Psoriasis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Psoriasiksen aiheuttamaa ihottumaa psoriaatikon käsivarressa.

Psoriasis tai psoriaasi, arkikielessä lyhyesti psori, vanhalta nimeltään hilsetystauti[1] on krooninen iholla ja nivelissä esiintyvä tulehdustauti. Psoriasis on perinnöllinen ihon liikakasvun sairaus, jonka taudinkuva ja -kulku on hyvin yksilökohtaista, eikä kahta täysin samanlaista tapausta ole. Psoriasis on mahdollisesti autoimmuunisairaus[2]. Psoriasiksella on myös mahdollisesti yhteys kehon D-vitaminiinitasoon[3].

Psoriasisliiton arvion mukaan Suomessa tautia sairastavia on noin 150 000, joka on noin 2–3 prosenttia väestöstä. Alttiuden sairauteen on perinyt vielä useampi suomalainen, mutta tauti ei välttämättä puhkea kaikilla alttiuden perineillä.

Periytyvyys ja puhkeaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alttius sairastua psoriasikseen on monitekijäisesti periytyvää. Alttiusgeenipaikkoja tunnetaan nykyisin kymmeniä. Näistä tärkein, PSORS1, sijaitsee kromosomissa 6p21. Vain noin 10 prosenttia alttiusgeenin kantajista sairastuu.[4]

Psoriasiksessa T-lymfosyyttien ja ihon keratinosyyttisolujen keskinäisen kanssakäymisen säätely on epänormaalia.[4] Ihon pintasolukon keratinosyytit jakautuvat nopeammin kuin terveessä ihossa ja kerääntyvät ihon pinnalle muodostaen hilsettä.

Tyypin I oireet alkavat tyypillisimmin 16–22 vuoden ja tyyppi II:n 57–60 vuoden iässä, mutta voi puhjeta jo ennen 16. ikävuotta. Tauti voi puhjeta ensimmäisen kerran kaikenikäisillä ihmisillä laukaisevien tekijöiden, kuten esimerkiksi stressin, tulehdussairauksien, tupakoinnin, ylipainon, huonon suuhygienian ja runsaan alkoholin käytön myötävaikutuksesta. Psoriasis voi rauhoittua täysin oireettomaksi, mutta oireet voivat uusiutua vuosienkin kuluttua. Useilla psoriaatikoilla oireet ovat pahimmillaan talvella.

Patogeneesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psoriasis on immunologinen sairaus, johon liittyy sekä geneettiset että ympäristötekijät. Dermaaliset CD4+ TH1 solut ja CD8+ T-solut akkumuloituvat taudissa epidermikseen. Ne erittävät ympäristöönsä sytokiineja ja kasvutekijöitä, jotka käynnistävät keratinosyyttien hyperproliferaation, jonka seurauksena on psoriasikselle tyypilliset ihomuutokset. Ihomuutokset voivat aiheutua myös paikallisesta traumasta, jolloin puhutaan Koebnerin ilmiöstä. Trauman ajatellaan aiheuttavan ihossa tulehduksellisen muutoksen. Hoidossa käytettävät lääkkeet toimivat kolmella tavalla: suppressoimalla T-solujen aktivaatiota ja proliferaatiota, vähentämällä T-solujen liikkumista ja interaktiota keratinosyyttien kanssa sekä inhiboimalla T-soluja sitouttamalla tuumorinekroositekijän omaan reseptoriinsa.

Histologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Histologisessa kuvassa nähdään epidermiksen paksuuntumista eli akantoosia, johon liittyy reteetappien pidentymistä alaspäin dermistä kohti. Stratum granulosum häviää ja parakeratoosi aiheuttaa ihon hilseytymisen. Neutrofiilit muodostavat useita aggregaatteja turvonneeseen epidermikseen (Kogojn pustulat) ja parakeratoottiseen stratum corneumiin (Munron mikroabsessit). Samanlaisia muutoksia nähdään myös pinnallisissa sieni-infektioissa, joka on otettava huomioon histologista diagnoosia tehtäessä.

Iho-oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihottuma esiintyy useimmin taiveiholla tai päänahassa. Oireina iholla on tarkkarajainen, paksuuntunut ja punottava läiskä. Ihottumakohdat hilseilevät ja melko usein myös kutiavat. Hilseen kuorimalla alta paljastuu punottava laikku, jolla voi esiintyä myös tihkuvaa verenvuotoa. Läiskät saattavat olla hyvin pistemäisiä tai niitä voi esiintyä hyvinkin suurina läiskinä.

Psoriasis voi esiintyä myös märkärakkulaisena tai se voi keskittyä taipeisiin. Harvinainen erytrodorminen psoriasis on joko koko ihon kauttaaltaan tai yli 75 prosenttia ihosta peittävä psoriasiksen muoto, joka vaatii sairaalahoitoa.

Nivelpsoriasis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iho-oireiden lisäksi psoriasikseen voi liittyä myös niveloireita, joita voi esiintyä myös kokonaan ilman iho-oireita. Tällöin kyseessä on nivelpsoriasis tai psoriasisartriitti, joka on reumaa muistuttava niveltulehdus. Tyypillisesti nivelpsoriasista esiintyy sormien tai varpaiden kärkinivelissä. Nivelpsoriasista voi esiintyä myös muissa nivelissä ja selkä- tai rintarangassa. Tyypilliset oireet aiheuttavat jäykkyyttä, turvotusta ja kipua niveliin ja voivat pahimmillaan aiheuttaa muutoksia nivelissä. Ihopsoriaatikoista arviolta 5–8 prosenttia kärsii myös niveloireista.

Nivelpsoriasis on krooninen ja etenevä tulehduksellinen reumasairaus, jolle on tyypillistä niveltulehduksen ja psoriasiksen esiintyminen samanaikaisesti. Nivelpsoriasis luokitellaan spondyloartropatioihin, kuten myös selkärankareuma, reaktiivinen artriitti sekä tulehdukselliseen suolistotautiin liittyvä artriitti. Nivelpsoriasis on yhtä yleinen sairaus sekä miehillä että naisilla. Sairaus alkaa keskimäärin 40 vuoden iässä[5].

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nivelpsoriasiksen hoito on yksilöllistä johtuen taudinkuvan vaihtelusta eri potilaiden välillä. Lievissä psoriasiksen aiheuttamissa jänteen kiinnityskohdan tulehduksissa riittää yleensä pelkkä oireenmukainen tulehduskipulääkitys. Nivelpsoriasiksen hoitotutkimuksia varhaisemmilta vuosilta on vähän, yhteisiä seurantamittareita ei ole ollut käytettävissä. Perinteisistä reumalääkkeistä on eniten käytetty metotreksaattia, sulfasalatsiinia ja syklosporiinia. Myös muita reumalääkkeitä kuten atsatiopriinia ja kulta- sekä klorokiinivalmisteita on aiemmin kokeiltu. Myös Leflunomidilla on saatu myönteisiä hoitotuloksia.

Psoriasispotilaan ihossa ja tulehtuneessa nivelkalvossa on runsaasti tuumorinekroositekijä-α-nimistä tulehduksen välittäjäainetta. Kliinisissä tutkimuksissa on saatu hyviä hoitotuloksia sekä iho- että nivelpsoriasiksen hoidossa tuumorinekroositekijä-α:n vaikutuksen estoon perustuvilla lääkkeillä (esimerkiksi adalimumabilla, etanerseptilla ja infliksimabilla). Vaikeassa nivelpsoriasiksessa on syytä ripeästi aloittaa tehokas yhdistelmähoito tai biologinen reumalääkitys.

Muita oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihoalueiden lisäksi psoriasis voi esiintyä myös limakalvoilla. Suun muutokset jäävät usein huomaamatta niiden aiheuttamien oireiden vähäisyyden tai oireettomuuden vuoksi. Peniksen alueella psoriasis esiintyy kroonisesti punottavina läiskinä.

Psoriasis saattaa aiheuttaa myös kynsimuutoksia, jotka aiheuttavat kynsiin joko pistemäisiä kuoppia, kynsien paksuuntumista, värimuutoksia tai kynsi saattaa kokonaan irrota. Tyypillisesti nivelpsoriasiksen yhteydessä on myös kynsimuutoksia.

Erään tutkimuksen [6] mukaan psoriasis aiheuttaa 2,5-kertaisen riskin sairastua syöpään, joka ei ole ihon melanooma. Riski on yhtenevä molemmilla sukupuolilla, eikä se liity mihinkään tiettyyn histologiseen syövän alatyyppiin.

Psoriasiksen aiheuttama krooninen tulehdus heikentää insuliinin vaikutusta. Tästä seuraa, että psoriasista sairastavat lihovat ja sairastuvat diabetekseen keskimääräistä helpommin. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan psoriasista sairastavissa on lähes kaksi kertaa niin paljon lihavia kuin väestössä keskimäärin. Jatkuva tulehdus rasittaa muutenkin elimistöä. Myös Lievää psoriasista sairastavalla on kohonnut riski saada sydäninfarkti. Riski kasvaa psoriasiksen vaikeusasteen myötä.[7] Myös rytmihäiriön ja aivohalvauksen riski on normaaliväestöä korkeampi mutta vähenee yli 50-vuotiailla. tämänkin taustalla arvioidaan olevan psoriasikseen liittyvän tulehduksen.[8] Psoriasista sairastavilla on todettu olevan jopa kolminkertainen riski muuhun väestöön verrattuna kuolla sydän- ja verisuonitauteihin.[9]

Vaikeaan ja keskivaikeaan psoriasikseen voi liittyä metabolinen oireyhtymä, kakkostyypin diabetes, verenpainetauti ja kohonneet rasva-arvot.[10]

Nykyään on enenevässä määrin alettu kiinnittää huomiota psoriasiksen vaikutukseen elämänlaatuun. Suuri osa psoriaatikoista tuntee taudin jatkuvana ongelmana, johon liittyy esimerkiksi häpeäntunnetta ja arkuutta sosiaalisissa suhteissa.[11] Kahdeksan kymmenestä prosiasispotilaasta kokee, että hänen sairauttaan vähätellään. Suomalaistutkimus kertoo, että potilaiden mielestä edes iso osa lääkäreistä ei suhtaudu prosiasikseen riittävän vakavasti.[12]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psoriasikseen ei ole parantavaa hoitoa ja nykyiset hoidot tasapainoilevat tehokkuuden ja haitallisuuden kanssa. Psoriasiksen hoidossa on useita mahdollisuuksia. Hoitoina voi käyttää valohoitoa, sillä ultraviolettisäteilyn tiedetään lieventävän taudin oireita tulehdusta parantavan vaikutuksensa vuoksi. Valohoidon muotoja ovat auringonotto, ilmastohoitomatkat, hoidot SUP-, UVA- tai UVB-lamppujen avulla. Paikallishoitoina käytetään perusvoiteita ja lääkevoiteita, joista yleisimmät ovat kortisonivoiteet ja kalsipotriolit (D-vitamiinijohdannaiset). Kansanomaisiin parannuskeinoihin kuuluvat erilaiset kylvyt ja tervahoidot. Psoriasiksen vaikeampiin muotoihin käytetään systeemisiä hoitoja, jotka ovat niin sanotusti sisäisesti käytettäviä immuunijärjestelmän toimintaan kohdistuvia hoitoja. Uusimpia tulokkaita hoidoissa ovat biologiset hoidot, jotka ovat myös immuunijärjestelmän toimintaan liittyviä hoitoja[13]

Erilaisia ruokavalioita on viime aikoina pyritty esittämään hoitomenetelmänä psoriasikseen, mutta niiden vaikutusta ei ole todistettu tutkimuksilla. Terveelliset elämäntavat parantavat elämän laatua psoriaatikoilla siinä missä muillakin ihmisillä.[14]

Hoidolla pyritään vähentämään oireita ja parantamaan potilaan työ- ja toimintakykyä. Valtaosa potilaista pärjää pelkillä paikallishoidoilla.

Biologiset lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavimpiin psoriasiksen oireisiin voidaan käyttää suhteellisen uusia biologisia lääkkeitä, jotka kohdistuvat elimistön immuunijärjestelmään. Suomessa on käytössä adalimumabi (Humira), etanersepti (Enbrel), infliksimabi (Remicade) ja ustekinumabi (Stelara). Adalimumabi, etanersepti ja Infliksimabi ovat TNF-α-reseptorin salpaajia ja ustekinumabi vaikuttaa IL-12 ja IL-23 sytokiinien toimintaan. Lääkkeiden yleisenä haittavaikutuksena on infektioherkkyys.

Luuydinsiirto ja psoriaasi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketiede on rekisteröinyt tapauksia joissa psoriasis on siirtynyt luuydinsiirron myötä luovuttajalta vastaanottajalle. On myös näyttöä että psoriaasi olisi parantunut luuytimen vastaanottajalta luuydinsiirron jälkeen, kun luovuttaja on ollut terve.[15].

Taudin luokitellut muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pisarapsoriasis (Psoriasis guttata)
  • Läiskäpsoriasis (Psoriasis vulgaris)
  • Taivepsoriasis (Psoriasis inversa)
  • Märkärakkulainen psoriasis (Psoriasis pustulosa)
  • Erytroderminen psoriasis (Psoriasis erythrodermica)
  • Nivelpsoriasis l. psoriasisartriitti (Psoriasis arthropatica)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tarja Mälkönen, Sari Suomela: Mitä tiedämme psoriaasin tautimekanismeista?. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2011, nro Vol 127. N:o 15. Tunniste ISSN 0012-7183

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hannuksela, Matti: Psoriaasi on monta tautia Duodecim. Viitattu 7.11.2012.
  2. Hunziker T, Schmidli J. Psoriasis, an autoimmune disease? Ther Umsch. 1993 Feb;50(2):110-3. PMID 8456414
  3. D-vitamiinin puutos usean sairauden taustalla yle / Emeritusprofessori Ilari Paakkari 2.1.2013
  4. a b Duodecimin Terveysportti.fi:n tietokanta
  5. Gladman, D.D., Psoriatic arthritis. Dermatol Ther, 2004. 17(5): p.350-63
  6. ncbi.nlm.nih.gov
  7. Psoriasisliiton tiedoste, 29.10.2008
  8. Yle.fi
  9. Psoriasis yhteydessä moniin eri sairauksiin yle.fi
  10. Psoriasista sairastava tarvitsee kokonaisvaltaista hoitoa Ihonaika 2 / 2009
  11. [1] Analyysiinstituutti AIM. 26,050 ihmistä käsittävä tutkimus, jossa 677:llä oli psoriasis. 1992.
  12. Tutkimus: Jopa lääkärit vähättelevät psoriasista 19.5.2011 Iltalehti
  13. Psoriasis, Biovita Oy
  14. Psori.fi
  15. Tarja Mälkönen, Sari Suomela, Mitä tiedämme psoriaasin tautimekanismeista? Duodecim 2011 Sivut 1579-1589

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]