Franz Böhme

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franz Böhme vuonna 1939

Franz Böhme (15. huhtikuuta 1885 Zeltweg, Steiermark, Itävalta29. toukokuuta 1947 Nürnberg) oli kenraalimajuri Itävallan armeijassa ja vuoristojääkärikenraali natsi-Saksan armeijassa toisen maailmansodan aikana. Hän oli vastuussa useista sotarikoksista toimiessaan komentajana Saksan miehittämässä Serbiassa 1941. Böhme johti vuoristoarmeijakuntaa Suomen Lapissa ja sodan lopulla hän johti saksalaisia joukkoja Norjassa.[1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Böhmen sotilasura alkoi 1. lokakuuta 1900 kun hän värväytyi kadetiksi jalkaväen kadettikouluun Grazissa. Elokuussa 1904 hänet ylennettiin vänrikiksi ja sijoitettiin joukkueenjohtajaksi Galitsiassa olevaan 95. keisarilliseen jalkaväkirykmenttiin. [2]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Böhme oli upseerina Itävalta-Unkarin armeijassa. Sodan päätyttyä tappioon Böhme jäi palvelukseen toimien esikuntaupseerina ja komentajana eri yksiköissä. Vuonna 1935 hänet ylennettiin Itävallan armeijan kenraalimajuriksi. [2]

Böhme jäi palvelukseen myös natsi-Saksan Wehrmachtiin sen jälkeen kun Itävalta oli liitetty Saksaan. Hän yleni kenraaliluutnantiksi kesällä 1939 hiukan ennen toisen maailmansodan alkua.[1]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Böhme vuonna 1943

Böhme otti osaa Puolan offensiiviin 32. jalkaväkidivisioonan komentajana. Hänestä tuli XVIII vuoristoarmeijakunnan komentaja 15. kesäkuuta 1940, kun sen edellinen komentaja Hermann Ritter von Speck kuoli taistelussa Yonnen lähellä Ranskassa. [1]

Armeijakunta oli mukana myös operaatio Maritassa, kun natsi-Saksa valtasi Kreikan keväällä 1941. Böhmen armeijakunta jäi Balkanille miehitystehtäviin ja suoritti partisaanien vastaisia toimia Kreikan lisäksi myös Serbiassa. Partisaanien suorittamat iskut hän kosti siviileille teloituttamalla jopa 100 serbialaista yhtä tapettua saksalaista kohden ja 50 serbialaista yhtä haavoittunutta saksalaista kohden.[1] Esimerkkitapauksiksi Böhme määräsi sotilaansa teloittamaan Kraljevon ja Kragujevacin kaupunkien miesväestön. Jälkimmäisessä teloitettiin myös poikalapsia, jotta uskottava summa saataisiin aikaiseksi. 21. lokakuuta 1941 yli 2000 kragujevacilaista marssitettiin pelloille kaupungin läheisyyteen ja ammuttiin. Serbien oma suojeluskunta auttoi saksalaisia tehtävässä. [3] Kaksi ja puoli kuukautta kestäneen hallintonsa aikana Böhme tukahdutti heränneen kapinan ja teloitutti useita tuhansia serbialaisia. Hänen johdollaan käynnistyi myös erityisesti juutalaisiin ja mustalaisiin kohdistetut vainot Balkanin alueella. [4]

Tammikuussa 1942 Böhme siirtyi armeijakuntineen takaisin Saksaan, josta se siirrettiin touko-kesäkuussa Suomen Lappiin. Armeijakunta siirtyi Kiestingiin, jossa se pysyi koko Suomessa olonsa ajan. Karl Eglseer otti sen komennon joulukuussa 1943. Tammikuussa 1944 Böhme siirtyi Salzburgiin ja toimi XVIII sotilaspiirin komentajana. Kesäkuussa hänet siirrettiin Balkanilla olleen 2. panssariarmeijan komentajaksi Lothar Rendulicin tilalle. Heinäkuussa Böhme loukkaantui, kun häntä kuljettanut Fieseler Storch -lentokone syöksyi maahan. Hänet siirrettiin Führer-reserviin, josta hän palasi komentamaan joukkoja Norjaan tammikuussa 1945.[1]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän antautui briteille lokakuussa 1945 ja hän jäi sotavankeuteen. Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä häntä syytettiin Serbiassa tehdyistä sotarikoksista, mutta hän surmasi itsensä hyppäämällä Nürnbergin vankilan 4. kerroksen ikkunasta ennen kuin hänet ehdittiin tuomita.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Prisoners at Special Camp 11, Franz Böhme Luettu 5.1.2009
  2. a b Ritterkreuzträger Franz Böhme Viitattu 8.7.2009
  3. John R. Lampe: Yugoslavia as history: twice there was a country, s. 217. Cambridge University Press, 2000. ISBN 0521774012.
  4. Hana Weiner, Dalia Ofer, Anne Barber: Dead-end journey: the tragic story of the Kladovo-Šabac group, s. 146-157. University Press of America, 1996. ISBN 0761801995.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]