Hyponatremia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hyponatremia tarkoittaa alhaista veren natriumpitoisuutta.[1] Veriseerumin normaali natriumpitoisuus on 135–145 millimoolia litrassa seerumia (mmol/l).[2] Joskus pitoisuuden merkitsemiseen käytetään ekvivalenssiyksikköä mEq/l, joka merkitsee samaa kuin mmol/l.[3] Hyponatremiassa natriumin seerumipitoisuus on alle 135 mmol/l. Vakavana hyponatremiana voidaan pitää pitoisuutta, joka on alle 125 mmol/l. Oireet voivat olla harmittomia tai hengenvaarallisia ja riippuvat muun muassa siitä, kuinka pian hyponatremia kehittyy. Oireita voivat olla muun muassa päänsärky, sekavuus, pahoinvointi, kouristuskohtaukset tai kooma.[4]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akuuttina hyponateremiana voidaan pitää alle 48 tunnissa kehittyvää hyponatremiaa ja kroonista hyponatremiaa yli 48 tunnissa kehittyvää hyponatremiaa. Akuutissa hyponatremiassa aivot voivat turvota (aivoturvotus), jolloin voi ilmetä kouristuskohtauksia, kooma tai kuolema.[1] Lievemmässä akuutissa hyponatremiassa oireita voivat olla esimerkiksi ruokahaluttomuus, päänsärky ja lihaskrampit.[5]

Krooninen hyponatremia on yleisempää ja potilaat voivat olla oireettomia muun muassa siksi, että keho ehtii tottumaan tähän muuntuneeseen nestetasapainoon, eivätkä esimerkiksi aivot turpoa yhtä helposti. Lievässä kroonisessa hyponatremiassa oireina voi olla pahoinvointi, oksentelu ja ruokahaluttomuus. Eritoten vanhuksilla voi ilmetä kaatuilua tai kävelytavan muutoksia.[1]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyponatremia voidaan jakaa kolmeen tyyppiin, joista kullekin on omanlaisiaan aiheuttajia.

Hypovoleeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypovoleemisessa hyponatremiassa veren tilavuus ja natriumpitoisuus on laskenut, mutta natriumpitoisuus on laskenut enemmän.[6] Tässä hyponatremiassa voi ilmetä alhaista verenpainetta, pystyasentoon liittyvää verenpaineen laskua (ortostaattinen hypotensio) ja nopea sydämen syketiheys.[7] Natriumia voi poistua kehosta munuaisten kautta tai muuta kautta. Munuaisten kautta poistuessaan tämän hyponatremian syynä voi olla muun muassa CSW-oireyhtymä (eng. cerebral salt-wasting syndrome); diureettien liikakäyttö; mineralokortikoidien (kuten aldosteronin) alhainen pitoisuus veressä; munuaisvauriot, jotka lisäävät suolojen eritystä pois kehosta; ketonuria; munuaistiehyiden asidoosi.[1] Munuaisiin liittymättömänä tämän hyponatremian syynä voi olla muun muassa ripuli, runsas hikoilu tai nesteiden kertyminen muihin kehonosiin, kuten askiitissa, peritoniitissa, haimatulehduksessa tai palovammoissa.[5]

Euvoleeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euvoleemisessa hyponatremiassa veren tilavuus on normaali tai hieman laskenut, mutta natriumpitoisuus on laskenut enemmän.[6] Tämä hyponatremian muoto on yleisin ja se on noin 60%:lla hyponatremiaa potevista. Sen yleisin syy on SIADH, joka johtuu antidiureettisen hormonin (ADH) liikaerityksestä. SIADH:ta voivat aiheuttaa erilaiset kasvaimet; geneettiset tekijät; kirurgiset leikkaukset; HIV-infektio; keuhkosairaudet, kuten astma tai keuhkokuume; kilpirauhasen vajaatoiminta; aivolisäkkeen vajaatoiminta; runsas liikunta.[1]

Myös hyvin monet aineet voivat aiheuttaa SIADH:ta. Näitä ovat muun muassa epilepsialääkkeet, kuten karbamatsepiini; syöpälääkkeet, kuten sisplatiini, vinkristiini ja metotreksaatti; SSRI:t, kuten fluoksetiini; antipsykootit, kuten haloperidoli; amitriptyliini; opioidit; NSAID:t; lääkehormonit, kuten vasopressiini; MDMA ("ekstaasi").[1] SSRI-lääkkeiden tai venlafaksiinin tapaisten psyykenlääkkeiden aiheuttama euvoleeminen hyponatremia on yleistä etenkin ikääntyneillä potilailla.[8]

Muita SIADH:n liittymättömiä yleisiä euvoleemien hyponatremian syitä ovat muun muassa liian vähän natriumia sisältävien (hypotonisten) nesteiden antaminen suonensisäisesti, ripuli tai oksentelu ja liian runsas nesteiden juonti (polydipsia), joissa on vähän natriumia.[5]

Hypervoleeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypervoleemisessa hyponatremiassa veren tilavuus ja mahdollisesti natriumpitoisuus on kohonnut, mutta veren tilavuus on kasvanut enemmän.[6] Tätä hyponatremiaa potevilla ilmenee usein turvotusta.[7] Tämän hyponatremian syynä on usein sydämen vajaatoiminta tai kirroosi, mutta näitä tauteja potevilla ei yleensä ilmene hyponatremian oireita.[5] Hypervoleeminen hyponatremia voi ilmetä myös akuutissa tai kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g M Sahay, R Sahay: Hyponatremia: a practical approach. Indian Journal of Endocrinology and Metabolism, 2014, 18. vsk, nro 6, s. 760–771. PubMed:25364669. doi:10.4103/2230-8210.141320. ISSN 2230-8210. Artikkelin verkkoversio.
  2. NN Lam, NTN Minh: Risk factors and outcome of hypernatremia amongst severe adult burn patients. Annals of Burns and Fire Disasters, 2018, 31. vsk, nro 4, s. 271–277. PubMed:30983927. ISSN 1592-9558. Artikkelin verkkoversio.
  3. G Decaux: Is asymptomatic hyponatremia really asymptomatic? The American Journal of Medicine, 2006, 119. vsk, nro 7, s. S79–S82. doi:10.1016/j.amjmed.2006.05.013. ISSN 0002-9343. Artikkelin verkkoversio.
  4. D Weismann, A Schneider, C Höybye: Clinical aspects of symptomatic hyponatremia. Endocrine Connections, 2016, 5. vsk, nro 5, s. R35–R43. PubMed:27609587. doi:10.1530/EC-16-0046. ISSN 2049-3614. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b c d SB Mushlin et al: Decision making in medicine: an algorithmic approach, s. 376–377. Elsevier, 2010. ISBN 9780323041072. doi:10.1016/B978-0-323-04107-2.50132-0.
  6. a b c AH Tzamaloukas et al: Principles of management of severe hyponatremia. Journal of the American Heart Association, 2013, 2. vsk, nro 1, s. e005199. PubMed:23525443. doi:10.1161/JAHA.112.005199. Artikkelin verkkoversio.
  7. a b JJ Lee et al: Management of hyponatremia. Canadian Medical Association Journal, 2014, 186. vsk, nro 8, s. E281–E286. PubMed:24344146. doi:10.1503/cmaj.120887. ISSN 0820-3946. Artikkelin verkkoversio.
  8. HM Alanen, J Lahtela, E Leinonen: Psyykenlääkkeitten aiheuttama hyponatremia on tavallista ikääntyneillä. Duodecim, 2011, 127. vsk, s. 406–413. ISSN 0012-7183. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)