Maximilian von Weichs

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maximilian von Weichs
Maximilian von Weichs (kolmas vasemmalta) Varsovassa vuonna 1939.
Maximilian von Weichs (kolmas vasemmalta) Varsovassa vuonna 1939.
Henkilötiedot
Syntynyt 12. marraskuuta 1881
Saksan keisarikunnan lippu Dessau, Saksa
Kuollut 27. syyskuuta 1954 (72 vuotta)
Saksan lippu Rösbergin linna (lähellä Bonnia), Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Saksan lippu Weimarin tasavalta
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Palveluvuodet 1900–1945
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Generalfeldmarschall

Maximilian Maria Joseph Karl Gabriel Lamoral Reichsfreiherr von Weichs zu Glon (12. marraskuuta 1881 Dessau, Anhalt, Saksan keisarikunta - 27. kesäkuuta 1954 Rösbergin linna lähellä Bonnia) oli saksalainen sotamarsalkka toisen maailmansodan aikana.

Weichs syntyi Dessaun kaupungissa preussilaisen ratsuväenupseerin perheeseen vuonna 1881.[1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1900 heinäkuussa hän liittyi Baijerin kuninkaallisen ratsuväen 2. raskaaseen ratsuväkirykmentti ”Erzherzog Franz Ferdinand von Österreich-Esteen”, joka oli sijoitettu Landshutiin. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän palveli baijerilaisessa ratsuväkidivisioonassa välineupseerina ja loppuvuoden 1914 4. ratsuväkiprikaatin adjutanttina. Toisen sotavuoden alussa hänet siirrettiin 5. jalkaväkidivisioonan esikuntaupseeriksi ja tässä tehtävässä hän toimi sodan loppuajan.

Sodan jälkeen hän jäi Versailles’n rauhaansopimuksen mukaisesti kutistettuun Reichswehriin esikuntaupseeriksi. 1920-luvun loppupuoliskolla hän toimi myös kouluttajana Ohrdrufin jalkaväkikoulussa. Vuonna 1930 hän sai ylennyksen everstiksi.[1]

Välittömästi tammikuussa 1933 tapahtuneen valtaannousunsa jälkeen kansallissosialistit alkoivat kasvattaa asevoimia. Weichs sai ylennyksen kenraalimajuriksi saman vuoden huhtikuussa ja lokakuussa hänestä tuli Weimariin sijoitetun 3. ratsuväkidivisioonan komentaja, josta muodostettiin 1. panssaridivisioona 1935. Monien muiden sotilaiden lailla Weichs arvosti alkuun Adolf Hitleriä, koska tämä pyrki nostamaan Saksan armeijan entiseen loistoonsa. Vuonna 1936 Weichs ylennettiin täydeksi ratsuväen kenraaliksi.[1]

Lokakuussa 1937 hänestä tuli 13. armeijakunnan komentaja. Yksikkö osallistui hänen johdollaan Tšekkoslovakian sudeettimaan miehittämiseen vuonna 1938.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Sota syttyi kun Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. Weichs osallistui Puolan offensiiviin itsensä mukaan nimetyn armeijakunta ”Weichsin” komentajana. Puolan antautumisen jälkeen alkoivat valmistelut Ranskaan suoritettavaa hyökkäystä varten. Weichsistä tehtiin Gerd von Rundstedtin alaisen armeijaryhmä A:n kuuluneen 2. armeijan komentaja. Hän johti armeijaansa menestyksekkäästi Ranskan valtaamisen aikana ja hänet ylennettiin kenraalieverstiksi sekä palkittiin rautaristin ritariristillä. Weichs osallistui Balkanin valtaamiseen keväällä 1941 ja hänen yhä johtamansa 2. armeija valtasi muun muassa Kroatian pääkaupungin Zagrebin.

Operaatio Barbarossan alussa hän johti 2. armeijaa osana Fedor von Bockin johtamaa keskustan armeijaryhmää osallistuen Kievin ja Smolenskin taisteluihin sieltä edeten Vjazmaan ja Brjanskiin. Operaatio Siniseen Weichs osallistui johtaen vastaperustettua armeijaryhmä B:tä. Siihen kuuluneen Friedrich von Pauluksen johtaman 6. armeijan tehtäväksi tuli vallata Stalingrad ja vastata noin 800 kilometrin levyisestä rintamakaistasta.

Stalingrad[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Stalingradin taistelu

Stalingradin taistelu alkoi. Saksa onnistui valtaamaan osan kaupunkia, mutta sitkeä vastarinta vaati lisäjoukkojen keskittämistä kaupunkiin. Weichs varoitti Hitleriä muodostamasta liian ohutta rintamalinjaa, mutta varoitus kaikui kuuroille korville. Stalingradin rintaman sivustoihin sijoitettiin huonosti varustettuja ja johdettuja romanialaisia joukkoja. Weichsin pelot toteutuivat, kun puna-armeija toteutti operaatio Uranuksen, murskasi romanialaiset ja saartoi 6. armeijan Stalingradiin. Hän ehdotti vetäytymistä Stalingradista ja joutui Hitlerin epäsuosioon. Weichs korvattiin Erich von Mansteinilla ja Hitler määräsi hänet ”sairaslomalle”.

Sodan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weichs ylennettiin sotamarsalkaksi 30. tammikuuta 1943. Sotatilanteen heikentyessä Weichs nimitettiin Balkanille sijoitetun armeijaryhmä F:n komentajaksi taistelemaan partisaaneja vastaan sekä varautumaan mahdolliseen länsiliittoutuneiden maihinnousuun. Loppuvuodesta 1944 Weichs valvoi saksalaisten joukkojen vetäytymistä Kreikasta ja suurimmasta osasta Jugoslaviaa.

Natsi-Saksan luhistuessa Weichs jäi eläkkeelle 25. maaliskuuta 1945. 2. toukokuuta yhdysvaltalaiset joukot vangitsivat hänet Ettalissa, Baijerissa. Nürnbergin oikeudenkäynneissä Weichs vapautettiin terveydellisistä syistä, eikä häntä tuomittu sotarikoksista.

Hän kuoli pitkän sairauden heikentämänä Rösbergin linnassa lähellä Bonnia 1954.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]