Tunnuslaji

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tunnuslaji on kasvilaji, jonka perusteella määritellään metsätyyppioppiin liittyvin perustein metsän tai suon kasvupaikkatyyppi. Tunnuslajia kutsutaan myös luonnehtijalajiksi tai metsätyyppien nimikkolajiksi. Metsät on luokiteltu A. K. Cajanderin tutkimuksiin perustuen kuivimmista ja karuimmista metsistä kosteimpiin ja maaperältään ravinteikkaimpiin metsiin ja näiden metsätyyppien tunnuslajit kasvien osalta ovat sen mukaisia, mitkä lajit sopeutuvat millaisiin kasvuolosuhteisiin.[1]

Kenttäkerroksen tunnuslajeja ovat muun muassa mustikka, puolukka ja kanerva. Koska samoja tunnuslajeja voi olla jopa kymmenen eri metsätyypin tunnuksena, tunnuslaji ei ole riittävä ehto metsän kasvupaikan määrittämiseksi, vaikka se on välttämätön ehto. Tätä varten määritystä täydennetään erotuslajilla, jota kutsutaan myös opaskasviksi. Metsissä, joissa on monenlaisia elinympäristöjä, kuten suolampia, järviä ja lahopuustoa, näille elinympäristöille tyypillisiä lajeja on monta ja myös tunnuslajeja on useita. Tällöin jonkin kasvupaikan tyypin määritystä varten tarvitaan erotuslajia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilkka Hanski, Jan Lindström, Jari Niemelä, Hannu Pietiläinen, Esa Ranta: Ekologia, s. 457-458. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21981-9.
  2. Isojärven luonto Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 2.2.2024.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.