Tartuntatauti

Wikipedia
Ohjattu sivulta Infektiosairaus
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tartuntatauti eli kulkutauti (morbus contagiosus) on infektiosairaus, joka voi tarttua aiheuttajamikrobin siirtyessä eliöstä toiseen joko suoraan tai välillisesti. Myös virukset aiheuttavat tartuntatauteja.[1]

Tartuntataudit voivat levitä suun ja hengitysteiden kautta pisaratartuntana tai kosketustartuntana esimerkiksi ihokosketuksessa. Tällaisia tauteja ovat monet bakteeri- (esimerkiksi hinkuyskä, tulirokko ja tuberkuloosi) alkueläintaudit (esimerkiksi amebiasis) ja virustaudit (esimerkiksi tuhkarokko, myyräkuume, rabies, vesirokko, sikotauti ja influenssa) sekä sienitaudit.

Sukupuolitaudit voivat levitä seksuaalisen kanssakäymisen seurauksena ihoon eritteinä, ihossa olevista vaurioista tai limakalvoihin. Tällaisia tauteja ovat bakteeritaudeista esimerkiksi kuppa, tippuri ja klamydia sekä virustaudeista esimerkiksi kondylooma ja HIV.

Sairauteen johtavat tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartuntataudin syntyminen johtuu siitä, ettei elimistön oma puolustusjärjestelmä, immuunipuolustus pysty pitämään kurissa jotain mikrobia. Sairastumisen riskiä kasvattavat mikrobin suuri virulenssi, taudinaiheuttamiskyky, sekä heikkoudet elimistön puolustusjärjestelmissä.

Tartunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartunnassa elimistöön pääsee vieras mikrobi. Tartunta voi tapahtua joko suoraan tai välillisesti; kosketuksesta, pisaratartuntana hengitysilman kautta, saastuneen ruoan ja juoman tai tautia levittävän eläimen, vektorin, välityksellä. Erilaiset lääketieteelliset operaatiot, kuten leikkaukset ja verensiirrot, voivat myös toimia tartuntatienä.

Taudinaiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Infektioita aiheuttavat erilaiset bakteerit, virukset, mikroskooppiset sienet ja parasiitit [2]. Myös prionit aiheuttavat infektioita. Infektiotauteja voidaan luokitella myös niiden tartuntatien tai infektoituneen elimen (mm. hengitystiet, iho, ruoansulatuskanava, sukupuolitaudit, virtsatiet, maksa) mukaan. Omia erityisryhmiään ovat raskaudenaikaiset infektiot ja sairaalainfektiot.

Tartuntatautien torjunta ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartuntatautien torjunta riippuu kyseessä olevasta taudista ja taudinaiheuttajasta. Tartuntoja voi välttää hyvällä hygienialla, muun muassa puhdistuksella ja desinfioinnilla tai niitä voi ehkäistä lääkehoidolla (profylaksia) tai rokotteella. Hoito riippuu taudinaiheuttajasta.

Bakteeritaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bakteeritauti

Vuonna 1935 käyttöön otetut sulfalääkkeet ja 1929 keksitty ja 1942 käyttöön otettu penisilliini olivat ensimmäiset bakteeritauteihin tehoavat lääkkeet. Sittemmin erilaisia antibiootteja on kehitetty useita. Tällä hetkellä haasteena on vanhoille lääkkeille resistenttien bakteerikantojen kehittyminen (mm. metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus eli MRSA). Bakteereja vastaan käytävä sota on jatkuvaa, uusia antibiootteja pitää kehittää koko ajan. Lisääntyvää resistenssiä vastaan voidaan taistella välttämällä turhia antibioottikuureja (esimerkiksi lasten korvatulehduksissa) ja syömällä kuuri loppuun, vaikka oireet menisivät aiemmin ohilähde?.

Virustaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Virukset

Viruksiin tehoavia lääkkeitä on kehitetty vasta viime vuosina. Antibiootit eivät tehoa viruksiin, koska viruksilla ei ole elimiä, joiden toimintaa lääke voisi häiritä. Viruslääkkeet kohdistuvatkin viruksen aiheuttamaan toimintaan solussa(viite). Viruslääkkeitä ovat muun muassa HIV:n hoidossa käytetyt antiretroviraalit ja herpekseen tehoava asikloviiri. Useita virustauteja vastaan voidaan suojautua tehokkaasti rokotuksella.

Virusinfektiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virusinfektiot
Tauti Infektion aiheuttaja Tartunta Oireet Hoito Ehkäisykeino(t)
AIDS HI-virus Sukupuoliyhteydessä, saastuneista neuloista, äidiltä lapselle, saastuneista verivalmisteista. Kuume, laihtuminen, väsymys, ripuli, turvonneet imusolmukkeet. Infektion hoito Ehkäisyvälineet
Vesirokko Hengitysilmasta pisaratartuntana, suorana kosketustartuntana. Lievä kuume, tyypillinen ihottuma Hygienia
Nuhakuume, eli flunssa Lukuisat virukset Hengitysilmasta pisaratartuntana, kädestä käteen suorana tartuntana. Nuha, vilunväreet, lihassäryt, yskä Hygienia
Virushepatiitti, eli maksatulehdukset Hepatiitti A, B ja C virukset Saastuneesta ravinnosta (hepatiitti A), sukupuoliyhteydessä, verensiirrossa, saastuneista neuloista (hepatiitti B ja C). Influenssan kaltainen tauti, ihon keltaisuus. Vuodelepo Rokotus
Influenssa Influenssavirukset A, B ja C Hengitysilmasta pisaratartuntana. Kuume, vilunväreet, lihassäryt, päänsärky, kurkkukipu, yskä, nuha. Vuodelepo, lämpimät juomat Rokotus
Tuhkarokko Tuhkarokkovirus Hengitysilmasta pisaratartuntana. Kuume, flunssan kaltaiset oireet, tyypillinen ihottuma, sidekalvotulehdus. Rokotus
Aivokalvotulehdus Erilaiset virukset Eri tavoin, myös jyrsijöiden välityksellä. Kuume, sekavuus, päänsärky, väsymys. Rokotus
Mononukleoosi EB-virus Pisara- ja kosketustartuntana Turvonneet imusolmukkeet, kuume, kurkkukipu, päänsärky, pahoinvointi, uneliaisuus. Lepo Hygienia
Polio Poliovirukset Ulosteesta suuhun käsien välityksellä, hengitysilmasta pisaratartuntana. Lievä tauti: kurkkukipu, päänsärky, oksentelu.
Vaikea tauti: kuume, niskajäykkyys, lihassäryt, halvaus.
Rokotus
Vesikauhu Vesikauhuvirus Infektoituneen eläimen puremasta. Kuume, yleinen pahoinvointi, poikkeava käytös, nielun kouristukset, vesikauhu. Rokotus
Vihurirokko Vihurirokkovirus Hengitysilmasta, äidiltä lapselle. Yskä, kuume, tyypillinen ihottuma. Rokotus

Loistaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Loisinta

Loistauteja aiheuttavat parasiitit voivat olla yksisoluisia alkueläimiä, matoja tai niveljalkaisia. Parasiiteille tyypillistä on niiden erikoistuminen elämään tiettyjen isäntälajien välisessä kiertokulussa. Ihminen voi toimia joko pää- tai väli-isäntänä. Maailmanlaajuisesti merkittäviä ihmisten loistauteja ovat malaria ja skistosomiaasi [2]. Loisten häätöön on olemassa erilaisia lääkkeitä.

Tartuntatautien historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaiset epidemiat tulivat mahdollisiksi, kun ihmiset asettuivat maanviljelystaidon kehityttyä asumaan suurempiin yhteisöihin. Samoihin aikoihin tapahtui kotieläimien kesyttäminen. Ihmisten läheisempi kanssakäyminen muiden lajien kanssa mahdollisti mikrobien siirtymisen lajien välillä ja lisäsi siten tartuntatautien määräälähde?.

Tartuntatautiepidemioilla on ollut historiassa dramaattisia vaikutuksia. Tunnettuja esimerkkejä ovat keskiajan musta surma, koleran aiheuttamat epidemiat 1700- ja 1800-luvuilla ja espanjantauti ensimmäisen maailmansodan aikana. Musta surma vaikutti 1300-luvulla koko yhteiskuntajärjestykseen siten, että suurtilat yleistyivät ja köyhtyneet pienviljelijät joutuivat niiden alaisuuteen.[3] Eurooppalaisten mukanaan tuoman tautitaakan vuoksi Amerikan alkuperäisväestö väheni ja heikkeni huomattavasti. Napoleonin sotaretki Venäjälle epäonnistui punakuume-epidemian vietyä armeijan voimat.

Käsitys tautien tarttuvuudesta oli olemassa jo ennen lääketieteellistä tietoa sairauksien syistä ja taudinaiheuttajista. Tartuntatautien aiheuttajista oli useita teorioita ennen mikrobien keksimistä. Syynä pidettiin muun muassa ummehtunutta hengitysilmaa.[3]

Vasta 1800-luvulle tultaessa ymmärrettiin, miten taudinaiheuttajat voivat siirtyä käsien tai ulosteiden ja juomaveden mukana ihmisestä toiseen. Keksinnön mahdollisti epidemiologisen tutkimuksen kehittyminen ja mikroskoopilla löydetty mikrobien maailma. Tartuntatautien torjunnan kannalta olennainen oli havainto, että elämä ei synny spontaanisti, vaan aiemmasta elämästä lisääntymisen seurauksena. Infektioita voitiin siis vähentää mikrobien torjunnalla: desinfioinnilla ja hygieniallalähde?.

Pahimmat tunnetut kulkutautiepidemiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

vuodet tauti alue kuolleiden määrä
542–650 rutto Eurooppa, Aasia 80 milj.
1347–1351 rutto Länsi-Eurooppa 65 milj.
1918–1919 influenssa Maailma 25–40 milj.
1600-luku rutto Intia ei tietoa
1897–1930 rutto Intia 12 milj.
1518– isorokko, tuhkarokko Väli-Amerikka ei tietoa
1485–1550 "Englannin tauti" Länsi-Eurooppa 4 milj.
1556–1560 influenssa Eurooppa ei tietoa
1500 syfilis Länsi-Eurooppa ei tietoa
1914–1915 pilkkukuume Länsi-Eurooppa 3 milj.

Tartuntataudit nyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset infektiot ovat edelleen merkittävässä asemassa ihmiskunnan sairauksien joukossa, vaikka usein kuuleekin sanottavan, että tartuntataudit olisi voitettu. Malaria aiheuttaa ainakin 1,5 miljoonaa kuolemantapausta vuodessa ja Intiassa kuolee tuberkuloosiin 500 000 ihmistä vuodessa. Sukkulamatoinfektioita on jatkuvasti 3,8 miljardia.

Sota-aikana tartuntatautien määrä moninkertaistuu yhteiskunnan rakenteiden hajotessa ja ihmismassojen liikkuessa. Bosnian sodan seurauksena suolistoinfektiot lisääntyivät yli kymmenkertaisiksi ja Somalian sodan seurauksena tuhkarokkotapaukset 73-kertaistuivat.

Myös Suomessa, jossa monet muualla edelleen tappavat tartuntataudit on saatu kuriin, jopa kokonaan poistettua, infektiot muodostavat taudeista merkittävän osan. Päivystyskäynneistä infektioiden osuus on Suomessa 59 %. Jopa viidesosassa Suomen kuolemantapauksista perus- tai välitön kuolinsyy on ollut infektio – niiden merkitys on samaa luokkaa kuin kaikkien syöpäkuolemien tai sydäninfarktien. Yleensä jokin muu sairaus on ensin alentanut potilaan vastustuskykyä, ja esimerkiksi keuhkokuume vie lopulta elämän.

Kuolleisuus kertoo kuitenkin vain osan infektiotautien merkityksestä. Monet infektiotaudit alentavat ihmisen suorituskykyä tai lyhentävät elämää, vaikka eivät tappaisikaan. Peltolan arvion mukaan niinkin viaton tauti kuin nuhakuume aiheuttaa Suomelle kustannuksia 40 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohti.

Useita sairauksia epäillään infektioiden aiheuttamiksi, vaikka taudinaiheuttajaa ei ole löytynytkään. Maha- ja pohjukaissuolihaavat johtuvat nykynäytön perusteella suurelta osin Helicobacter pylori –infektioista, vaikka pitkään uskottiin toisin. Sama koskee sepelvaltimotautia, ja vahvoja epäilyjä on useiden syöpien kohdalla.

Ihmisten kasvava liikkuvuus ja asutuksen tihentyminen synnyttävät tarttuville taudeille yhä parempia leviämismahdollisuuksialähde?. Tapaukset SARS ja lintuinfluenssa ovat olleet paljon esillä tiedotusvälineissä, mutta infektiosairauksien ihmiskuntaa painava taakka muodostuu todellisuudessa vähemmän palstatilaa saavista taudeista: ripuleista, malariasta, erilaisista loisista ja hengitystieinfektioista. Nämä riesat eivät tule vähenemään pitkään aikaan: poliittista tahtoakaan ei ole riittävästi.[4]

Tarttuvat taudit Suomen laissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartuntatauteja koskevaa lainsäädäntöä on tartuntatautilaissa (583/1986) ja -asetuksessa (786/1986) sekä terveydensuojelulaissa (763/1994) ja -asetuksessa (1280/1994).

Terveydenhuollon järjestäminen kuuluu Suomessa kuntien ylläpitämien terveyskeskusten vastuulle, ja jokaisessa kunnassa pitää olla tartuntatautien torjunnasta ja hoidosta vastaava lääkäri.

Ruuan ja veden välityksellä leviävien tautien ehkäisy- ja torjuntatyö pohjaavat terveydensuojelulain määräyksiin. Epäilyt epidemioista pitää ilmoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Epidemioiden ehkäisyä, rajoittamista, selvittämistä ja tiedottamista varten joka kunnassa on selvitystyöryhmä, johon kuuluu ainakin tartuntataudeista vastaava lääkäri, tartuntatautiyhdyshenkilö, elintarvikevalvontaan osallistuva eläinlääkäri sekä terveystarkastaja. [5]

Terveyskekusten ja sairaanhoitopiirien tulee seurata infektiotauteja ja pitää rekisteriä tartuntataudeista alueellaan. Valtakunnan tasolla tartuntatautien seurantaa ja torjuntaa (mm. rokotusohjelman suunnittelun) hoitaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Vaarallisia ja nopeasti leviäviä tartuntatauteja koskee joitain erityissäädöksiä. Yleisvaaralliset ja ilmoituksen vaativat taudit on määritelty asetuksessa. Näiden tautien todetut tapaukset täytyy ilmoittaa THL:lle. Tutkimukset ja hoitoon käytettävä lääkitys ovat usein sairastuneelle potilaalle maksuttomia. Yleisvaarallisten tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi voidaan käyttää tavallisesta poikkeavia keinoja, jotka rajoittavat yksilön oikeuksia.[6]

Yleisvaaralliset taudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2009 tartuntatautiasetuksen mukaisia yleisvaarallisia tartuntatauteja Suomessa olivat:[7]

Ilmoitettavat taudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saman mukaan ilmoitettavia tartuntatauteja olivat:[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 924–925. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. a b Hiltunen, Holmberg, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt ja Wähälä: Galenos. Ihmiselimistö kohtaa ympäristön, s. 203. Luku 7.4 Tartuntatautien ehkäisyn ja hoidon lainsäädäntö. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  3. a b Natasia Broström: Musta surma. Uutta tietoa rutosta. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 12, s. 14-21. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  4. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen (toim).: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 217-224. Luku 7.1 Infektioiden globaalinen merkitys. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  5. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen (toim).: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 245–257. Luku 7.6 Epidemioiden selvitys ja torjunta. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  6. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 236–237. Luku 7.4 Tartuntatautien ehkäisyn ja hoidon lainsäädäntö. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  7. Tartuntatautiasetus 786/1986 2 § 1 mom. (556/2009) Viitattu 3.11.2009
  8. Tartuntatautiasetus 786/1986 2 § 2 mom. (556/2009) Viitattu 3.11.2009

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huovinen, Maarit (toim.): Hyvää matkaa. Perustuu Duodecimin ja Kansanterveyslaitoksen Matkailijan terveysopas -teoksen internetversioon. Helsinki: Duodecim: Suomen apteekkariliitto: Kansanterveyslaitos, 2002. ISBN 951-656-807-6.
  • McNeill, William H.: Kansat ja kulkutaudit. (Plagues and peoples, 2003.) Suomentaneet Tero Karasjärvi ja Ossi Kokkonen. Sivilisaatiohistoria-sarja. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-125-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]