Liivinranta
Liivinranta (liiviksi Līvõd Rānda) on liiviläisten perinteisesti asuttama alue Latvian Kuurinmaan pohjoisrannikolla. Alue on noin 60 kilometriä pitkä ja siihen kuuluu 12 kalastajakylää[1]. Sotien ja sulauttamispolitiikan takia alue on menettänyt valtaosan alkuperäisestä liiviläisasutuksestaan. Nykyään alueelle kohdistetaan suojelutoimia, joilla liiviläistä kulttuuria pyritään suojelemaan.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuurinmaan rannikon liiviläiset ovat asuinalueensa vanhimpia tunnettuja asukkaita. DNA-tutkimusten perusteella on otaksuttu, että alueella olisi aikaisemmin asunut uralilaisia, jotka sulautuivat myöhemmin alueelle tulleisiin itämerensuomalaisiin ja baltialaisiin kansoihin[2]. Osa tutkijoista katsoo, että uralilaista (suomalais-ugrilaista) kieltä puhuttiin Itämeren alueella aikaisintaan pronssikaudella, eikä kieltä voikaan päätellä geeneistä.[3] Liiviläisten historiallinen asuinalue Kuurinmaalla ulottui melko syvälle sisämaahan. mutta vetäytyi hiljalleen rannikkoa kohti balttien sulauttaessa asukkaat itseensä. Keskiajalla kaikkia alueen asukkaita kutsuttiin nimityksellä kuurit, joka tarkentui myöhemmin tarkoittamaan alueen balttilaista väestöä. Tanskalainen arkkipiispa Absalon kävi ilmeisesti 1100-luvulla kastamassa muutamia rannikon asukkaita nykyisessä Kolkassa, mutta käännytettyjen määrä ei liene ollut suuri. Kuurinmaa alistettiin saksalaisen Kalparitariston valtaan vuoteen 1267 mennessä.[4]
Liiviläinen kulttuuri säilyi pidempään Liivinrannalla kuin varsinaisella Liivinmaalla johtuen siitä, että esimerkiksi sotien aiheuttamat tuhot eivät olleet siellä yhtä mittavat. Lisäksi alueen erotti latvialaisista metsä- ja suovyöhyke. Liivinranta kuului Kuurinmaan herttuakuntaan vuoteen 1795, jolloin Venäjä otti alueen haltuunsa. Liivinrannan asukkaat olivat vuokraviljelijöinä Dundagan ja Popen moisioille. Nika Schubergin johtaman kapinan jälkeen Liivinrannalta karkotettiin monia ja heidän tilalleen muutti latvialaisia. Ensimmäisessä maailmansodassa liiviläiset lähtivät venäläisten kehotuksesta evakkoon Latvian sisäosiin ja Viroon. Saksalaiset käyttivät liiviläisten taloja asemiensa rakennusaineena ja sodan päätyttyä palanneet liiviläiset löysivätkin kotinsa tuhottuna. Latvian itsenäistyttyä Liivinrannalla toimi useita suomalaisia ja virolaisia heimoaktivisteja, jotka saivat aikaan liiviläisten kansallisen heräämisen. Liiviläiset ottivat käyttöön oman lippunsa ja kansallislaulun, lisäksi Liiviläisten liitto aloitti toimintansa. Liivinrannalle suunniteltiin omaa kuntaansa ja asiasta tehtiin selvityspyyntö Latvian sisäasiainministerille, mutta suunnitelma ei toteutunut ennen toista maailmansotaa. Toinen maailmansota hajotti liiviläiset lopullisesti.
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisin alueen asukkaista vain pieni vähemmistö on liiviläisiä.[4] Suurin keskittymä heitä on Kolkan kylässä, jossa vuonna 1995 asui 53 liiviläistä[5]. Liivinranta on tarkoitettu kulttuurihistorialliseksi suojelualueeksi, mutta Latvian hallitus on harkinnut alueen muuttamista kansallispuistoksi. Liivinrannasta on tullut melko suosittu matkailukohde, mutta kulttuurisuojelualueena sinne ei saa rakentaa ravintoloita, hotelleja tai muita palveluita, jotka saattaisivat vaikuttaa liiviläiseen kulttuuriperimään tai aiheuttaa ulkopuolisten (muiden kuin liiviläisten) muuttoa alueelle.[6] Käytännössä tavoitteet eivät kuitenkaan ole toteutuneet ja alueelle on esimerkiksi rakennettu useita uusrikkaiden kesäasuntoja.[4]
Alueeseen kuuluvat kylät ovat:
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Toivo Vuorela: Suomensukuiset kansat. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
- ↑ Y-Chromosomal Diversity Suggests that Baltic Males Share Common Finno-Ugric-Speaking Forefathers
- ↑ Jaakko Häkkinen: Suomalais-ugrilaisen Seuran Aikakauskirja – Kantauralin ajoitus ja paikannus. Suomalais-Ugrilainen Seura, 2009.
- ↑ a b c Vaalgamaa, Edgar: Valkoisen hiekan kansa: Liiviläisten historiaa ja kulttuuria. Jälkisanat Valda Šuvcāne. Jyväskylä: Atena, 2001. ISBN 951-796-235-5
- ↑ Suri.ee - The Livonians' Estonian
- ↑ Renāte Blumberga: LĪVÕD RĀNDA livones.net. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 12.9.2009. (latviaksi)
| ||||||||||||||||||||
.svg){kind=small}
