PZL P.11

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PZL P.11
PZLP11C CURRENT.jpg
PZL P11c Puolan ilmailumuseossa
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa Puola
Valmistaja PZL
Suunnittelija Zygmunt Pulawski
Ensilento Elokuu 1931
Valmistusmäärä 325
Kehitetty mallista PZL P.7
Muunnelmat PZL P.24

PZL P.11 Jedenastka oli puolalainen, Państwowe Zakłady Lotnicze -tehtaan valmistama yksimoottorinen ja yksipaikkainen, ylätasoinen hävittäjälentokone, joka teki ensilentonsa vuonna 1931. Syksyllä 1939 se oli ainut puolalainen lentokone, jolla oli edes vähäisiä mahdollisuuksia saksalaisia syöksypommittajia vastaan Puolan offensiivissa. Se oli kuitenkin auttamattomasti vanhentunut ja sitä oli käytössä vain vähäisiä määriä.[1]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konetyyppi oli kehitelty 1920-luvun loppupuolen P-7-mallista ja se teki ensilentonsa elokuussa vuonna 1931. Koneen tunnistaa helposti rungon yläpuolelle kiinnitetyistä ”lokinsiivistä”, jotka olivat jo P-7-koneista lähtien suunnittelija Zygmunt Puławskin käsialaa. Aikanaan konetyyppi oli edistyksellinen, koska se yhdisti kaksitasokoneiden rakenteellista lujuutta, mutta oli kuitenkin yksitasoisena näitä nopeampi.[1][2]

Koneen toinen prototyyppi, joka lensi ensi kertaa joulukuussa 1931, käytti Bristol Mercury IVA -moottoria. Se saavutti 346 km/h nopeuden. Kesäkuussa 1932 ranskalainen Gnome-Rhone-moottorivalmistaja tarjosi koneeseen käytettäväksi sen Mistral 9Kcr -moottoria. Sitä käytettiinkin P.11b-variantissa, jota valmistettiin Romanian käyttöön 1932 49 kappaletta. Keväällä 1933 valmistettiin puolestaan 50 kappaletta Mercury IVS2 -moottorilla varustettua P.11a-varianttia Puolan käyttöön.[2]

Malliin P.11c yritettiin parantaa näkyvyyttä ohjaamosta. Tämä saatiin aikaan madaltamalla moottorin paikkaa ja muuttamalla pilotin paikkaa taaksepäin ja hieman ylös. Malliin asennettiin myös kaksi lisäkonekivääriä siipiin (P.11a:ssa oli kaksi konekivääriä rungossa). Puolan ilmavoimat tilasivat 175 konetta, jotka toimitettiin vuosina 19341936 kahtena eränä. Ensimmäisessä erässä käytössä oli Bristol Mercury VS2 -moottori, toisessa VIS2. P.11c:n prototyyppi sovitettiin myös Gnome-Rhone-moottoriin ja toimitettiin Romaniaan, joka valmisti lisenssillä käyttöönsä P.11f-nimellä kulkeneita koneita IAR:n tehtailla Brașovissa 70 kappaletta vuosina 1936–1938.[2] Konetyypistä edelleen kehitellyn uuden P.Z.L. P-24 -mallin oli tarkoitus tulla Puolan ilmavoimien käyttöön syyskuussa 1939, mikä ei ehtinyt koskaan tapahtua Saksan hyökättyä maahan 1. syyskuuta.[1]

Ilmataistelut Puolassa 1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PZL P.11 kiitotiellä ennen lentoonlähtöä.

Toisen maailmansodan alkaessa Puolan ilmavoimilla oli käytössä 129 P-11- ja kolmekymmentä P-7-hävittäjää[1]. 70 % koneista oli varustettuna vain kahdella konekiväärillä. Puolalaispilotit itse asiassa suosivat kevyemmin aseistettua versiota sanoen lisäpainon vaikuttavan haitallisesti suorituskykyyn, eritoten nousunopeuteen. Puolalaisversion erityispiirteinä oli irrotettava polttoainetankki, mutta lentäjää ei ollut suojattu minkäänlaisella panssaroinnilla. Etuna oli myös koneen käyttömahdollisuus lyhyiltä, tilapäisiltä kiitoteiltä.[2]

Saksalaiset käyttivät pääosin Junkers Ju 87 ”Stuka” -syöksypommittajia, Messerschmitt Bf 110 ja Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä sekä Heinkel He 111 ja Dornier Do 17 -pommikoneita. P-11 ei kyennyt lainkaan kilpailemaan Messerschmittien kanssa nopeudessa. Se oli kuitenkin ketterä ja kestävä, ja koneesta oli hyvä näkyvyys. Kaksimoottoriset Bf 110-hävittäjät kykenivät kuitenkin hyökkäämään pitkän toimintasäteensä ansiosta kaikille puolalaiskentille ja ne olivat suuremman nopeutensa lisäksi myös paremmin aseistettuja, mikä lopulta teki puolalaislentäjien asetelmasta toivottoman.[1] Lisäksi puolalaiskoneita ei ollut juurikaan mahdollista korjata ja varaosat olivat vanhoja, mikäli lainkaan saatavilla.[2]

Kaikesta huolimatta P.11-pilotit saivat saksalaisia vastaan lähes 120 varmistettua ilmavoittoa, joista 10 Bf 109- ja 13 Bf 110 -hävittäjiä. Vain 26 P.11-hävittäjää tuhottiin ilmataisteluissa – valtaosa tuhottiin kentille.[2]

P.11 käyttö 1939 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan ilmavoimien jäljelle jääneet 116 konetta, joukossa P.11 hävittäjiä, lennätettiin Romaniaan, missä ne internoitiin.[1] Romanialaiset P.11c- ja P.11f-hävittäjät osallistuivat taistelutoimiin Saksan rinnalla itärintamalla 1941.[2]

Tekniset tiedot (Bf 109 G-6)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1][2][3]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 1
  • Pituus: 7,55 m
  • Kärkiväli: 10,72 m
  • Korkeus: 2,85 m
  • Siipipinta-ala: 16,2 m²
  • Tyhjäpaino: 1 147 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 1 800 kg
  • Voimalaite: 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen Bristol Mercury VI S.2 -tähtimoottori (645 hv)

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin nopeus: 390 km/h 5 500 metrissä
  • Lentomatka: 700 km täydessä kuormassa
  • Lakikorkeus: 8 040–11 000 m
  • Nousunopeus: 6 min 5 000 metriin

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 4 × 7,7 mm KM Wzor 37 -konekivääriä (2 rungossa, kumpaankin 500 patruunaa, 2 tasoissa, kumpaankin 300 patruunaa)
  • 4 × 12,2–12,5 kg pommia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Bauer, Eddy: Toinen maailmansota 1, s. 97–98. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05841-6.
  2. a b c d e f g h P.Z.L. P.11c ww2-aviation.net. 2007. Viitattu 1. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  3. http://www.wwiivehicles.com/poland/aircraft/fighter/pzl-p-11.asp

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]