Siperianlehtikuusi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siperianlehtikuusi
Larix sibirica Urals.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Lehtikuuset Larix
Laji: sibirica
Kaksiosainen nimi
Larix sibirica
Ledeb.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Siperianlehtikuusi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siperianlehtikuusi Commonsissa

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) on lehtikuusien sukuun (Larix) kuuluva puu. Lajin suomenkielinen ja tieteellinen nimi ovat sikäli harhaanjohtavia, että sen luontainen levinneisyysalue ulottuu pitkälle Venäjän Euroopan puoleiseen osaan, läntisimmillään Äänisjärven tienoille.[1] Tosin sen esiintyminen on satunnaista levinneisyysalueen länsiosissa; yhtenäisehköjä lehtikuusimetsiä on vasta Siperian puolella.

Siperianlehtikuusi kasvaa 20–35 metrin korkuiseksi. Se menestyy hyvin niin hiekka-, savi- kuin moreenimaassakin. Kasvupaikan on oltava valoisa.[2] Soisia paikkoja siperianlehtikuusi ei siedä, kuten eivät muutkaan lehtikuusilajit. Suomessa sopivan viljavilla paikoilla siperianlehtikuusi saattaa kasvaa jopa paremmin kuin kotimainen kuusi.[1]

Käpyjä

Siperianlehtikuusi on erotettavissa euroopanlehtikuusesta käpyjen kasvutavan perusteella. Emikukinnot ovat punertavia. Kävyt ovat pyöreähköjä ja noin 30-suomuisia. Nuorena käpyjen suomut ovat nukkapintaisia eivätkä peitinsuomut ole näkyvissä.[2]

Siperianlehtikuusi on eniten viljelty vierasperäinen puulaji Suomessa (noin 20 000 hehtaaria).[1] Sitä kasvatetaan sekä metsä- että koristepuuna.[2] Vanhimmat nyky-Suomen alueella olevat siperianlehtikuusikot ovat peräisin 1840-luvulta (Kitee ja Fiskars). Suomen suurimpiin kuuluva siperianlehtikuusi kasvoi Punkaharjulla: sen läpimitta 71-vuotiaana oli 61 cm ja korkeus 40,5 m.[1]

Kasvitauteja ja -tuholaisia vastaan siperianlehtikuusi on kestävä laji. Se sietää myös muuten Suomen olosuhteita, jopa Lapissa asti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Metla, luettu 2.2.2007
  2. a b c Tampereen kaupungin viheryksikkö, luettu 2.2.2007