Yhdysvaltain maantiede
| Yhdysvaltain maantiede | |
|---|---|
 Yhdysvaltain kartta (iso kartta). |
|
| Maanosa | Pohjois-Amerikka |
| Naapurimaat | Kanada, Meksiko |
| Koordinaatit | |
| Tilastot | |
| Pinta-ala | 9 826 675 km² (3.) |
| – Maa | 9 161 966 km² |
| – Sisävesi | 664 709 km² (6,8 %) |
| Rantaviiva | 19 924 km |
| Rajan pituus | 12 034 km |
| Ennätykset | |
| Korkein kohta | Denali, 6 194 m |
| Matalin kohta | Kuolemanlaakso, −86 m |
| Pisin joki | Mississippi–Missouri, 6 270 km |
| Suurin järvi | Yläjärvi, 82 100 km² |
| Luonnonvarat | |
| Luonnonvarat | kivihiili, kupari, lyijy, molybdeeni, fosfaatit, uraani, bauksiitti, kulta, rauta, elohopea, nikkeli, potaska, hopea, volframi, sinkki, maaöljy, maakaasu, metsä[1] |
| Ympäristöongelmat | |
| Ympäristöongelmat | ilman saastuminen, vesien saastuminen, läntisten alueiden pienet makean veden varat, aavikoituminen[1] |
Yhdysvaltojen maantiede kattaa laajan alueen Tyyneltämereltä Atlantille, Kanadan rajalta Meksikoon ja lisäksi erillisinä alueina Alaskan ja Havaijin. Yhdysvaltojen kokonaisala on 9 826 630 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km².[2] Se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio.[3]
Topografia ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltojen mannermaa voidaan jakaa topografisesti viiteen suuralueeseen.[4] Alueet ovat sisämaan tasankoalue, Appalakit, Atlantin rannikko, Kordillieerit ja läntisten vuoristojen väliset tasankoalueet.[5]
Mantereen sisäosien hallitseva maastonmuoto on laaja tasankoalue, joka ulottuu Meksikonlahdelta Kanadan rajalle ja sieltä Alaskaan. Se voidaan jakaa edelleen kolmeen osaan: Atlantin ja Meksikonlahden rannikkotasankoihin, sisämaan tasankoihin ja Kanadan kilpeen. Suurina tasankoina tunnettu alue muodostaa lisäksi osan sisämaan tasankoalueista. Ne levittäytyvät Keskilännestä länteen, ja suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen suuresta, raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta.[6] Sisämaan tasankoalue ulottuu New Yorkin osavaltiosta noin 2 400 kilometrin päähän Texasin keskiosiin ja sieltä edelleen noin 1 600 kilometrin päähän Kanadan rajalle. Tasanko kohoaa hyvin harvoissa paikoissa 600 metriä korkeammalle.[5] Tasankoa reunustaa pohjoisessa ja koillisessa Kanadan kilven alue,[6] johon kuuluvat New Yorkin Adirondack ja Minnesotan, Wisconsinin ja Michiganin Yläjärven ylänkö.[5]
Yhdysvaltojen sisäosia halkoo lisäksi laaja Mississippijoen vesistö, joka on merkittävä liikenneväylä.[4] Mississippi on purjehduskelpoinen Minneapolisiin asti, ja lisäksi jokijärjestelmästä on kanavayhteys Illinoisjoen kautta Isoihinjärviin. Mississippin itäiset sivujoet, kuten Ohio ja Tennessee, ovat myös purjehduskelpoisia. Sen sijaan monet läntiset sivujoet ovat kausittaisia ja niissä on runsaasti hiekkasärkkiä, mitkä vaikeuttavat liikennöintiä. Esimerkiksi Missouri, joka on Mississippiä pidempi, saatiin liikennöintikuntoon vasta 1900-luvun puolivälissä patojen ja sulkujen avulla.[5] Isotjärvet Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla muodostavat maailman suurimman makeavetisen vesistön. Järviin kuuluvat Yläjärvi, Huronjärvi, Michiganjärvi, Eriejärvi ja Ontariojärvi.[7]
Appalakit erottavat itärannikon sisämaan tasangosta rannikon suuntaisina lähes koko Yhdysvaltojen pituisina. Ne ulottuvat Alabaman pohjoisosista Kanadan rajalle asti. Appalakit ovat jäänne vanhasta, paljon korkeammasta vuoristosta. Se jaetaan edelleen eri osiin, ja Blue Ridge Mountainsin alueella on sen korkein huippu, vähän yli 2 000 metriä korkea Mount Mitchell. Appalakkien itäpuolelle jää Atlantin rannikkotasanko, joka ulottuu Cape Codista Meksikon rajalle.[5] Cape Codista koilliseen rannikko on Appalakkien vaikutuspiirissä.[6] New Yorkista etelään tasanko levenee, ja sitä täplittävät monet estuaarit, joista suurin on Chesapeakenlahti.[5]
Lännessä suuret tasangot päättyvät Kordillieerien itäosan Kalliovuoriin. Keskiosaltaan Kalliovuoret muodostavat suuria pohjois-eteläsuuntaisia jonoja, joiden huiput kohoavat kahteen kilometriin. Pohjoisessa on yksittäisiä huippuja, jotka jatkuvat Alaskaan asti.[6] Kordillieerien länsiosan muodostaa kaksi vuoristoketjua. Lähes heti Tyynenmeren rannikolta kohoavat rannikkovuoristot ja noin 240 kilometriä sisämaahan ovat Kaskadit ja Sierra Nevada, joihin kuuluvat Yhdysvaltojen suurimmat vuoret Alaskan ulkopuolella. Niistä korkein on Sierra Nevadan Mount Whitney.[5] Kordillieerien itä- ja länsiosan väliin jää laaja alue, jossa on kuivia altaita, ylätasankoja ja eristäytyneitä vuoristoja. Eteläisin osa, Coloradon laakio (Colorado Plateau) on sedimenttikivien muodostama ylänköalue kilometrin verran tasankojen yläpuolella. Sitä halkovat monet rotkot kuten Grand Canyon, hiekkaerämaat ja vulkaaniset huiput.[6] Coloradon laakiosta länteen Sierra Nevadan rajalla on Basin and Range -nimellä kutsuttu kuiva alue. Kolmas vuoristojen välisen alueen osa on Columbian ylätasanko. Kalliovuorilta länteen monet joista kuivuvat vuoristojen välisillä kuivilla tasangoilla. Alueelle on muodostunut vain yksi hieman suurempi vesiallas, Iso Suolajärvi. Vain kolme suurempaa jokea laskevat mereen asti, Columbia, Colorado ja Sacramento–San Joaquin.[5]
Havaiji sijaitsee noin 4 800 kilometriä länteen Yhdysvaltojen länsirannikosta. Se on muodostunut saariryhmästä, jonka suurimmat saaret ovat Oahu, Maui, Lanai, Kauaia ja Havaiji. Saaria hallitsevat tulivuoret ja niitä ympäröivät koralliriutat. Alaskan puolestaan erottaa muusta Yhdysvalloista Kanada. Alaska on pääosin vuoristoaluetta, jota jäätiköt ovat muovanneet. Alaskassa virtaa myös joitakin jokia, kuten Yukon, jotka muodostavat tasankoalueita.[4]
Yhdysvaltojen suurin joki monien mielestä on Mississippi, mutta sitä seuraavien järjestys riippuu siitä, mitä käytetään joen "suuruuden" mittarina. Oheisessa taulukossa virtaama on keskiarvo joen suulla vuosilta 1951–1980.[8]
| Nimi | Jokisuun sijainti | Virtaama (m3) | Valuma-alue (1000 km2) | Pituus (mailia) | |
|---|---|---|---|---|---|
| Arkansas | Arkansas | 1161 | 417 | 1469 | |
| Atchfalaya | Louisiana | 1642 | 246 | 1420 | |
| Brazos | Texas | (*) | 118 | 1280 | |
| Canadian | Oklahoma | (*) | 121 | 906 | |
| Colorado | Meksiko | (*) | 637 | 1450 | |
| Colorado (of Texas) | Texas | (*) | 109 | 862 | |
| Columbia | Washington | 7543 | 668 | 1249 | |
| Copper | Alaska | 1671 | 63 | 286 | |
| Gila | Arizona | (*) | 151 | 649 | |
| Kansas | Kansas | (*) | 154 | 743 | |
| Kuskokwim | Alaska | 1897 | 124 | 724 | |
| Mississippi | Louisiana | 16791 | 2978 | 2340 | |
| Missouri | Missouri | 2157 | 1370 | 2540 | |
| Mobile | Alabama | 1903 | 1155 | 774 | |
| North Canadian | Oklahoma | (*) | 45 | 800 | |
| Nushagak | Alaska | 1019 | 35 | 285 | |
| Ohio | Illinois-Kentucky | 7957 | 526 | 1310 | |
| Pecos | Texas | (*) | 115 | 926 | |
| Platte | Nebraska | (*) | 220 | 990 | |
| Porcupine | Alaska | 651 | 117 | 569 | |
| Red River | Louisiana | 1586 | 241 | 1290 | |
| Rio Grande | Meksiko-Texas | (*) | 870 | 1900 | |
| Saint Lawrence | Kanada | 9854 | 1026 | 1900 | |
| Snake | Washington | 1611 | 280 | 1040 | |
| Stikine | Alaska | 1586 | 52 | 379 | |
| Susitna | Alaska | 1444 | 52 | 313 | |
| Susquehanna | Maryland | 1082 | 70.4 | 447 | |
| Tanana | Alaska | 1161 | 115 | 659 | |
| Tennessee | Kentucky | 1925 | 106 | 886 | |
| Willamette | Oregon | 1059 | 29 | 309 | |
| Yellowstone | Pohjois-Dakota | (*) | 181 | 692 | |
| Yukon | Alaska | 6371 | 849 | 1980 |
Tähdellä merkityissä virtaama on alle 425 kuutiometriä.
Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Manner-Yhdysvaltojen länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimakasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja 81 prosenttia maailman maanjäristyksistä.[9] Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.[10]
Kulttuurimaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvallat on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio. Sen kokonaispinta-ala on 9 826 675 neliökilometriä, ja siitä maata on 9 161 966 ja vettä 664 709 neliökilometriä. Maalla on vain kaksi rajanaapuria, Kanada ja Meksiko, ja maarajaa sillä on 12 034 kilometriä. Yhdysvallat on jaettu 50 osavaltioon ja Washingtonin hallintopiiriin.[1]
Väestöllisesti Yhdysvallat voidaan jakaa kolmeen alueeseen. Ensimmäinen niistä kattaa suuriin piirtein nelikulmion muotoisen alueen, jonka kulmapisteet ovat Boston, Chicago, St. Louis ja Washington. Alueen sisässä on seitsemän Yhdysvaltojen 12 suurimmasta kaupungista. Siellä alkoi myös ensimmäinen kasvuräjähdys, ja se on ollut jo pitkään Yhdysvaltojen talouden keskus. Tämän alueen etelä- ja länsipuolella on alue, joka ulottuu Suurien tasankojen länsiosaan. Siellä asutus on harvempaa, ja suurten kaupunkien välillä on suuremmat välimatkat. Toinen alue on kuitenkin Yhdysvaltojen tärkein maatalousalue. Kolmas väestöalue on Yhdysvaltojen länsiosat, joka on kaikista harvimpaan asutettua. Asutus on keskittynyt pienemmälle alueelle, ja esimerkiksi Los Angelesin ympäristö ja San Franciscon lahden ympäristön ovat erityisen tiheästi asuttuja.[11]
Vuoden 2012 arvioitujen väkilukujen mukaan Yhdysvalloissa on yhdeksän yli miljoonan asukkaan kaupunkia.[12] Monet kaupungit ovat kasvaneet rajojensa ulkopuolelle ja muodostaneet laajoja suurkaupunkialueita. Maantieteilijä Jean Gottmann otti vuonna 1961 käyttöön termin megalopoli, kun hän oli tutkinut Yhdysvaltojen itärannikon suurta kaupunkien yhteenkasvua New Hampshiren eteläosista Washingtoniin. Alueella, joka kattaa noin 1,5 prosenttia Yhdysvaltojen pinta-alasta, asuu noin viidennes maan asukkaista.[13] Muita suuria kaupunkikeskittymiä on Isojenjärvien alueella, jossa on kolme konurbaatiota. Niistä yksi sijaitsee Chicagon ja yksi Detroitin ympärillä. Kolmas keskittymä ulottuu Buffalosta Clevelandin kautta Pittsburghiin. Nämä kolme aluetta saattavat pian kasvaa kokonaan yhteen ja yhdistyä myös rannikon megalopolin kanssa. Muita konurbaatioita on eteläisessä Kaliforniassa, jossa on tiheää asutusta Los Angelesin ympärillä Santa Barbaraan ja Meksikon rajalle, ja esimerkiksi Floridan itärannikolla Jacksonvillestä Miamiin.[5]
| Sija | Kaupunki | Osavaltio | Alue | Väestö kaupungin rajojen sisällä[14] |
Väestö- tiheys[15] neliö- kilometrillä |
Metropolin asukasluku[16] | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sija | |||||||
| New York | New York | Koillinen | 8 104 079 | 10 195 | 21 199 865 | 1 | |
| Los Angeles | Kalifornia | Länsi | 3 845 541 | 3 041 | 16 373 645 | 2 | |
| Chicago | Illinois | Keskilänsi | 2 862 244 | 4 923 | 9 157 540 | 3 | |
| Houston | Texas | Etelä | 2 012 626 | 1 302 | 4 112 198 | 10 | |
| Philadelphia | Pennsylvania | Koillinen | 1 470 151 | 4 337 | 6 188 463 | 6 | |
| Phoenix | Arizona | Länsi (Lounas) | 1 418 041 | 1 074 | 3 251 876 | 14 | |
| San Diego | Kalifornia | Länsi | 1 263 756 | 1 457 | 2 813 833 | 17 | |
| San Antonio | Texas | Etelä | 1 236 249 | 1 084 | 1 592 383 | 30 | |
| Dallas | Texas | Etelä | 1 210 393 | 1 340 | 5 221 801 | 9 | |
| San José | Kalifornia | Länsi | 904 522 | 1 976 | 7 039 362 | 5 | |
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Manneralueellakin koetaan ajoittain olosuhteita, jotka ovat yhtä kuumia kuin tropiikin aavikot tai yhtä kylmiä kuin napa-alueiden mannerolot. Sää voi myös muuttua nopeasti ja rajusti kaikkina vuodenaikoina.[17]
| Ilmastokaavioita Yhdysvaltojen eri osista (sademäärä sinisin pylväin, keskilämpötila punaisella) | |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Suurin osa Yhdysvalloista sijaitsee keskileveysasteiden liikkuvien matalapaineiden reitillä. Ne tuovat rintamineen sateita ja nopeita lämpötilanmuutoksia etenkin maan koillisosaan. Polaaririntaman aaltoilujen mukaan Keskilännen tasangoille virtaa vuoroin arktista tai polaarista ilmamassaa pohjoisesta tai trooppista massaa Karibialta ja Meksikonlahdelta. Talvella ja keväällä lämpötila voi muuttua yli 20 astetta muutamassa tunnissa. Tyynenmeren rannikolla ja muualla Kalliovuorten länsipuolella säänvaihtelut ja vuodenaikojen erot ovat paljon pienempiä.[17]
Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, joita tulee sekä Atlantilta että Tyynenmeren puolelta. Hurrikaaneja esiintyy kesäkuusta joulukuuhun, eniten elo-syyskuussa.[18] Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005.lähde?
Paljon pienempiä, mutta myös tuhoisia ovat tornadot, joita esiintyy eniten Floridassa sekä Keskilännessä Tornado Alleyksi kutsutulla alueella.[19] Se ulottuu pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasia ja itään Tennesseehen. Siellä monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.[20][21]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvalloista löytyy yli tuhat puulajia ja kaikkiaan 20 000–25 000 alkuperäistä koppisiemenistä kasvilajia.[5] Ihminen on kuitenkin suuresti vaikuttanut Yhdysvaltojen kasvillisuuteen. Esimerkiksi maan kaakkoisosassa luontaiset sekametsät ovat väistyneet taloudellisesti tuottavampien havumetsien tieltä. Tasankojen ja preerian ruohokasvit ovat suurelta osin eurooppalaista alkuperää.[22] Yli 60 prosenttia maasta (Alaskaa lukuun ottamatta) on menettänyt pääosan alkuperäisestä kasvillisuudestaan.[23] Karkeasti maa voidaan jakaa kolmeen osaan: metsään, ruohikkoon ja pensaikkoon. Metsät ovat alkujaan peittäneet maan itärannikon, länsirannikon keski- ja pohjoisosat, lännen ylänköalueet ja leveän vyöhykkeen maan pohjoisosassa. Ruohikko peitti maan sisäosat missä sademäärä ei riitä metsän kasvuun. Pensaikko on keskittynyt länsiosan sisämaahan.[22]
Kanadan rajan tuntumassa Mainesta Minnesotaan ja Appalakkeja pitkin etelään kasvaa lauhkean vyöhykkeen havumetsiä. Niissä kasvaa erityisesti strobusmäntyjä, amerikanpunamäntyjä, banksinmäntyjä, hemlokkeja, kuusia ja palsamipihtaa. Havumetsä vaihettuu lehtimetsäksi, jota kasvoi aiemmin Uudesta-Englannista Missouriin ja Texasin itäosiin. Lehtimetsän lajeja ovat monet vaahterat, tammet, saarnet, lehmukset, lännenambrapuu, hikkorit, plataanit, pyökit ja lännentulppaanipuu. Floridan eteläosissa kasvisto muuttuu trooppisemmaksi, ja siellä kasvaa palmuja, viikunoita ja mangrovea.[5]
Sisämaan ruohikkojen lajeja ovat muun muassa puhveliheinä, gammaheinät ja amerikanhöyhenheinät. Havumetsät peittävät jälleen Kalliovuoria, Kaskadeita ja Sierra Nevadaa. Valtalajeja ovat keltamänty, douglaskuuset, jättituija, lännenlehtikuusi, kontortamänty, monet kuuset, lännenhemlokki, jättipihta, komeapihta ja punapuut. Kaskadeilla ja Washingtonin, Oregonin ja Kalifornian pohjoisosien rannikkometsissä puut kasvavat erityisen suuriksi, ja tällaisissa metsissä pohjalajisto on hyvin niukkaa.[5]
Kalliovuorten länsipuolisten puoliaavikoiden valtalajeja ovat marunat. Rinteillä ja matalilla vuoristoilla saattaa kasvaa myös katajia ja rautaispensaita. Aavikkoalueilla puolestaan kasvaa erityisesti monia kaktuksia, mutta myös joosuanjukkia ja muita jukkia, kreosoottipensaita, meskiteitä ja agaaveja.[5]
Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monipuolisen eläimistön näyttävimpiä lajeja ovat valkopäämerikotka, hirvi, myskihärkä, karibu, ahma, biisoni, harmaakarhu, puuma, jääkarhu ja susi.[24] Yhdysvaltojen manneralueella (Alaskan ja Havaijin ulkopuolella) elää noin 460 matelija- ja sammakkoeläinlajia, joihin kuuluu alligaattoreita, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sammakoita ja konnia.[25] Lintuja on tavattu yli 800 lajia.[26]
Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvalloissa on 397 kansallispuistoa, joita hallinnoi National Park Service.[27] Monet suojelualueet ovat kuitenkin liian pieniä suojatakseen biodiversiteettiä. Leviävä asutus, kaivostoiminta ja fossiilisten polttoaineiden pumppaus pienentävät monien lajien elintilaa.[24]
Yhdysvalloissa on 21 Unescon maailmanperintökohdetta. Kahdeksan niistä on kulttuurikohteita kuten Vapaudenpatsas, yksi on sekakohde ja loput 12, kuten Evergladesin, Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistot, on suojeltu luontoarvojen takia.[28]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Birsall, Stephen S, & Florin, John: United States Geography U.S. Department of State. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
- Parr, Jessica M.: United States. McColl, R. W. (toim.): Encyclopedia of World Geography. New York: Facts On File, 2005. ISBN 0-8160-5786-9. Google-kirjat (viitattu 1.4.2012). (englanniksi)
- United States Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
- United States The World Factbook 2009. 12.3.2012. Washington: Central Intelligence Agency. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c The World Factbook 2009 (englanniksi)
- ↑ United States The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Venäjä (17 075 200 km²) ja Kanada (9 984 670 km²) ovat suurempia. CIA, The World Factbook, Rank Order – Area (Arkistoitu – Internet Archive), 13.12.2007. Luettu 3.1.2008 (englanniksi)
- ↑ a b c Parr, s. 938–939.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Encyclopædia Britannica.
- ↑ a b c d e Birdsall & Florin: The Physical Environment countrystudies.us.
- ↑ Overview Great lakes.com. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Largest rivers in the United States USGS. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Q: Where do earthquakes occur? Earthquake FAQ. USGS. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Historic United States Earthquakes US Geological Survey. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Birdsall & Florin: Settlement Patterns countrystudies.us. (englanniksi)
- ↑ United States of America: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Arkistoitu 28.4.2013. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Birdsall & Florin: Megalopolis countrystudies.us. (englanniksi)
- ↑ U.S. Census Bureau; Annual Estimates of the Population for Incorporated Places over 100,000, Ranked by July 1, 2004 Population: April 1, 2000 to July 1, 2004 (englanniksi), 30.6.2005. Luettu 14.5.2006 (englanniksi)
- ↑ U.S. Census Bureau, County and City Data Book: 2000, Table C–1. Cities — Area and Population, 25.6.2002. Luettu 17.5. Neliömaili on 2,5900 neliökilometriä (englanniksi)
- ↑ U.S. Census Bureau, Ranking Tables for Metropolitan Areas: Population in 2000 and Population Change from 1990 to 2000 (PHC-T-3), 4.2.2001. Luettu 15.5.2006. (englanniksi)
- ↑ a b United States of America BBC Weather Country Guides. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit Ilmatieteen laitos. Viitattu 5.2.2012.
- ↑ Tornado Alley National Climatic Data Center. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Tornado Alley U.S. Tornado Climatology. National Climatic Data Center NOAA. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Drivers denied shelter during severe weather 2011. Land Line. Arkistoitu 31.8.2011. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Birdsall & Florin: Vegetation countrystudies.us. (englanniksi)
- ↑ Precious Heritage > Executive Summary NatureServe. Arkistoitu 17.2.2012. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Where we work: United States WCS. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Amphibians and Reptiles Fish and Wildlife Habitat Management Leaflet. 2006. Arkistoitu 23.7.2013. Viitattu 6.2.2012. (englanniksi)
- ↑ State of the Birds Audubon Society. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
- ↑ About Us U.S. National Park Service. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltain maantiede Wikimedia Commonsissa
