Sapeli

Ranskan vallankumouksen aikaisia sapeleita Morges’n museossa Sveitsissä

Sapeli on käyrä, yksiteräinen miekka. Sapeleita käyttivät muun muassa merisotilaat ja etenkin ratsuväki. Sana ”sapeli” tulee unkarin kielen sanasta ”szablya” (”työkalu leikkaamiseen”, johdannainen termistä szabni, ”leikata”). Unkarilaiset toivatkin tämän aseen Eurooppaan 10. vuosisadalla.

Varsinaisesti siis aseen alkuperän voidaan arvella olevan Aasiasta. Aseen toista muotoa, käyräsapelia (engl. scimitar, persian sanasta shamshir, miekka), jonka terä on kaarevampi ja päättyy usein eräänlaiseen koukkumaiseen ulokkeeseen, käyttivät Keski-Aasiassa mongolit, tataarit ja turkkilaiskansat ylipäätään. Käyräsapeli tunnettiin aasialaisena, itäisenä aseena Euroopassa, ja muun muassa Karjalan vaakunassa ovat länsimaista suoraa, kaksiteräistä miekkaa sekä käyräsapelia pitelevät kädet vastakkain symboloimassa Karjalaan idästä suuntautuneita lukemattomia ryöstöretkiä ja Karjalan asemaa muun Suomen suojana.

Karjalan vaakuna