Vinkristiini
| |
Vinkristiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (3aR,3a1R,4R,5S,5aR,10bR)-metyyli-4-asetoksi-3a-etyyli-9-((5S,7S,9S)-5-etyyli-5-hydroksi-9-(metoksikarbonyyli)-2,4,5,6,7,8,9,10-oktahydro-1H-3,7-metano[1]atsasykloundekino[5,4-b]indol-9-yyli)-6-formyyli-5-hydroksi-8-metoksi-3a,3a1,4,5,5a,6,11,12-oktahydro-1H-indolitsino[8,1-cd]karbatsoli-5-karboksylatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C46H56N4O10 |
| Moolimassa | 824,958 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 220 °C |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 75 % |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 19–155 tuntia |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Intravenoosi |
Vinkristiini on vinka-alkaloideihin kuuluva sytostaattisena syöpälääkkeenä käytettävä aine. Sitä saadaan eristetyksi kasveista: pikkutalviosta (Vinca minor) ja ruusukatarasta (Catharanthus roseus), joka tunnettiin aikaisemmin nimellä punatalvio (Vinca rosea). Vinkristiinin jälkeen on tullut muitakin vinka-alkaloideja lääkeainemarkkinoille antineoplastisiksi aineiksi eli syöpälääkkeiksi. Se annetaan parenteraalisesti, lähinnä iv. -muodossa.
Vinkristiinin käyttö on mullistanut erityisesti lasten leukemian hoidon. Aiemmin siihen kuolivat lähes kaikki, nykyisin ei juuri kukaan. Ainetta ei kuitenkaan voida syntetisoida, sillä sen rakenne on niin monimutkainen. Grammaan lääkettä menee 500 kiloa kasvinlehtiä, ja hinta on 13 000 euroa. Syntetisointia selvitetään EU:n rahoittamassa tutkimuksessa VTT:ssä.[1]
Lääkeainemarkkinoilla vinkristiinin tuotenimi on ollut Oncovin. Oncovinia valmistetaan ainakin Pohjoismaista Tanskassa. Vinkristiinin lääkelyhennös on VCR.
Sivuvaikutuksinaan vinkristiini saattaa aiheuttaa tuntoaistillisia häiriöitä (parestesiaa) sekä lihasheikkoutta. Verimuutokset ovat toinen mahdollinen haittavaikutus.
Erityistä huomioitavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääkeainetta saa antaa ainoastaan suonensisäisesti (iv), sillä intratekaalinen antotapa (likvoriin, eli selkäydinnesteeseen tapahtuva injisointi) voi koitua jopa kuolettavaksi.[2] Lääkeainepistoksen (iv) osuessa laskimon ulkopuolelle taikka lävistäessä heikosti suonen saattaa pistoskohta tulehtua ja turvota.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, 1977 Porvoo ISBN 951-0-06936-1 (s. 114)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Vincristine (englanniksi)
- DrugBank: Vincristine (englanniksi)
- ChemSpider: Vincristine (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Vincristine (englanniksi)
- ChemBlink: Vincristine (englanniksi)
- Liber Herbarum II: Vinkristiinia sisältäviä kasveja