Iso Suolajärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iso Suolajärvi
Iso Suolajärvi satelliittikuvassa kesällä 2003, jolloin sen pinta viiden vuoden kuivuuden jäljiltä oli erityisen matalalla
Iso Suolajärvi satelliittikuvassa kesällä 2003, jolloin sen pinta viiden vuoden kuivuuden jäljiltä oli erityisen matalalla
Koordinaatit 41°10′N, 112°35′WKoordinaatit: 41°10′N, 112°35′W
Sijainti Yhdysvallat, Utah
Pinta-ala 4 400 km²
Pinnankorkeus keskim. 1283 m
Suurin syvyys 10 m
Keskisyvyys 4,3 m
Laskujoki ei ole

Iso Suolajärvi (engl. Great Salt Lake) on Yhdysvaltojen Utahissa sijaitseva Amerikan mantereen suurin[1] suolajärvi ja samalla maailman neljänneksi suurin laskujoeton järvi[2]. Sen pinta-ala on normaalisti noin 4400 km2, mutta sen pinnan korkeus ja samalla pinta-ala vaihtelevat valuma-alueen sademäärän mukaan. Vuonna 1963 sen pinta oli alimmillaan, jolloin veden peitossa oli vain 2460 km2, kun taas vuonna 1987 vesi nousi siinä määrin, että veden alla oli 8547 km2.

Järvi on jäänne aikoinaan paljon laajemmasta Bonnevillen järvestä, joka peitti suuren osan Utahin länsiosasta esihistoriallisena aikana, jolloin alueen sademäärä oli paljon nykyistä suurempi.

Veden suolapitoisuus on paljon suurempi kuin meriveden. Kolme suurinta siihen laskevaa jokea ovat Jordan, Weber ja Bear, jotka yhteensä tuovat siihen noin 1,1 miljoonaa tonnia mineraaleja vuosittain[1], minkä vuoksi järven suolapitoisuus on edelleen kasvussa. Koska laskujokea ei ole, vesi poistuu siitä vain haihtumalla, mutta suolat jäävät jäljelle. Suuren suolapitoisuutensa vuoksi myös veden tiheys on suurempi kuin useimpien muiden luonnonvesien, minkä vuoksi ihminen voi helposti kellua sen pinnalla, varsinkin sen pohjoisosassa, Gunnisonin lahdella[3] Vaikka Isoa Suolajärveä on suuren suolapitoisuutensa vuoksi sanottu myös Amerikan Kuolleeksimereksi[4], siellä elää varsin runsaasti vesilintuja.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso Suolajärvi on jäännös aikoinaan paljon laajemmasta Bonnevillen järvestä. Se oli suurimmillaan noin 32 000 - 14 000 vuotta sitten, pleistoseenikaudella samaan aikaan, kun Pohjois-Amerikan pohjoisemmissa osissa ja Pohjois-Euroopassa oli jääkausi. Silloin järvi oli noin kymmenen kertaa nykyistä laajempi, suunnilleen Michigan-järven kokoinen, ja yli 300 metriä syvä[5]. Se peitti suuren osan nykyisestä Utahista ja ulottui myös nykyisten Idahon ja Nevadan alueelle. Kun ilmasto muuttui, Pohjois-Amerikan sisäosissa sademäärä väheni ja järvi alkoi vähitellen kuivua. Nykyisen Ison suolajärven ohella siitä jäivät jäljelle pienemät Utah-, Sevier- ja Rush-järvet sekä Pieni Suolajärvi.[6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin Ison Suolajärven rannalla sijaitseva kaupunki on järven mukaan nimensä saanut Salt Lake City, jonka nimi alkujaan oli Great Salt Lake City. Ensimmäiset mormonit saapuivat nykyisen kaupungin alueelle Brigham Youngin johdolla 24. heinäkuuta 1847. Se sijaitsee esikaupunkeineen järven kaakkois- ja itärannalla, järven ja Wasatch-vuorten välillä. Alue järven pohjois- ja länsipuolella on lähes asumatonta, ja siellää sijaitsee Bonnevillen suola-aavikko. Järven eteläpuolella sijaitsevat Oquirrih- ja Stansbury-vuoret.

Isoon Suolajärveen laskee kolme suurta jokea ja useita pienempiä. Kaikki kolme suurinta, Bear, Jordan ja Weber, lähtevät Utahin koillisosissa sijaitsevilta Uintavuorilta.

Järven poikki johtaa rautatielinjaus Lucin Cutoff, joka on osa koko Amerikan manteren poikki kulkevaa rautatietä.

Koska järven pinnan korkeus vaihtelee, ei voida yksiselitteisesti sanoa, kuinka monta saarta järvessä on. Erään maantieteellisen tutkimuksen mukaan järvessä on kahdeksan saarta, jotka eivät ole kertaakaan historiallisena aikana jääneet veden alle, mutta matalan veden aikana nekin ovat kaikki olleet toisinaan yhteydessä mantereeseen.[7] Toisen käsityksen mukaan siellä on 11 tunnettua saarta, joista seitsemän järven eteläisellä ja neljä pohjoisella puoliskolla."[8]

Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenpinnan korkeuden vaihteluja on säännöllisesti seurattu vuodesta 1875 lähtien[2]. Keskimäärin sen pinta on 1280 metriä merenpinnan yläpuolella. Koska Iso Suolajärvi on varsin matala ja sen rannat muualla paitsi etelässä loivia, pienikin pinnan korkeuden muutos voi siirtää sen rantaviivaa huomattavan paljon. Pinta voi nousta sateisina vuosina hyvinkin paljon ja jälleen laskea kuivuuden aikana. Pinnan keskimääräinen korkeus on laskenut jonkin verran myös sen vuoksi, koska siihen laskevien jokien vettä on runsaasti käytetty peltojen kasteluun. 1880-luvulla pinta oli useita vuosia erityisen matalalla, ja tällöin Grove Karl Gilbert ennusti, että järvi tulisi vähitellen lähes kokonaan kuivumaan.[9]

Rautatiepenger jakaa Ison Suolajärven kahtia, ja sen eteläosan pinta on yleensä noin kaksi metriä korkeammalla kuin pohjoisosan. Tämä aiheutuu siitä, että suurin osa järveen laskevista joista laskee sen eteläosiin.[2]

Suolapitoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Ison Suolajärven vesimäärä vaihtelee, vaihtelee myös sen suolapitoisuus huomattavasti. Vähimmillään se on 5, enimmillään peräti 27 %. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että valtamerissä suolaa on noin 3,5 %. Järven suola on suurelta osin peräisin entisestä Bonnevillen järvestä, mutta joet tuovat siihen ympäröiviltä alueilta suolaa lisääkin.[10]

Kaliumia Isossa Suolajärvessä on selvästi suurempana pitoisuutena kuin valtamerissä, kalsiumia sitä vastoin vähemmän. .[3]

Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuren suolapitoisuuden vuoksi Isossa Suolajärvessä elää vain harvoja eliölajeja. Siellä esiintyy leviä sekä joitakin hyönteisiä ja äyriäisiä. Kaloja järvessä ei ole kuten ei Kuolleessameressäkään. Muinaisen Bonnevillen järven suolapitoisuus sitä vastoin oli sen verran pienempi, että siellä kaloja oli.[10]

Vesilintuja Ison Suolajärven rannoilla on runsaasti, erityisesti sorsalintuja mutta myös flamingoja.

Viime aikoina on havaittu järven metyylielohopeapitoisuuden nousseen niin, että sitä on esiintynyt enimmillään jopa 25 nanogrammaa litrassa. Tämä osoittaa jo huomattavaa saastumista, sillä suositusten mukaan sellaisten järvien kalaa ei pitäisi syödä, joissa metyylielohopeaa on yli 1 nanogramma litrassa[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arnow, T. (1984). Water-level and water-quality changes in Great Salt Lake, Utah, 1847-1983 [U.S. Geological Survey Circular 913]. Washington, D.C.: U.S. Department of the Interior, U.S. Geological Survey.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Great Salt Lake. Encyclopedia Britannica Online
  2. a b c Great Salt Lake, Utah. U.S. Geological Survey.
  3. a b ">Voiko Isolla Suolajärvellä kellua?. Utah Geological Survey
  4. Great Salt Lake — a lively recreational jewel. Lynn Arave, Deseret News.
  5. Missä Bonnevillen järvi oli ja milloin, ja kuinka laaja se oli?. Utah Geological Survey.
  6. Dale L. Morgan: Great Salt Lake, University of Utah Press, s. 22, 1947, ISBN ISBN 0-87480-478-7
  7. Hassible & Keck, pp. 11-12
  8. Commonly Asked Questions About Utah's Great Salt Lake and Ancient Lake Bonneville, pg 05. Utah Geological Survey.
  9. Morgan (1947) p.23
  10. a b Usein esitettyjä kysymyksiä Isosta Suolajärvestä ja muinaisesta Bonnevillen järvestä
  11. Myrkyllistä elohopeaa Isossa Suolajärvessä. Salt Lake Tribune.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iso Suolajärvi.