Varsovan piiritys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Varsovan piiritys
Osa Puolan offensiivia
Varsovan keskusta palaa Saksan ilmavoimien pommitusten jälkeen
Varsovan keskusta palaa Saksan ilmavoimien pommitusten jälkeen
Päivämäärä:

1. – 28. syyskuuta 1939

Paikka:

Varsova, Puola

Lopputulos:

Saksan voitto

Vaikutukset:

Saksalaiset miehittivät Varsovan

Osapuolet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa

Puolan lippu Puola

Komentajat

Natsi-Saksan lippu Johannes Blaskowitz
Natsi-Saksan lippu Georg von Küchler
Natsi-Saksan lippu Walter Petzel
Natsi-Saksan lippu Werner von Fritsch (kaatui)

Puolan lippu Walerian Czuma
Puolan lippu Juliusz Zulauf
Puolan lippu Juliusz Rómmel
Puolan lippu Marian Porwit

Vahvuudet

175 000 sotilasta

124 000 sotilasta

Tappiot

1500 kaatunutta, 5000 haavoittunutta

6000 kaatunutta, 16 000 haavoittunutta, 102 000 vangittua

Varsovan piiritys oli toisen maailmansodan alussa Puolan offensiivin aikana natsi-Saksan ja Puolan armeijoiden välinen taistelu Puolan pääkaupungin Varsovan hallinnasta syyskuussa 1939. Se käynnistyi Saksan ilmavoimien rajoittamattomalla pommitusoperaatiolla heti sodan alussa ja jatkui maataisteluna Saksan maavoimien edettyä kaupungin rajalle 8. syyskuuta. Saksalaiset saivat piiritettyä kaupungin kokonaan 16. syyskuuta. Taistelu päättyi viimein 28. syyskuuta puolalaisvaruskunnan antautumiseen.

Kaupunkia puolustanut puolalaisvaruskunta menetti kuolleina ja haavoittuneina n. 22 000 miestä. Saksalaiset tappiot jäivät yhteensä n. 6 500 mieheen. Siviilikohteisiin suunnattujen raskaiden pommitusten vuoksi kaupungin siviiliväestö kärsi tappioina noin 40 000 ihmistä. Kaupungin rakennuksista tuhoutui pommittamisen ja taistelujen seurauksena noin 12 prosenttia syyskuussa 1939. Varsovan piiritys merkitsi kuitenkin vasta alkua kaupungin ja sen väestön saksalaismiehityksen aikana kokemalle tuholle ja hävitykselle.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttymisen aikaan Varsova oli Euroopan kahdeksanneksi suurin kaupunki 1 300 000 asukkaallaan ja 141 neliökilometrin pinta-alallaan. Sen rajojen pituus oli 55 kilometriä. Sen rajojen etäispisteiden idän ja lännen sekä pohjoisen ja etelän välillä oli noin 12,5 kilometrin välimatka. Vaikka kaupunki oli merkittävä teollisuuden ja kaupan keskus, se oli myös kulttuuri- ja yliopistokaupunki ja sen historiallinen vanhakaupunki (Stare Miasto) oli tunnettu kauneudestaan. Sen vuoksi Varsovaa kutsuttiin ennen sotaa "Idän Pariisiksi".[1]

Viikkoa ennen saksan hyökkäämistä Hitler solmi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen Stalinin johtaman Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto sopivat naapurimaidensa jakamisesta etupiireihin. Hitler ja Stalin jakoivat Puolan niin, että valtaosa jäi Saksalle Varsova mukaan lukien. Veikselin rajaamat alueet idässä Varsovan eteläpuolella jäivät Neuvostoliitolle. Stalin, joka halusi pitää Suomen ja Baltian maat itsellään oli tyytyväinen Hitlerin tarjoukseen.[2]

Vuodesta 1920 toiminut Suomen suurlähetystö lähti Varsovasta sodan sytyttyä. Tuolloin suurlähettiläänä toimi Bruno Kivikoski, joka jatkoi Puolan lähettiläänä Bukarestista käsin seuraavaan vuoteen saakka. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen sodan jälkeen loppuvuodesta 1945.[3]

Ilmahyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsovaa puolustaneita ilmatorjuntasotilaita syyskuussa 1939.

Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. Luftwaffen lentokoneet pommittivat kaupunkia ensimmäisen kerran samana päivänä ja jatkoivat pommituslentoja aina kaupungin antautumiseen saakka. Luftwaffen hyökkäys oli rajoittamaton, saksalaislentäjät pommittivat sotilaskohteiden lisäksi myös siviilikohteita kuten vesilaitoksia, sairaaloita, toreja ja kouluja. Lentäjät tulittivat konekiväärein myös kaduilla juoksentelevia siviilejä.

Sodan alkaessa kaupungin ilmapuolustus oli jaettu aktiivisiin ja passiivisiin osiin. Aktiivinen osa eli Puolan ilmavoimien Prikaati Pościgowa koostui 54 hävittäjäkoneesta, jotka olivat lähinnä tyyppejä PZL P.11- ja PZL P.7. Huolimatta saksalaiskoneiden lukumääräisestä ylivoimasta ja siitä, että ne olivat nykyaikaisempia Prikaati Pościgowa onnistui pudottamaan 42 saksalaiskonetta sodan ensimmäisenä kuutenä päivänä. Tähän mennessä prikaati oli kuitenkin menettänyt 38 konetta 54 kokonaisvahvuudesta. Passiivinen osa käsitti 86 ilmatorjuntatykkiä ja lisäksi siihen kuului tuntematon määrä ilmatorjuntakonekiväärejä. Passiivista ilmapuolustusta pitivät yllä lähinnä palokuntalaiset ja vapaaehtoiset.

Sodan ensimmäisten päivien aikana ilmapuolustus kykeni torjumaan osan hyökkäyksistä. Passiivinen ilmapuolustus onnistui pudottamaan saman verran saksalaiskoneita kuin Prikaati Pościgowa syyskuun 6. päivään mennessä ja lisäksi puolalaiset saivat aikaan 9 varmistamatonta pudotusta sekä vaurioittivat 20 saksalaiskonetta, mutta ilmapuolustus alkoi murenemaan. Prikaati oli menettänyt 70 prosenttia vahvuudestaan ja sen loput siirrettiin Lubliniin. Myös ilmatorjuntatykistöstä siirrettiin 11 patteria muualle, lähinnä Lubliniin, Brześćiin ja Lviviin.

10. syyskuuta, Luftwaffen pommitusoperaation alkuvaiheen tuhoisimpana päivänä kaupungin yläpuolella oli yli 70 saksalaiskonetta, jotka tekivät päivän aikana 17 peräkkäistä pommituslentoa. Pommitusten aiheuttaman hävityksen vuoksi päivä sai lisänimen "Verinen sunnuntai".

Saksan eteneminen Varsovaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyrkien hyötymään yllätyksestä Hitler ei julistanut sotaa, vaan antoi joukoilleen luvan edetä Puolaan saksalaisten itsensä tekaiseman välikohtauksen perusteella. Saksan hyökkäys oli selvästi ylivoimainen miesmääräisesti ja varustuksellisesti ja se oli keskittänyt armeijoitaan rajalle jo pitkän aikaa. Puolalla oli kookas joskin vähäisesti koulutettu reservi, mutta se oli julistanut liikekannallepanon vasta muutamaa päivää aiemmin. Ensimmäisenä sotapäivänä sillä oli tarjota 280 000 miestä, vanhentuneita lentokoneita ja ratsuväkeä Saksan 1 250 000 miestä, modernia ilma-asetta ja panssarijoukkoja vastaan.[4]

Saksan armeija tuhosi nopeasti vastarinnan lähes koko rajan alueella ja toivo todellisesta puolustamisesta murskautui muutamassa päivässä. Saksan 3. armeija eteni Itä-Preussista lähestyen Varsovaa. Erich Hoepnerin komentaman XVI armeijakunnan 4. panssaridivisioona oli kärsinyt raskaita tappioita Puolan Ratsuväkiprikaati Wołyńskaa vastaan Mokran taistelussa 1. syyskuuta, mutta käytti hyväkseen vapautunutta rintama-aluetta Częstochowan lähellä läpimurtoon ja marssi nyt hyökkäyksen kärkenä käyttäen puolustamattomia teitä. 4. syyskuuta mennessä se oli tavoittanut jo Bug- ja Veiksel-joet.[4]

Seuraavana päivänä Puolan asevoimien komentaja Edward Rydz-Śmigły ja presidentti Ignacy Mościcki siirsivät maan johdon Lubliniin ja lähtivät kaupungista jättäen kenraaliluutnantti Walerian Czuman vastaamaan sotilasasioista. Hallituksen lähdettyä kaupunginjohto epäröi antautumisen ja puolustamisen välillä, mutta pormestari Stefan Starzyńskin johdolla päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.[4]

Maavoimien hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset pääsivät Varsovan esikaupunkeihin 7. syyskuuta 1939. Seuraavana päivänä 4. panssaridivisioonaselvennä aloitti hyökkäyksen lounaasta suunnaten Wolan ja Ochotan kaupunginosiin. Tässä vaiheessa Varsovan puolustajat eivät olleet juuri järjestäytyneet, mutta sekalaisista sotilasosastoista ja vapaaehtoisista koostunut joukko pysäytti etenemisyrityksen kylmiltään. Epäröintiä ei enää näkynyt ja antautumisen sijasta sotilaat ja siviilit riensivät puolustamaan kaupunkiaan saksalaisilta, jotka huomasivat yllätyksekseen panssareidensa olevan suhteellisen avuttomia kaupunkisodankäynnissä jopa kevyesti aseistautuneita siviilejä vastaan. Kenraali Gerd von Rundstedtin kuvauksen mukaan "...aivan ensimmäisellä kerralla kun panssarimme etenivät kaupunkiin asukkaat ampuivat meitä kellarista ja heittelivät polttopulloja taloista."[4]

Samana päivänä Rundstedtin Etelän armeijaryhmä oli ehtinyt jo lähettää Pohjoiselle armeijaryhmälle viestin, että XVI armeijakunta on vallannut Varsovan. Pohjoisen armeijaryhmän lehtikatsauksen otsikossa juhlittiin jo: "Näytelmä on lähestymässä loppuaan!" Toivo nopeasta voitosta Varsovassa vaihtui pettymykseksi, kun kävi ilmi, että hyökkäyksessä oli mukana vain yksi divisioona, joka oli lyöty takaisin eikä Veikseliä oltu vielä ylitetty.[5]

Piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsovalaispoika kaupungin raunioissa syyskuussa 1939.

Hoepner yritti toistamiseen 9. syyskuuta, mutta varsovalaiset puolustautuivat yhtä päättäväisesti ja panssaridivisioona joutui vetäytymään. Hoepner totesi panssareiden olevan avuttomia kaduilla ilman tukevaa jalkaväkeä. XVI armeijakunta ei enää osallistunut Saksalaiset päättivät siirtyä suoran hyökkäämisen sijasta piirittämiseen ja laajan kaariliikkeellä 3. armeija onnistui sulkemaan rautatien 12. syyskuuta sekä luomaan täyden piiritysrenkaan kaksi päivää myöhemmin.[4]

Saksalainen kenraalieversti Werner von Fritsch kaatui Varsovan taistelun loppupuolella. Hän oli edellinen Saksan maavoimien komentaja. Hän oli arvostellut Hitlerin suunnitelmia, mutta Blomberg–Fritsch-kriisin aikana natsipuolueen johto oli esittänyt tekaistuja syytteitä, joiden mukaan Fritsch olisi ollut homoseksuaali. Fritsch oli erotettu helmikuussa 1939. Syytteet peruttiin myöhemmin ja Fritschin maine palautettiin, mutta vahinko oli ehtinyt jo tapahtua. Puolan offensiivin aikana hän palveli 12. tykistörykmentin kunniakomentajana. Aamulla 22. syyskuuta Pragan kaupunginosassa Fritsch sai osuman vasemman reiteensä kauempaa ammutun laukauksen kimmokkeesta. Hänen adjutanttinsa luutnantti Rosenhagenin kuvauksen mukaan hän kieltäytyi ensiavusta ja kuoli alle minuutissa. Hitler oli tuolloin vierailemassa Varsovassa ja tarkkaili toimintaa Pragassa kauempaa kirkontornista käsin.[6][5]

Piiritys päättyi kenraali Walerian Czhuman johtamien joukkojen antautuessa 28. syyskuuta. Saksalaiset etenivät Varsovan keskustaan 1. lokakuuta miehittäen kaupungin. Yli 100 000 puolalaissotilasta joutui vangiksi.

Puolalaisia sotavankeja jättämässä Varsovan keskustaa antautumisen jälkeen 28. syyskuuta.

Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksa miehitti Varsovan ja piti sitä hallussaan tammikuuhun 1945 saakka. Siitä tuli Saksan miehitysalueen Puolan kenraalikuvernementin Varsovan piirin keskus. Miehityksen aikana kaupungin puolalaisväestöä pakkosiirrettiin orjatyövoimaksi Saksaan ja muualle Saksan miehittämille alueille. Juutalaisväestö eristettiin ghettoon, josta heitä siirrettiin jatkuvasti keskitys- ja kuolemanleireille. Kaupungissa eli kuitenkin koko sodan ajan vastarintaliike ja siellä syntyi kaksi kansannousua. Varsovan geton kansannousu oli jäljellä olevan juutalaisväestön yritys vastustaa natsien lopullista ratkaisua keväällä 1943. Taas Varsovan kansannousussa vastarintajoukot yrittivät vapauttaa kaupungin saksalaismiehityksestä ja asettaa itsenäisen hallituksen ennen Neuvostoliiton puna-armeijan saapumista syyskesällä 1944. Saksalaiset tukahduttivat molemmat kansannousut verisesti ja kostivat jälkimmäisen tuhoamalla lähes koko kaupungin. Sodan aikana kaupunki menetti noin 800 000 sotaa edeltäneestä 1 300 000 väkiluvustaan ja sen rakennuksista ja infrastruktuurista tuhottiin noin 85 prosenttia.[1][3]

Puna-armeija ajoi saksalaiset kaupungista lyhyen taistelun jälkeen 17. tammikuuta 1945 osana Veiksel–Oder-operaatiotaan.

Osapuolten yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huom. joitakin yksikköjä puuttuu listasta, etenkin läntisen Varsovan puolustusalueen joukoista.

Puolan armeija
Divisioona / Prikaati Rykmentit Alue
"Odcinek Zachód"
(läntinen Varsova)
Porwit
Ratsuväkiprikaat "Zbiorcza"
Abraham
Osia podolialaisesta, isopuolalaisesta and pommerilaisesta ratsuväkiprikaateista
13. jalkaväkidivisioona (jonka rykmenteistä kaksi oli maan keskiosissa)
Zubosz-Kaliński
Työväen vapaaehtoisprikaati
43. jalkaväkirykmentti "Bayonne Legion"
Żoliborz
15. jalkaväkidivisioona
Przyjałkowski
59. jalkaväkirykmentti "Wielkopolski"
61. jalkaväkirykmentti
62. jalkaväkirykmentti
Osia 4. 16. ja 26. 4th, 16th and 26th jalkaväkidivisioonista
Powązki
 
 
 
25. jalkaväkidivisioona
Alter
60. jalkaväkirykmentti "Wielkopolski"
Osia 14. ja 17. jalkaväkidivisioonista
Wola
"Odcinek Wschód"
(Praga)
Zulauf
5. jalkaväkidivisioona
Zulauf
26. jalkaväkirykmentti Utrata
20. jalkaväkidivisioona
Liszka-Lawicz
(Northern Praga)
78. jalkaväkirykmentti
79. jalkaväkirykmentti
80. jalkaväkirykmentti
Bródno
Pelcowizna
Elsnerów
44. jalkaväkidivisioona
Żongołowicz
(Southern Praga)
8. jalkaväkidivisioona (jonka rykmenteistä kaksi oli Modlinissa)
Wyrwa-Furgalski
21. jalkaväkirykmentti "Varsovan lapset"
Sosabowski
Grochów
1. jalkaväkirykmentti "Pragan puolustajat" (improvisoitu)
Milian
Saska Kępa, Gocław
2. jalkaväkirykmentti "Pragan puolustajat" (improvisoitu)
Kotowski
Grochów


Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wehrmacht
Armeijakunta Divisioona / Prikaati Alue
8. armeija
(läntistä Varsovaa vastaan)
Blaskowitz
X Armeijakunta
Ulex
24. jalkaväkidivisioona
Olbricht
30. jalkaväkidivisioona
von Briesen
XII Armeijakunta
von Weichs
10. jalkaväkidivisioona
von Cochenhausen
17. jalkaväkidivisioona
Loch
SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitler
Dietrich.
3. armeija
(Pragaa vastaan)
von Küchler
I Armeijakunta
Petzel
Panssaridivisioona "Kempf"
Kempf
11. jalkaväkidivisioona
Bock
61. jalkaväkidivisioona
Hänicke
II Armeijakunta
Strauß
3. jalkaväkidivisioona
Lichel
32. jalkaväkidivisioona
Böhme
Luftwaffe

Göring

1. ilma-armeija
Kesselring
4. ilma-armeija
Lohr


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Berry, McGreal 2003 s. 334
  2. Kennedy 1956, s. 41-46
  3. a b Suomen suurlähetystö, Varsova: Maatiedosto - Puola; Suomen ja Puolan suhteiden historia Ulkoministeriö. Viitattu 12.5.2014
  4. a b c d e Boll 2006 s. 161-168
  5. a b Kennedy 1956, s. 94-95
  6. Der Spiegel. Von Kempner, Robert M. W. : Nichts Mensliches ist mir Fremd Viitattu 11.5.2014
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.