Konversiohäiriö
Konversiohäiriö eli dissosiaatiohäiriö (F44) on tautiluokan nimitys, joka tunnettiin aiemmin hysteriana. Konversiohäiriön sijaan kansainvälinen ICD-10 -tautiluokitus käyttää ensisijaisesti tautiluokalle nimitystä dissosiaatiohäiriö.[1][2]
Konversiohäiriöllä tarkoitettiin tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvää oiretta, joka muistutti ruumiillista häiriötä. Oireen syntyyn liittyi psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edelsi erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattiseen tunnemuistoon liittyviä tapahtumia, jolloin traumaan kiinnittynyt dissosioitunut persoonan osa aktivoitui.[2]
Konversiohäiriön olennainen piirre oli vähintään yksi aistien tai tahdonalaisten lihasten toimintaan liittyvä oire tai vajaus, joka muistuttaa neurologista tai muuta ruumiillista häiriötä. Myöhemmin huomattiin, ettei hysteerisiä halvauksia ja tuntohäiriöitä enää juuri esiintynyt, vaan niiden sijaan olivat tulleet kivut, päänsärky ja huimaus.[3][4] Hysteeristen halvausten ja tuntohäiriöiden "katoaminen" liittyy todennäköisesti siihen, että MS-potilaat alkoivat saada 1980-luvulta alkaen somaattisia diagnooseja konversiohäiriö-diagnoosien sijaan magneettikuvausmenetelmien kehittyessä.[5][6]
Konversio-oireiden keskeisenä syynä pidettiin aluksi stressiä, psyykkistä ristiriitaa tai traumaattista tapahtumaa ja myöhemmin persoonan rakenteellista dissosiaatiota. Tämän vuoksi suositeltiin, että konversio-oireista kärsivien henkilöiden ja heidän läheistensä tuli pyrkiä oireen taustalla olevan stressin tai ristiriidan vähentämiseen. Myös traumaterapeuttisesta lähestymistapaa suositeltiin.[2]
Dissosiaatio-oireet nähtiin aiemmin vain psyykkisten toimintojen häiriöinä. Kansainvälisen ICD-tautiluokituksen kymmenennen version laatijat sisällyttivät traumatutkimusten tulosten valossa myös konversiohäiriön dissosiaatiohäiriöihin. Konversio-oireet olivat heidän mukaansa ruumiillisten toimintojen tasolla esiintyviä somatoformisen dissosiaation ilmentymiä. Rakenteellinen dissosiaatio-käsitteistö antaa merkittävästi hoitoa ja määrittelyä helpottavan pohjan niin somatoformisen dissosiaation mm. konversio-oireiden kuin psykoformisen esim. kaventunut tajunnan tila yhdistävälle tiedolle ja tutkimukselle.[3][4]
Konversiohäiriön käsitettä on kritisoitu muun muassa siitä, ettei kukaan ole kyennyt todistamaan konversiohäiriön aiheuttavien mekanismien olemassaoloa.[7] Monet ovat olleet myös sitä mieltä, etteivät esimerkiksi Breurerin ja Freudin esittelemän "hysteriapotilas" Anna O:n eli kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Bertha Pappenheimin yskä, säryt ja aisti- sekä halvausoireet johtuneet konversiohäiriöstä vaan esimerkiksi elimellisestä, lääkeriippuvuuden pahentamasta aivotulehduksesta tai ohimolohkoepilepsiasta.[8][9][10][11] Myös vakavaa masennusta tai ja kloraalihydraatti- ja morfiiniriippuvuuden aiheuttamaa mielialahäiriötä on esitetty sopivammaksi diagnoosiksi Pappenheimin tapauksessa.[11] Epäilyä virheellisestä diagnoosista tukee muun muassa se, että toisin kuin Freud ja Breurer väittivät vuonna 1895 julkaistussa kirjassaan Tutkielmia hysteriasta,[12] Pappenheim ei parantunut psykoanalyysin avulla, vaan hänen tilansa heikkeni hoidon aikana niin, että hän joutui kuukausiksi sairaalahoitoon.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ THL: Tautiluokitus ICD-10 (pdf (2,5 MB)) (s. 265: F44 Dissosiaatiohäiriöt (Konversiohäiriöt)) urn.fi. 2011.
- ↑ a b c Matti Huttunen: Konversiohäiriö Lääkärikirja Duodecim. 14.11.2015.
- ↑ a b Van der Hart, O Nijenhuis, E ja Steele, K: The Haunted Self: Structural Dissociation and the Treatment of Chronic Traumatization. London: Norton&co, 2006
- ↑ a b Leikola A: Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy, 2014
- ↑ summer 2006 Nancy G. Klimas: Wake-Up Call. MS Magazine summer 2006. http://www.msmagazine.com/summer2006/wakeupcall.asp (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Diagnostic criteria for multiple sclerosis: an historical review. Clin Neurol Neurosurg. 2004 Jun;106(3):147–58. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15177763
- ↑ Maija Haavisto: Uskonnollinen kultti riivaa Suomen terveydenhuoltoa. Hankala potilas vai hankala sairaus 9.8.2016. http://www.hankalapotilas.net/2016/08/uskonnollinen-kultti-riivaa-suomen-terveydenhuoltoa/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ A. Orr-Andrawes: The Case of Anna O.: a Neuropsychiatric Perspective (abstrakti) Journal of the American Psychoanalytic Association, 35:387–419. 1987. (englanniksi)
- ↑ "Freud Evaluated", Malcolm Macmillan, Elsevier, 1991, sivu 631
- ↑ Webster, Richard (1996). Why Freud was wrong. Sin, science and psychoanalysis. London: Harper Collins
- ↑ a b R. Kaplan: Arkistoitu kopioO Anna: being Bertha Pappenheim – historiography and biography (pdf) Australasian Psychiatry, 12 (1): 62–68. March 2004. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 19.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Josef Breuer & Sigmund Freud 1895: Studien über Hysterie. sivu 10.
- ↑ Ellenberger (1972), cited in When Good Thinking Goes Bad, Todd Riniolo, Prometheus Books 2008