Unionin armeija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Unionin armeija (engl. Union Army), Liittovaltion armeija (Federal Army), Yhdysvaltain armeija (U.S. Army), Pohjoinen armeija (Northern Army) tai Kansallinen armeija (National Army) oli Unionin maavoimien armeija Yhdysvaltain sisällissodassa vuosina 1861-65. Se perustettiin vuonna 1861 puolustamaan Pohjoisvaltioita Konfederaation armeijaa vastaan. Sodan alkaessa Yhdysvaltain normaalissa armeijassa oli vain 16 000 sotilasta, joista osa lisäksi loikkasi Konfederaation puolelle pian Etelävaltioiden eroamisen jälkeen, minkä vuoksi ensin presidentti Abraham Lincoln ja myöhemmin Yhdysvaltain kongressi määräsivät moninkertaistamaan armeijan miesvahvuuden nopeasti.

Unionin armeijaan kuului sisällissodan aikana yhteensä 11 armeijakuntaa:

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.