USS Bennington (CV-20)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain laivaston Essex-luokan lentotukialusta. Muista samannimisistä aluksista, katso USS Bennington.
USS Bennington
USS Bennington
USS Bennington
Aluksen vaiheet
Rakentaja New Yorkin laivastontelakka
Kölinlasku 15. joulukuuta 1942
Laskettu vesille 28. helmikuuta 1944
Palveluskäyttöön 6. elokuuta 1944
13. marraskuuta 1952
Palveluskäytöstä 8. marraskuuta 1946
15. tammikuuta 1970
Tekniset tiedot
Uppouma 27 100 tonnia (kuiva)
36 380 tonnia (kuormattu)
Pituus 250 m (vesiraja)
266 m (kokonaispituus)
Leveys 28 m (vesiraja)
45 m (kokonaisleveys)
Syväys 8,66 m
Koneteho 150 000 hv (110 MW)
Nopeus 33 solmua
Miehistöä 2 600
Aseistus 12 × 5"/L38 tykkiä
32 × 40 mm/L56-ilmatorjuntatykkiä neliputkisina asennuksina
46 × 20 mm/L78 ilmatorjuntatykkiä
91 lentokonetta

USS Bennington (runkonumero CV-20) oli Yhdysvaltain laivaston Essex-luokan lentotukialus. Alus oli palveluskäytössä vuosina 19441946 ja 1952-1970, joina aikoina se osallistui toiseen maailmansotaan, Laosin kriisiin sekä Vietnamin sotiin.

Valmistus [muokkaa]

Pääartikkeli: Essex-luokka

Alus tilattiin New Yorkin laivastontelakalta. Sen köli laskettiin 15. joulukuuta 1942 ja alus laskettiin vesille 28. helmikuuta 1944 kumminaan rouva Melvin J. Maas. Se otettiin palvelukseen 6. elokuuta 1944 ensimmäisenä päällikkönään James B. Sykes.[1]

Palvelus [muokkaa]

USS Bennington lähti 14. joulukuuta New Yorkista kohti Tyynenmeren sotatoimia läpäistyään vastaanottotestit. Alus kulki 21. joulukuuta Panaman kanavan läpi ja se kiinnittyi San Diegon laituriin 29. joulukuuta. Uuden vuoden päivänä alus jatkoi matkaansa kohti länttä. Se saapui 7. tammikuuta 1945 Pearl Harboriin, jossa se vietti loppu kuun koulutuksessa. Alus lähti 1. helmikuuta USS Belleau Woodin, USS Bunker Hillin, USS Randolphin, USS Saratogan ja USS Alaskan kanssa merelle liittyäkseen TF58:aan Ulithissa.[1]

Alus saapui 8. helmikuuta Ulithiin, jossa se liitettiin TG58.1:een. Se viipyi ankkurissa ainoastaan kaksi päivää ennen kuin alus lähti 10. helmikuuta osastonsa mukana merelle tukeakseen Iwo Jiman maihinnousua iskemällä Japanin kotisaariin. Osasto harjoitteli matkalla Tinianilla 12. helmikuuta ennen siirtymistä hyökkäysalueelle noin 125 mailia Tokiosta kaakkoon. Lentokoneet nousivat lentotukialukselta 16. helmikuuta iskeäkseen Tokioon ja Jokosukan laivastotukikohtaan. Iskussa tuhoutui yksi hyökänneistä koneista.[1]

Alus lähti 18. helmikuuta kohti Iwo Jimaa, jossa se viipyi 20.-22. helmikuuta. Alus lähti tankattuaan takaisin Japanin rannikolle 24. helmikuuta, missä sen lentokoneet iskivät 25. helmikuuta jälleen Tokioon. Seuraavana päivänä alus poistui alueelta ja sen koneet iskivät Okinawan ilmapuolustukseen 1. maaliskuuta. Alus lähti 3. maaliskuuta osastonsa mukana paluumatkalle Ulithiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Aluksen miehistö oli reilun viikon levossa ennen paluuta sotatoimiin 14. maaliskuuta.[1]

Oltuaan joitakin päiviä koulutuksessa alus lähti osastonsa mukana kohti Kyushua, jossa ne iskivät ilmapuolustukseen valmistauduttaessa Okinawan valtaukseen. Hyökkäyksiä jatkettiin 18. maaliskuuta saakka ja seuraavana päivänä aluksen lentokoneet iskivät Kuren ja Hiroshiman alueille. Aluksen lentokoneet palasivat Kyushun ylle 20. maaliskuuta iskien lentokenttiin. Samana päivänä alus lähti osaston mukana Okinawalle tukeakseen maihinnousua. Aluksen lentokoneet aloittivat hyökkäykset Okinawalle ja lähisaarille 23. maaliskuuta pääkohteen ollessa Kerama Retto, joka antautui seuraavana päivänä.[1]


Lähteet [muokkaa]

Tämä laivoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.