Alumiinifluoridi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alumiinifluoridi

Aluminium-trifluoride-monomer-2D-dimensions.png
Aluminium-trifluoride-monomer-3D-vdW.png

Tunnisteet
CAS-numero 7784-18-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava AlF3
Moolimassa 83,98 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia kiteistä jauhetta[1]
Sulamispiste 1291°C [2] (sublimoitumislämpötila 1272[3]
Tiheys 2,9 g/cm3[3]
Liukoisuus veteen 0,5 g/100ml (20°C)[3]

Alumiinifluoridi (AlF3) on alumiinin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Alumiinifluoridia käytetään pääasiassa alumiinimetallin valmistukseen.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiinifluoridia valmistetaan pääasiallisesti käsittelemällä alumiinioksidia heksafluoripiihapolla. Menetelmä on kannattava, koska heksafluoripiihappoa syntyy edullisesti fosforihappotuotannon sivutuotteena.[4]

H2SiF6 + Al2O3 → 2 AlF3 + SiO2 + H2O

Alumiinifluoridia voidaan valmistaa myös johtamalla vetyfluoridikaasua kuuman, hehkuvan alumiinimetallin tai alumiinioksidin yli.[1][2]

2 Al + 6 HF → 2 AlF3 + 3 H2
Al2O3 + 6 HF → 2 AlF3 + 3 H2O

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiinifluoridia käytetään pääasiassa alumiinin elektrolyyttisessä valmistuksessa[1]. Yhdisteen lisääminen alentaa lämpötilaa, jossa reaktio tapahtuu ja parantaa sulan materiaalin sähkönjohtavuutta.[4]

Lisäksi alumiinifluoridia käytetään fluksina emalien ja lasin valmistuksessa, katalyyttinä orgaanisessa kemiassa, estämään käymistä ja poistamaan epäpuhtauksia vetyperoksidista.[4][1]

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alumiinifluoridi ei ole nieltynä pieninä määrinä myrkyllistä johtuen sen heikosta liukenevuudesta veteen.[4] Hengitettynä yhdiste aiheuttaa hengenahdistusta ja yskimistä. Silmiin tai iholle joutuessaan alumiinifluoridi aiheuttaa kipua ja punoitusta. Alumiinifluoridin on todettu voivan altistaa astman syntymiseen pitkäaikaisen altistuksen seurauksena.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 224. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1011. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.01.2010). (englanniksi)
  3. a b c d Alumiinifluoridi (Vedetön) Kansainväliset kemikaalikortit. 1999. ICSC. Viitattu 14.1.2010.
  4. a b c d Aluminum Fluoride BookRags. Viitattu 14.1.2010. (englanniksi)