USS Lexington (CV-16)
| USS Lexington (CV-16) | |
|---|---|
 USS Lexington Corpus Christissä |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Kölinlasku | 15. heinäkuuta 1941[1] |
| Laskettu vesille | 23. syyskuuta 1942[1] |
| Palveluskäyttöön | 17. helmikuuta 1943[1] |
| Palveluskäytöstä | 8. marraskuuta 1991 |
| Loppuvaihe | museolaiva |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 27 100 tonnia[1] |
| Pituus | 266 m |
| Leveys | 45 m |
| Syväys | 10,41 m |
| Koneteho | 150 000 merihevosvoimaa (110 MW) |
| Nopeus | 33 solmua (61 km/h) |
| Miehistöä | 3 48[1] |
| Aseistus | ilmatorjuntatykkejä 110 lentokonetta |
USS Lexington (CV/CVA/CVS/CVT/AVT-16) on yksi Yhdysvaltain laivaston 24:stä Essex-luokan lentotukialuksesta, joita rakennettiin toisen maailmansodan aikana. Se on viides laiva, joka on nimetty Yhdysvaltain vapaussodan Lexingtonin taistelun mukaan. Nimeksi aiottiin ensin antaa USS Cabot, mutta rakennusvaiheessa päädyttiin nimeämään se Korallimeren taistelussa uponneen USS Lexingtonin (CV-2) mukaan.
USS Lexington poistettiin palveluksesta vuonna 1991 oltuaan palveluksessa pitempään kuin yksikään toinen Essex-luokan tukialus ja lahjoitettiin museolaivaksi Corpus Christiin Teksasiin. Vuonna 2003 siitä tehtiin historiallinen maamerkki.
Palvelus toisessa maailmansodassa [muokkaa]
Lexington saapui Pearl Harboriin Panaman kanavan kautta 9. elokuuta 1943. Alus siirtyi Kwajaleinin atollille 4. joulukuuta, jossa se upotti rahtilaiva SS Kembu Marun, vahingoitti kahta risteilijää ja pudotti 30 vihollislentokonetta. Illalla 19.20 alkoi ilmahyökkäys sen ollessa matkalla Kwajaleinille. Kello 23.22 japanilaisten tiputtamat soihdut valaisivat aluksen ja 10 minuuttia myöhemmin siihen osui torpedo. Se saapui Pearl Harboriin tärkeimpiä korjaustöitä varten 9. joulukuuta ja Bremertoniin 22. joulukuuta perusteellisempaan korjaukseen, joka valmistui 20. helmikuuta 1944.[1]
Yllätyshyökkäys Saipanille 11. kesäkuuta tuhosi saaren lentokoneet. 16. kesäkuuta Lexington taisteli Guamilla tukikohtaansa pitäneitä japanilaisia torpedokoneita vastaan. Vaikka se selvisi vahingoittumatta, Japanin propaganda julisti sen kolmatta kertaa upotetuksi. Sillä oli tärkeä rooli Task Force 58:n voittaessa Filippiinienmeren taistelun.
Leytenlahden taistelussa sen koneet upottivat taistelulaiva Musashin. 25. lokakuuta sen koneet upottivat tukialus Zuikakun ja yhdessä Essexin kanssa Chitosen. Myöhemmin samana päivänä se auttoi Zuihōn upottamisessa. Saavuttuaan korjattavaksi Ulithille 9. marraskuuta saatiin tieto, että japanilaiset olivat taas väittäneet sitä tuhotuksi.
Sodan päätyttyä Lexington suoritti partiolentoja Japanin ilmatilassa ja tiputti tarvikkeita Honshūn sotavankileireille. Se lähti Tokionlahdelta kohti San Franciscoa 3. joulukuuta kuljettaen mukanaan kotiin palaavia veteraaneja ja saapui perille 16. joulukuuta.
Viitteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Lexington (CV-16) Wikimedia Commonsissa- USS Lexington Museum
- Historical Naval Ships Association: USS Lexington
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koordinaatit:
|
USS Essex – USS Yorktown – USS Intrepid – USS Hornet – USS Franklin – USS Ticonderoga – USS Randolph – USS Lexington – USS Bunker Hill – USS Wasp – USS Hancock – USS Bennington – USS Boxer – USS Bon Homme Richard – USS Leyte – USS Kearsarge – USS Oriskany – USS Reprisal – USS Antietam – USS Princeton – USS Shangri La – USS Lake Champlain – USS Tarawa – USS Valley Forge – USS Iwo Jima – USS Philippine Sea |
| Edeltäjä: USS Wasp – Seuraaja: Independence-luokka |
