Amoksisilliini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amoksisilliini
Amoksisilliini
Amoksisilliini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
7-[2-amino-2-(4-hydroksifenyyli)-asetyyli]amino-3,3-dimetyyli-6-okso-2-tia-5-atsabisyklo[3.2.0]heptaani-4-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 26787-78-0
ATC-koodi J01CA04
PubChem 33613
DrugBank APRD00248
Kemialliset tiedot
Kaava C16H19N3O5S 
Moolimassa 365.4 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 95% oraalisesti
Metabolismi vähemmän kuin 30% biotransformoituu maksassa
Puoliintumisaika 61.3 minuuttia
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

A(AU)

Reseptiluokitus

POM(UK)

Antotapa Oraalinen, intravenoosinen

Amoksisilliini (engl. amoxicillin) on beetalaktaamiryhmään kuuluva antibiootti, joka luokitellaan penisilliinin puolisynteettisiin johdannaisiin aminopenisilliineihin. Amoksisilliinin teho perustuu muiden beetalaktaamien tavoin bakteerin soluseinän rakentamisessa tarvittavan peptidoglykaanin synteesin estoon.[1] Amoksisilliinin kemiallinen kaava on C16H19N3O5S, moolimassa 365,4 g/mol ja CAS-numero 26787-78-0.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amoksisilliinia käytetään penisilliinin tavoin hoitamaan monien grampositiivisten bakteerien aiheuttamia infektioita. Se tehoaa lisäksi penisilliiniä paremmin gramnegatiivisia sauvabakteereita kuten Haemophilus influenzae:ta vastaan. Amoksisilliini on yleensä tehokas myös Salmonella-, Shigella-, E. coli- ja Listeria-bakteereihin.[1] Amoksisilliinia valmistetaan myös yhdistettynä beetalaktamaasientsyymin estäjään klavulaanihappoon, jolloin yhdistelmävalmisteen vaikutuskirjo on laajempi.

Amoksisilliinilla hoidetaan muun muassa välikorvantulehdusta, poskiontelontulehdusta, keuhkoputkentulehdusta, virtsatieinfektioita ja joitakin sukupuolitauteja.[2]

Amoksisilliinille resistentit bakteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Staphylococcus aureus- ja Moraxella catarrhalis -kannoista yli 90 % on resistenttejä, n. kolmannes Shigella-kannoista, 20 % H. Influenzae -kannoista, 25 % virtsan E. coli -kannoista ja suuri osa ulkomaista alkuperää olevista salmonelloista. Luonnostaan resistenttejä ovat Bacteroides fragilis, klebsiellat, indolipositiiviset proteukset, Serratia, Citrobacter ja Pseudomonas. [3]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät amoksisilliinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat ihottuma, ripuli, pahoinvointi ja vatsakivut. Lääkkeellä hoidetuista henkilöistä 1–4 prosenttia saa allergisen reaktion, joka voi ilmetä kutinana, nokkosrokkona tai angioödeemana. Harvinaisia haittavaikutuksia ovat luuydinlama, anafylaktinen reaktio ja maksa- tai munuaisvauriot.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia. Medicina, 6. painos (2001), s. 803-826. ISBN 951-97316-1-X
  2. a b Pharmaca Fennica 2007.
  3. Lääkelaitos, valmisteyhteenvedot, Amorion

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]