Yhdysvaltalainen kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michael Jackson vuonna 1984.

Yhdysvaltalainen kulttuuri on länsimainen kulttuuri, joka perustuu vanhoihin eurooppalaisiin kulttuureihin.

Yhdysvalloissa tunnetaan käsite amerikkalainen unelma, ajatus maasta joka tarjoaa yhtäläiset menestymisen mahdollisuudet jokaiselle hänen kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, sosiaalisesta luokasta tai syntyperästä huolimatta. Yhdysvaltalaisen unelman juuret voidaan nähdä jo Yhdysvaltain perustuslaissa, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus ”vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun”.[1]

Yhdysvaltain kulttuurissa on huomattavia alueellisia eroja, vaikka sisäinen muuttoliike on voimakasta. Maan koillisosa on tiheästi asuttua ja kaupungistunutta. Keskilänsi on maanviljelysaluetta, ja alueen auto- ja terästeollisuus on taantunut. Lännen avariin maisemiin liittyy kansallisia myyttejä individualismista ja yksilön rajattomista mahdollisuuksista. Etelän valtiot on yhdistetty orjuuteen ja mustan väestön kansalaisoikeustaisteluun, mutta niitä leimaavat myös aurinkoinen ilmasto ja eläkeläisten yhteisöt. Kalifornian ja maan lounaisosien erityispiirteitä ovat espanjankielinen kulttuuri ja paikalliset ruokalajit.[2]

Villin lännen historia rikollisineen, pyssysankareineen, intiaaneineen ja karjapaimenineen on osa americanaa eli yhdysvaltalaista kansallisromantiikkaa.[3]

Musiikki, teatteri, elokuva ja muoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Broadway 38. kadun kohdalla.
Amerikkalaisen jazzin ”suurlähettiläs” Louis Armstrong.

Esimerkiksi blues ja jazz kehittyivät afrikkalaisperäisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös rock and rollin ja osittain myös pop-musiikkikulttuurin kehtona. Nashville on country-musiikin keskus. 1980-luvulla näki päivänvalon hip hop -musiikki, joka syntyi New Yorkissa.

Eniten American Music Awards -nimityksiä on saanut Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson.[4] Muita kymmeniä miljoonia myyneitä ovat muun muassa Billy Joel, Kiss, Aerosmith ja Metallica.[5]

Kun brittiläisen musiikkilehden asiantuntijat asettivat vuonna 2008 maailman sinfoniaorkesterit paremmuusjärjestykseen, 15 parhaan joukossa oli kuusi yhdysvaltalaista orkesteria: Chicagon, Clevelandin, Los Angelesin, Bostonin, New Yorkin ja San Franciscon sinfoniaorkesterit.[6] Yhdysvalloissa on 135 oopperataloa, joista vanhin ja suurin on New Yorkissa sijaitsevat Metropolitan-ooppera.[7]

New York, Seattle ja San Francisco ovat globaalisti merkittäviä keskuksia graafisessa suunnittelussa. New York ja Los Angeles ovat maailmanlaajuisia vaatesuunnittelun keskuksia.

Yhdysvalloilla on ollut merkittävä rooli elokuvan historiassa. Ranskalaisten Lumièren veljesten ohella Thomas Edison kehitti varhaista tekniikkaa, ja 1920-luvulla suuret tuotantoyhtiöt (Paramount Pictures, Warner Bros., RKO Pictures, 20th Century Fox ja Metro-Goldwyn-Mayer) loivat pohjan varsinaiselle elokuvateollisuudelle. Saman vuosikymmenen kuluessa Hollywoodista tuli elokuvan pääkaupunki, ja äänielokuva vakiinnutti asemansa osittain Warner Brothersin ponnistelujen ansiosta.[8] John Waynestä tuli 1940- ja 1950-luvulla kansallisen itseluottamuksen vertauskuva.[9] Marilyn Monroeta on sanottu maailman tunnetuimmaksi filmitähdeksi.[10] Walt Disneyn maailmankuulujen piirroselokuvien, sarjakuvien ja näytelmäelokuvien ympärille on kasvanut kokonainen mediaimperiumi.[11] 2010-luvulla Yhdysvalloissa tuotetaan maailman kolmanneksi eniten elokuvia Intian ja Nigerian jälkeen.[12]

Yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä lähes missä tahansa. Kun inflaatio otetaan huomioon, Yhdysvaltain elokuvahistorian taloudellisesti menestyneimmät elokuvat ovat Tuulen viemää (1939), Avatar (2009) Tähtien sota: Episodi IV – Uusi toivo (1977), The Sound of Music (1965), E.T. – The Extra Terrestrial (1982), Kymmenen käskyä (1956), Titanic (1997), Tappajahai (1975), Tohtori Živago (1965), Manaaja (1973) ja Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937).[13] Yhdysvaltalainen Walt Disney kehitti piirrettyjä merkittävästi.

American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972), Casablanca (1942), Kuin raivo härkä (1980), Laulavat sadepisarat (1952), Tuulen viemää (1939), Arabian Lawrence (1962), Schindlerin lista (1993), Vertigo – punainen kyynel (1958) ja Ihmemaa Oz (1939).[14]

Kuvataide ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun taidemaalareista tunnetuin on Thomas Eakins, joka maalasi realistisia sisä- ja ulkokuvia amerikkalaisesta arkielämästä.[15] Eurooppalaista modernia taidetta esiteltiin Yhdysvalloissa laajassa näyttelyssä, joka kiersi New Yorkissa, Bostonissa ja Chicagossa vuonna 1913.[16] Näyttely rohkaisi myös paikallisia taiteilijoita kuten Georgia O'Keeffe kokeilemaan uusia taidemuotoja.[17] Yhdysvalloissa syntyi uusia taidesuuntia kuten Jackson Pollockin ja Willem de Kooningin edustama abstrakti ekspressionismi ja Andy Warholin poptaide.[18][19] Monet modernin arkkitehtuurin suuret nimet ovat amerikkalaisia Frank Lloyd Wrightistä Frank Gehryyn.[20]

Kirjallisuus ja filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Jack Kerouac oli yksi tunnetuimmista beat-sukupolven kirjailijoista.

Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut amerikkalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpiä kirjailijoita olivat Edgar Allan Poe (1809–1849), James Fenimore Cooper (1789–1851) ja Herman Melville (1819–1891). Humoristista tyyliä kehitti Missourissa syntynyt Mark Twain (1835–1910), joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Myös William Sydney Porter (1862–1910) eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.

1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser (1871–1945), Jack London (1876–1916), Upton Sinclair (1878–1968) ja Sherwood Anderson (1876–1941). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway (1899–1961) ja William Faulkner (1897—1962). 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck (1902–1968) pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow (1915–2005), J. D. Salinger (s. 1919) ja Truman Capote (1924–1984). Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmoderni liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Thomas Pynchon, Don DeLillo, Paul Auster, Toni Morrison, Philip Roth, Cormac McCarthy, Raymond Carver ja Joyce Carol Oates.

Ralph Waldo Emerson (1803–1882) ja Henry Thoreau (1817–1862) olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce (1839—1914), William James (1842–1910) ja John Dewey (1859–1952) olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla Willard Van Orman Quine (1908–2000) ja Richard Rorty (1931–2007) kehittivät analyyttistä filosofiaa akateemisissa piireissä.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omenapiirakka on yksi amerikkalaisuuden ikoneista.

Yhdysvaltalaisessa keittiössä alkuperäisasukkaiden ainekset kuten kalkkuna, peruna, maissi ja kurpitsa ovat olennaisia aineita. Myös pikaruuat, kuten nakkisämpylät, hampurilaiset ja ranskanperunat kuuluvat Yhdysvaltalaiseen ruokakulttuuriin. Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella jopa eri osavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. New Yorkissa monilla kansallisuuksilla on omat kaupunginosansa, joista löytyy erilaisia etnisiä ravintoloita mm. kiinalaisia ja italialaisia. New Orleansissa on cajun-keittiön ruoat. Meksikolaisen väestön suuri määrä näkyy Yhdysvaltalaisessa keittiössä espanjalaisen ja intiaanien ruokakulttuurin sekoituksena eli meksikolaisen keittiön muodossa.[21]

Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvaltain seuratuimpia urheilulajeja.
Baseball on joukkuepallopeli, joka on erityisen suosittua Amerikassa. Se muistuttaa suomalaista pesäpalloa.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Kolme suurinta urheilulajia ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo. Amerikkalainen jalkapallo on näistä katsotuin.[22][23] Amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelu, Super Bowl on yksi Yhdysvaltain suurimmista tapahtumista ja Forbes on kutsunut sitä Yhdysvaltain merkittävimmäksi brändiksi.[24] Baseballin pääsarja on MLB ja koripallon NBA. Jääkiekko on suosittua alueellisesti, ja sen pääsarja on NHL. Jokaisessa näistä ammattilaissarjoista on joukkueita sekä Yhdysvalloista että Kanadasta.[25] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.[26]

Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on tällä hetkellä yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa,[27] se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Maa kuitenkin isännöi jalkapallon MM-kisoja vuonna 1994 ja naisten MM-kisoja vuonna 1999 ja 2003. Joukkuelajien rinnalla NASCAR-autoilu on suosittua, ja se onkin amerikkalaisen jalkapallon jälkeen toiseksi seuratuin laji televisiossa. Toinen suosittu autourheilusarja on Indy Racing League, ja sen Indianapolis 500 -tapahtumaa on ajattu vuodesta 1911.[28]

Lacrosse on yksi Yhdysvaltain nopeasti kasvavista urheilulajeista. Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien[29] maratontaulukon kärjessä ja talviolympialaisten mitalien maratontaulukossa toisena.[30] Uimari Michael Phelps on olympiahistorian eniten kultamitaleita saavuttanut urheilija. Hänellä on 14 kultaa ja yhteensä 16 mitalia.[31] Vähintään 10 mitalia voittaneita yhdysvaltalaisurheilijoita ovat lisäksi yleisurheilijat Ray Ewry, Carl Lewis, ampuja Carl Osburn[32] ja uimarit Jenny Thompson, Dara Torres, Mark Spitz, Matt Biondi, Natalie Coughlin ja Gary Hall Jr.[33]

Urheilulla on merkittävä asema myös Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ja collegessa. Vuosittain noin 126 000 urheilijaa saa joko täyden tai osittaisen stipendein opiskeluja varten. NCAA on yliopistourheilun kattojärjestö. Miesten suosituimmat yliopistolajit ovat amerikkalainen jalkapallo, koripallo, yleisurheilu, baseball ja jalkapallo ja naisten koripallo, yleisurheilu, lentopallo, softball ja jalkapallo.[34]

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pvm Suomenkielinen nimi Englanninkielinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä New Year’s Day Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy.
tammikuun kolmas maanantai Martin Luther Kingin päivä Martin Luther King, Jr. Day Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi. Soul-tähti Stevie Wonderilla oli tärkeä rooli tämän päivän julistamisessa kansalliseksi juhlapäiväksi.
helmikuun kolmas maanantai Presidenttien päivä Presidents’ Day Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai Kaatuneiden muistopäivä Memorial Day Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
4. heinäkuuta Itsenäisyyspäivä Independence Day
syyskuun ensimmäinen maanantai Labor Day
lokakuun toinen maanantai Kolumbuksen päivä Columbus Day Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta Veteraanipäivä Veterans’ Day
marraskuun neljäs torstai Kiitospäivä Thanksgiving Kiitospäivää edeltävä päivä on tavallisesti vuoden ruuhkaisin päivä. Seuraava päivä on erittäin kiireinen ostospäivä, ”Musta perjantai”.
25. joulukuuta Joulupäivä Christmas Day

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The American Dream – What is The American Dream? Library of Congress. Viitattu 30.5.2011. (englanniksi)
  2. Doane, Molly (toim.): Culture of United States Countries and their cultures. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  3. Western Legacy Autherntic Albuquerque. Viitattu 20.3.2012. (englanniksi)
  4. [1]
  5. [2]
  6. Chicago Symphony Tops U.S. Orchestras npr music / Gramophone. Viitattu 1.3.2012.
  7. Opera houses in America American Opera. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  8. Hollywood as History Digital History. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  9. John Wayne: Icon Of America's Booming Confidence NPR. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  10. Bombshell: Documents Throw New Light on Marilyn Monroe’s Death 2006. Reders Digest. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  11. Overview Walt Disney Company and Affiliated Companies. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  12. Nigeria's Nollywood eclipsing Hollywood in Africa 2010. Independent. Viitattu 1.3.2012.
  13. [3]
  14. Citizen Kane stands the test of time (PDF) 20.6.2007. American Film Institute. Viitattu 24.8.2008. (englanniksi)
  15. About Thomas Eakins PBS. Viitattu 1.3.2012.
  16. International Exhibition of Modern Art, Copley Society of Boston, Copley Hall, Boston, Mass., 1913 Archives of American Art.
  17. In Full Flower, Before the Desert NY Times.
  18. Willem de Kooning
  19. Andy Warhol Posters Prints.
  20. Filler M: Makers of Modern Architecture: From Frank Lloyd Wright to Frank Gehry, s. 3. New York Review Books, 2007. ISBN 978-1590172278.
  21. Amerikkalainen keittiö
  22. U.S. Census Bureau; Statistical Abstract of the United States; Section 26. Arts, Entertainment, and Recreation; Table 1229. Adult Attendance at Sports Events by Frequency: 2004 (englanniksi). Luettu 1. kesäkuuta 2006.
  23. Shearer, s. 169.
  24. Shearer, s. 170.
  25. Popular US Sports USATourist.com. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  26. Forbes.com, The Best-Paid Athletes (englanniksi), 24. kesäkuuta 2004. Luettu 8. toukokuuta 2006.
  27. Kaufman, Stephen: American Support for Football Steadily Growing America.gov. 25.3.2006. Yhdysvaltain ulkoministeriö. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  28. Shearer, s. 174.
  29. S. J. Darmoni, Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004 (englanniksi). Luettu 25. toukokuuta 2006.
  30. http://www.infoplease.com/ipsa/A0115207.html
  31. Michael Phelps sports-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  32. United States Summer Sports sports-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  33. Swimming sports-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  34. School & College Sports U.S. Diplomatic Mission to Germany. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]