Tietokonekerroskuvaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
EMIn varhaisia kerroskuvauslaitteistoja

Tietokonekerroskuvaus, tietokonetomografia, TT-kuvaus tai CT-kuvaus (lyhenne CAT, TT tai CT[1]) perustuu röntgenkuvauksen tavoin röntgensäteiden erilaiseen absorptioon eri kudoksissa ja eri elimissä.

Kerroskuva päästä
Kerroskuvauslaitteen kuvan skannauksen periaate.
Kuvauslaitteiston mekaniikka on näkyvissä, kun kuori on poistettu

Kerroskuvauksen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Godfrey Hounsfield aloitti kerroskuvauslaitteiston kehittämisen vuonna 1967. Aikaisemmin hän oli kehittänyt EMI-yhtiölle Britannian ensimmäisen transistoroidun tietokoneen. EMI-yhtiö oli varoissaan Beatlesin menestymisen johdosta ja pystyi sijoittamaan kehitystyöhön. Yhteistyökumppanina ja ensimmäisen laitteen käyttäjänä oli Atkinson Morley Hospital Lontoossa. Hounsfield sai protolaitteen toimimaan vuonna 1971. Ensimmäisten kuvien tarkkuus oli vielä huono 80x80 pikseliä. Ensimmäinen laite oli suunniteltu aivojen kuvantamiseen ja siihen mahtui vain ihmisen pää. Vuonna 1973 oli jo olemassa koko kehon kuvaava laitteisto. Ensimmäisissä laitteissa kuvausaineisto kerättiin nauhalle ja siirrettiin sitten tehokkaalle tietokoneelle analysoitavaksi. Algebrallisella rekonstruktio tekniikalla (ART) luotiin kerroskuvat ja kuvausaineiston käsittelyyn kului aluksi 2,5 tuntia. Ensimmäinen kaupallinen laite pystyi käsittelemään kuvausaineiston noin seitsemässä minuutissa.[2]

Tietokonetomografian julkistivat vuonna 1972 brittiläinen Godfrey Hounsfield ja alkujaan etelä-afrikkalainen, mutta Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1966 saanut Allan McLeod Cormack toisistaan tietämättä. He saivat työstään myöhemmin jaetun Nobel-palkinnon. Hounsfieldiä pidetään kuitenkin nykyisen tietokonetomografian luojana.

Tekniikka ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokonetomografia on kehittynyt omaksi kuvausmodaliteetiksi erillään perinteisestä röntgenkuvauksesta, ja on nykyisin erittäin tärkeä osa radiologista diagnostiikkaa. TT-kuvauksen avulla päästään nykyisin jopa lähes patologisen näytteen tarkkuuteen joissain keuhkojen sairauksissa.[3][4]

Kuvannettavan kohteen joka puolelta kerätään mittauksia kohteen läpi eri suuntiin kulkevan röntgensäteilyn vaimentumisesta. Koska röntgensäteilyn vaimentuminen kudoksessa riippuu kudoksen tiheydestä voidaan kerätystä havaintoaineistosta laskea ns. suodatetulla takaisinprojektiolla (tai muilla algoritmeilla) aineen tiheysjakauma kuvauskohteessa ja esittää se poikkileikkauskuvana. CT-kuvissa nähdään tietenkin luut, mutta myös pehmytkudoksia pystytään erottelemaan toisistaan niiden tiheyserojen perusteella.

Tietokonekerroskuvauksessa voidaan myös käyttää samankaltaisia kontrastiaineita kuin röntgenkuvauksessa. Potilaan saama säteilyannos CT-tutkimuksissa on suurempi kuin vastaavissa natiivitutkimuksissa[5].

Tietokonetomografia on tärkeä syövän diagnostiikan sekä seurannan kuvantamismenetelmä. Se on myös välttämätön sädehoidon suunnittelun apuväline[6].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Chaline sivu 181-183
  3. Daniel Nolan: 100 years of X rays 11.3.1995. British Medical Journal. Viitattu 5.6.2011.
  4. Calhoun, Kuszyk & Heath: Computed tomography Viitattu 15.7.2011. (englanniksi)
  5. Säteilyturvakeskus: Röntgentutkimusten säteilyannoksia
  6. Docrates: Tietokonetomografia (TT)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]