. Tarvittaessa lisälämpöä, eläin kääntyy sivuttain aurinkoon, jolloin se saa säteilyä paljon. Jos sama rasvamäärä olisi tasaisesti jakautuneena ihon alla, tätä keinoa ei olisi käytössä. Kylmissä oloissa eläville eläimille pyöreä muoto on edullisin (pinta-alan suhde tilavuuteen).

Kaikille kamelieläimille on tunnusomaista sopeutuneisuus sietää nestevaihteluita. Ominaisuus on ilmeisesti kehittynyt vuoristo-oloista, joissa syötävä ja vesi saattoivat olla kaukana toisistaan. Suurilla kameleilla tämä kyky on auttanut niitä sopeutumaan autiomaaoloihin. Tärkein tekijä nestevaihteluiden kestoon on veren punasolujen soikea muoto ja solukalvojen kestävyys. Soikeat punasolut voivat venyä ja supistua rikkoutumatta vaikka neste- ja suolatasapainoissa tapahtuu suuria muutoksia. Se, että janoisella kamelilla kyttyrä on usein silminnähden supistunut, on johtanut väärinkäsitykseen, että kyttyrässä olisi vettä. Yleensä janoinen kameli on myös nälkäinen ja se on käyttänyt kyttyrän varastorasvoja energialähteenään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Camelidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
  2. Tree of Life: Tylopoda