Infektiosairaudet

Wikipedia
Ohjattu sivulta Infektiosairaus
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Infektiosairaudet johtuvat elimistöön tunkeutuneista tai siellä väärään paikkaan joutuneista mikrobeista, jotka leviävät kudokseen ja aiheuttavat siellä lisääntyessään infektion. Infektiosairaudet on myös lääketieteen haara, joka tutkii infektiosairauksia ja niiden hoitoja.lähde? Suomessa lääkärit voivat erikoistua infektiosairauksiin 6-vuotisella lisäkoulutuksella.

Infektiosairaudet ovat usein tartuntatauteja. Taudinaiheuttajamikrobit voivat siirtyä eri teitä taudinkantajasta toiseen. Tartunta voi syntyä myös jonkin tavallisen elinympäristön mikrobin päätyessä elimistöön. Infektiosairauden syntyyn ei kuitenkaan aina tarvita tartuntaa: elimistössä luonnollisesti oleilevat mikrobit saattavat joskus äityä taudinaiheuttajiksi.


Sairauteen johtavat tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Infektiosairauden syntyminen johtuu siitä, ettei elimistön oma puolustusjärjestelmä, immuunipuolustus pysty pitämään kurissa jotain mikrobia. Sairastumisen riskiä kasvattavat mikrobin suuri virulenssi, taudinaiheuttamiskyky, sekä heikkoudet elimistön puolustusjärjestelmissä.

Tartunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartunnassa elimistöön pääsee vieras mikrobi. Tartunta voi tapahtua joko suoraan tai välillisesti; kosketuksesta, pisaratartuntana hengitysilman kautta, saastuneen ruoan ja juoman tai tautia levittävän eläimen, vektorin, välityksellä. Erilaiset lääketieteelliset operaatiot, kuten leikkaukset ja verensiirrot, voivat myös toimia tartuntatienä.

Taudinaiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Infektioita aiheuttavat erilaiset bakteerit, virukset, mikroskooppiset sienet ja parasiitit [1]. Myös prionit aiheuttavat infektioita. Infektiotauteja voidaan luokitella myös niiden tartuntatien tai infektoituneen elimen (mm. hengitystiet, iho, ruoansulatuskanava, sukupuolitaudit, virtsatiet, maksa) mukaan. Omia erityisryhmiään ovat raskaudenaikaiset infektiot ja sairaalainfektiot.

Infektiotautien torjunta ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Infektiotautien torjunta riippuu kyseessä olevasta taudista ja taudinaiheuttajasta. Tartuntoja voi välttää hyvällä hygienialla, muun muassa puhdistuksella ja desinfioinnilla tai niitä voi ehkäistä lääkehoidolla (profylaksia) tai rokotteella. Hoito riippuu taudinaiheuttajasta.

Bakteeritaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bakteeritauti

Vuonna 1935 käyttöön otetut sulfalääkkeet ja 1929 keksitty ja 1942 käyttöön otettu penisilliini olivat ensimmäiset bakteeritauteihin tehoavat lääkkeet. Sittemmin erilaisia antibiootteja on kehitetty useita. Tällä hetkellä haasteena on vanhoille lääkkeille resistenttien bakteerikantojen kehittyminen (mm. metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus eli MRSA). Bakteereja vastaan käytävä sota on jatkuvaa, uusia antibiootteja pitää kehittää koko ajan. Lisääntyvää resistenssiä vastaan voidaan taistella välttämällä turhia antibioottikuureja (esimerkiksi lasten korvatulehduksissa) ja syömällä kuuri loppuun, vaikka oireet menisivät aiemmin ohilähde?.

Virustaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Virukset

Viruksiin tehoavia lääkkeitä on kehitetty vasta viime vuosina. Antibiootit eivät tehoa viruksiin, koska viruksilla ei ole elimiä, joiden toimintaa lääke voisi häiritä. Viruslääkkeet kohdistuvatkin viruksen aiheuttamaan toimintaan solussa(viite). Viruslääkkeitä ovat muun muassa HIV:n hoidossa käytetyt antiretroviraalit ja herpekseen tehoava asikloviiri. Useita virustauteja vastaan voidaan suojautua tehokkaasti rokotuksella.

Loistaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Loisinta

Loistauteja aiheuttavat parasiitit voivat olla yksisoluisia alkueläimiä, matoja tai niveljalkaisia. Parasiiteille tyypillistä on niiden erikoistuminen elämään tiettyjen isäntälajien välisessä kiertokulussa. Ihminen voi toimia joko pää- tai väli-isäntänä. Maailmanlaajuisesti merkittäviä ihmisten loistauteja ovat malaria ja skistosomiaasi [1]. Loisten häätöön on olemassa erilaisia lääkkeitä.

Infektiosairaudet nyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset infektiot ovat edelleen merkittävässä asemassa ihmiskunnan sairauksien joukossa, vaikka usein kuuleekin sanottavan, että infektiotaudit olisi voitettu. Malaria aiheuttaa ainakin 1,5 miljoonaa kuolemantapausta vuodessa ja Intiassa kuolee tuberkuloosiin 500 000 ihmistä vuodessa. Sukkulamatoinfektioita on jatkuvasti 3,8 miljardia.

Sota-aikana tartuntatautien määrä moninkertaistuu yhteiskunnan rakenteiden hajotessa ja ihmismassojen liikkuessa. Bosnian sodan seurauksena suolistoinfektiot lisääntyivät yli kymmenkertaisiksi ja Somalian sodan seurauksena tuhkarokkotapaukset 73-kertaistuivat.

Myös Suomessa, jossa monet muualla edelleen tappavat tartuntataudit on saatu kuriin, jopa kokonaan poistettua, infektiot muodostavat taudeista merkittävän osan. Päivystyskäynneistä infektioiden osuus on Suomessa 59%. Jopa viidesosassa Suomen kuolemantapauksista perus- tai välitön kuolinsyy on ollut infektio – niiden merkitys on samaa luokkaa kuin kaikkien syöpäkuolemien tai sydäninfarktien. Yleensä jokin muu sairaus on ensin alentanut potilaan vastustuskykyä, ja esimerkiksi keuhkokuume vie lopulta elämän.

Kuolleisuus kertoo kuitenkin vain osan infektiotautien merkityksestä. Monet infektiotaudit alentavat ihmisen suorituskykyä tai lyhentävät elämää, vaikka eivät tappaisikaan. Peltolan arvion mukaan niinkin viaton tauti kuin nuhakuume aiheuttaa Suomelle kustannuksia 40 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohti.

Useita sairauksia epäillään infektioiden aiheuttamiksi, vaikka taudinaiheuttajaa ei ole löytynytkään. Maha- ja pohjukaissuolihaavat johtuvat nykynäytön perusteella suurelta osin Helicobacter pylori –infektioista, vaikka pitkään uskottiin toisin. Sama koskee sepelvaltimotautia, ja vahvoja epäilyjä on useiden syöpien kohdalla.

Ihmisten kasvava liikkuvuus ja asutuksen tihentyminen synnyttävät tarttuville taudeille yhä parempia leviämismahdollisuuksialähde?. Tapaukset SARS ja lintuinfluenssa ovat olleet paljon esillä tiedotusvälineissä, mutta infektiosairauksien ihmiskuntaa painava taakka muodostuu todellisuudessa vähemmän palstatilaa saavista taudeista: ripuleista, malariasta, erilaisista loisista ja hengitystieinfektioista. Nämä riesat eivät tule vähenemään pitkään aikaan: poliittista tahtoakaan ei ole riittävästi.

[2]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hiltunen, Holmberg, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt ja Wähälä: Galenos. Ihmiselimistö kohtaa ympäristön, s. 203. Luku 7.4 Tartuntatautien ehkäisyn ja hoidon lainsäädäntö. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.
  2. Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen (toim).: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja II, s. 217-224. Luku 7.1 Infektioiden globaalinen merkitys. Kustannus Oy Duodecim, 2005. ISBN 951-656-151-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]