Westerplatten taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Westerplatten taistelu
Osa Puolan offensiivia toisessa maailmansodassa
Saksalaisia sotilaita metsässä Westerplatten niemimaalla taistelun jälkeen.
Saksalaisia sotilaita metsässä Westerplatten niemimaalla taistelun jälkeen.
Päivämäärä:

1.7. syyskuuta 1939

Paikka:

Westerplatte, Danzig

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

 Saksa

 Puola

Komentajat

Saksa Friedrich Eberhardt
Saksa Gustav Kleikamp

Puola Henryk Sucharski
Puola Franciszek Dąbrowski

Vahvuudet

noin 3 400 sotilasta

209 sotilasta

Tappiot

200–400 kaatunutta tai haavoittunutta

15–20 kaatunutta
53 haavoittunutta
190 vangittua

Westerplatten taistelu oli Saksan Puolan-offensiivin ja toisen maailmansodan ensimmäinen taistelu. Se käytiin 1.–7. syyskuuta 1939 saksalaisten ja puolalaisten välillä Danzigissa (nyk. Gdansk) Westerplatten niemimaalla sodan ensimmäisellä viikolla. Pieni puolalainen varuskunta puolustautui moninkertaisesti vahvemman vihollisen maalta, mereltä ja ilmasta tapahtunutta hyökkäystä vastaan.[1]

Puolalainen varuskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasarmirakennuksen rauniot vuonna 2005

Kansainliiton neuvosto oli sallinut Puolan pitää 88 sotilaan varuskuntaa Westerplatten niemimaalla Danzigin vapaakaupungissa. Niemimaan erotti mantereesta kanava, mutta sinne pääsi maitse kapeaa laituria pitkin. Puolan hallussa oleva osa Westerplattea oli erotettu muusta Danzigista tiilimuurilla.

Elokuuhun 1939 mennessä puolalainen varuskunta oli kasvanut 182 sotilaaseen. Varuskuntaan kuului myös 27 siviilityöntekijää. Sen aseistukseen kuului 75 mm:n kenttätykki, kaksi 37 mm:n panssarintorjuntatykkiä ja neljä kranaatinheitintä.[1] Sotilailla oli myös käytettävissään yllättävän suuri määrä konekiväärejä miesmäärän nähden, 41 kappaletta.

Varuskunta oli kevyesti linnoitettu, joskaan siihen ei kuulunut maanalaisia osia tai rakennelmia. Linnoitukseen kuului viisi niemimaan metsikköön piilotettua pientä betonibunkkeria ja vartiotupaa sekä suuri betoninen kasarmirakennus ja myös juoksuhautojen ja barrikadien verkosto. Suunnitelman mukaan linnoitteen oli tarkoitus kestää hyökkäystä 12 tunnin ajan, ja sinä aikana maitse saapuvien pääjoukkojen oli tarkoitus saapua apuun.

Varuskunnan komentaja oli majuri Henryk Sucharski, jonka varakomentajana oli kapteeni Franciszek Dąbrowski. Nyttemmin löydettyjen todisteiden mukaan Dąbrowski oli toiminut taistelun toisesta päivästä lähtien varsinaisena komentajana, sillä Sucharski oli tuolloin saanut saksalaisten ilmahyökkäyksen aikana hermoromahduksen.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelulaiva Schleswig-Holstein

Ennen ensimmäistä maailmansotaa rakennettu saksalainen taistelulaiva Schleswig-Holstein purjehti Danzigin satamaan muka rauhanomaiselle laivastovierailulle elokuun lopulla 1939. Alus ankkuroi kanavaan Westerplatten ja mantereen välille lähelle puolalaisten varuskuntaa. Se vietti satamassa muutaman hiljaisen päivän.

Ensimmäinen päivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yllättäen 1. syyskuuta 1939 klo 4.45 paikallista aikaa taistelulaiva Schleswig-Holstein ampui täyslaidallisen 280 mm ja 150 mm tykeillään kohti Westerplatten linnoitusta. Täyslaidallista pidetään todennäköisenä toisen maailmansodan avauslaukauksena.[1]

Yllättävää avausta seurasi osasto helppoa ja nopeaa voittoa odottavaa saksalaista jalkaväkeä. Osasto kulki tykkitulen tiilimuuriin avaamasta aukosta, mutta joutui vuorostaan itse yllätetyksi. Puolustajat avasivat ristitulen kohti saksalaisia huolellisesti valmistelluista ja piilotetuista tuliasemista. Samana päivänä saksalaiset yrittivät kahdesti ilman tulosta kärsien odottamattoman suuria tappioita. Puolalaisten ainoa kenttätykki ampui 28 laukausta kohti saksalaisten asemia kanavan toisella puolella. Se ehti osua useisiin tuliasemiin ja komentopaikkaan ennen kuin siihen osui.

Kartta taistelusta

Puolustajat tekivät myös vastahyökkäyksen tuhoten saksalaisten poliisin vartiopaikan käsikranaateilla. Tosin kaksi puolalaista haavoittui kuolettavasti hyökkäyksessä. Ensimmäisen päivän aikana puolalaiset kärsivät tappioina yhden kaatuneen ja seitsemän haavoittunutta, joista viisi kuoli myöhemmin. Saksalaiset menettivät 17 kaatunutta ja 53 vakavasti haavoittunutta 225 päivän aikana taisteluun osallistuneista. Lisäksi yksi komppanianpäällikkö haavoittui kuolettavasti. Kaikkiaan saksalaiset ilmoittivat tappioikseen 40–50 kaatunutta päivän aikana. Heidän tappionsa olisivat olleet suurempia, ellei majuri Sucharski olisi keskeyttänyt kranaatinheittimiensä tulitusta muutaman yhteislaukauksen jälkeen. Sucharski halusi säästää ammuksia, jonka tähden ehdittiin ampua vain 104 laukausta 860 kranaatista, sillä kranaatinheittimet tuhottiin seuraavana päivänä.

Westerplatte jatkaa taistelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavien päivien aikana saksalaiset pommittivat niemimaata laivaston ja kenttätykistön avulla. 2. syyskuuta kaksi aaltoa Stuka-syöksypommittajia tuhosivat puolalaisten kranaatinheittimet ja saivat täysosuman yhteen bunkkereista 500 kg pommilla. Yhteensä Stukat pudottivat 26,5 tonnin edestä pommeja tappaen kahdeksan puolustajaa ja poistaen pelistä majuri Sucharskin, joka sai hermoromahduksen hyökkäyksen aikana.

Tulituksen ja Stukahyökkäysten ansiosta Westerplatten alueen peitti suuri ja sakea savupilvi. Saksalaiset uskoivat, ettei kukaan voinut selvitä moisesta pommituksesta, vaikka jälkeenpäin puolustajat olivat kärsineet vain suhteellisen pieniä tappioita. Saksan merijalkaväki, Danzigin SS-osasto ja poliisijoukot tekivät muutamia varovaisia koehyökkäyksiä, jotka puolalaiset torjuivat. Hyökkäysten varovaisuuden vuoksi saksalaiset kärsivät vain pieniä tappioita. Puolalaiset onnistuivat tuhoamaan hyökkäyksen aikana myös yhden panssaroidun resiinan.

Puolan radio raportoi päivittäin: ”Westerplatte jatkaa taistelemista.” Tukijoukot mukaan lukien kaikkiaan 3 400 saksalaista oli sidottuna viikon kestäneeseen taisteluun 182-henkistä varuskuntaa vastaan.

Antautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulla 7. syyskuuta majuri Sucharski otti tehtävänsä takaisin. Hän piti taistelun jatkamista toivottomana ja päätti antautua. Suurin osa upseereista ja miehistöstä vastusti antautumista, koska he halusivat taistelun jatkamisen kannustavan koko Puolaa puolustussodassa. Alaistensa vastustuksesta huolimatta Sucharski nostatti valkoisen lipun linnakkeen ylle aamulla klo 09.45.[2]

Saksalaisten komentaja kenraali Friedrich Eberhardt oli niin vaikuttunut urheasta vastarinnasta, että palautti Sucharskin antautumisen merkiksi antaman seremoniallisen sapelin. Samaan aikaan saksalaiset kuulustelivat väkivaltaisesti varuskunnan radistia Kazimierz Rasińskia. Kun hän kieltäytyi luovuttamasta viestisalauskoodeja vangitsijoilleen, saksalaiset ampuivat hänet saman tien.[3]

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun aikana kaatui noin 15 puolalaista. Haavoittuneita oli 53, joista osa kuoli myöhemmin haavoihinsa. Vangiksi jäi viisi upseeria, 27 aliupseeria ja 158 miestä.[2] Pian antautumisen jälkeen teloitetun Rasińskin jälkeen sotavankeuden aikana teloitettiin vielä joitakin Westerplatten puolustajia.

Saksalaisia kaatui ja haavoittui arvioista riippuen 200–400 väliltä.

Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset nostavat hakaristilippunsa vallatun linnoituksen ylle

Westerplatten sitkeä vastarinta ylivoimaa vastaan kannusti muuta Puolaa taistelemaan. Puolalaisten puolustukselle ei annettu juuri mahdollisuuksia, sillä pian myös toinen suurvalta, Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan vallaten maan itäosan.

Puolalainen runoilija Konstanty Ildefons Gałczyński kirjoitti varuskunnan puolustajien muistoksi runon Pieśń o żołnierzach Westerplatte (Westerplatten sotilaiden laulu). Runo vahvisti sodan loppupuolella syntynyttä myyttiä Westerplatten puolustajista, että he taistelivat viimeiseen mieheen, vaikka todellisuudessa suurin osa sotilaista selvisi hengissä antautumiseen asti. Eräs Puolan kansanarmeijan yksikkö nimettiin 1. puolalaiseksi Westerplatten puolustajien panssariprikaatiksi.

Totuus komentajasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majuri Sucharski selvisi sodasta mutta kuoli jo vuonna 1946. Hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi, ja hänelle myönnettiin korkein puolalainen ansiomerkki Virtuti Militari. Hänestä tuli kiistelty hahmo, kun 1990-luvulla esitettiin väite, että hänen osuutensa taistelun johtamisessa oli ollut luultua vähäisempi. Asia nousi esiin kapteeni Dąbrowskin kuoltua. Väitteiden mukaan Sucharskin alaiset olivat vannoneet, etteivät paljasta eläessään, että heidän nimetty komentajansa kärsi hermoromahduksesta suurimman osan taistelusta. Stanisława Górnikiewicz-Kurowska kyseenalaisti kirjassaan Westerplatte Wojna i pamięć Sucharskin hermoromahdusta koskevat väitteet. Górnikiewicz-Kurowskan luettelemien asiakirjalähteiden ja hänen tekemien haastattelujen mukaan Sucharski säilytti Westerplatten puolalaisten komennon loppuun asti.[4] Vaikka Sucharskin hermoromahdusta koskevat väitteet pitäisivät paikkansa, on Westerplatten taistelusta jo kehittynyt puolalaisten sankaritarina, jossa totuus ja myytti lomittuvat toisiinsalähde?.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeisinä vuosina useat puolalaiset koulut ja laivat nimettiin Westerplatten puolustajien kunniaksi. Linnoituksen parakkien ja bunkkereiden rauniot jätettiin pääosin taistelun jälkeiseen kuntoon ja ne ovat yhä jäljellä.[5] Yksi vartiotuvista muutettiin sodan jälkeen museoksi, jonka käytävää koristaa kaksi Schleswig-Holsteinin 280 mm tykin hylsyä. Taistelun paikalle on pystytetty 25 metriä korkea monumentti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mark Baker, Kit Fui Bruczkowski: Frommer's Poland. Frommer's, 2009. ISBN 0470158190. (englanniksi)
  • Stanisława Górnikiewicz-Kurowska: Westerplatte, Wojna i pamięć, War and Memory, Krieg und Gedächtnis. Wydawinictwo "Marpress" Gdansk 2009. ISBN 97-83-7528-046-3. (puolaksi, englanniksi ja saksaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gdansk-life.com, The Battle of Westerplatte Luettu 6.1.2009
  2. a b Christoph Awender: Marinestoßkompanie "Westerplatte" Luettu 14. tammikuuta 2009
  3. Robert Jackson: Battle of the Baltic: The Wars 1918-1945, s. 55. Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 184415422X.
  4. Stanisława Górnikiewicz-Kurowska 2009, Sivu 20, 36 ja 54.
  5. Frommer's Poland s. 233-234

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Westerplatten muistomerkki