Yhdysvaltain maantiede

Yhdysvaltain maantiede
Yhdysvaltain kartta (iso kartta).
Maanosa	Pohjois-Amerikka
Naapurimaat	Kanada, Meksiko
Koordinaatit	38°N, 97°W
Tilastot
Pinta-ala	9 826 675 km² (3.)
– Maa	9 161 966 km²
– Sisävesi	664 709 km² (6,8 %)
Rantaviiva	19 924 km
Rajan pituus	12 034 km
Ennätykset
Korkein kohta	Mount McKinley, 6 194 m
Matalin kohta	Kuolemanlaakso, -86 m
Pisin joki	Mississippi–Missouri, 6 270 km
Suurin järvi	Yläjärvi, 82 100 km²
Luonnonvarat
Luonnonvarat	kivihiili, kupari, lyijy, molybdeeni, fosfaatit, uraani, bauksiitti, kulta, rauta, elohopea, nikkeli, potaska, hopea, volframi, sinkki, maaöljy, maakaasu, metsä
Ympäristöongelmat
Ympäristöongelmat	ilman saastuminen, vesien saastuminen, läntisten alueiden pienet makean veden varat, aavikoituminen

Yhdysvaltojen maantiede kattaa laajan alueen Tyyneltamereltä Atlantille, Kanadan rajalta Meksikoon ja lisäksi erillisinä alueina Alaskan ja Havaijin. Yhdysvaltain kokonaisala on 9 826 630 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km². Se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio.

Topografia ja vesistöt

Suuria tasankoja Nebraskassa.

Niagaran putoukset sijaitsevat Niagarajoessa Erie- ja Ontariojärven välissä.

Yhdysvaltain mannermaa voidaan jakaa topografisesti viiteen suuralueeseen. Alueet ovat sisämaan tasankoalue, Appalakit, Atlantin rannikko, Kordillieerit ja läntisten vuoristojen väliset tasankoalueet.

Mantereen sisäosien hallitseva maastonmuoto on laaja tasankoalue, joka ulottuu Meksikonlahdelta Kanadan rajalle ja sieltä Alaskaan. Se voidaan jakaa edelleen kolmeen osaan: Atlantin ja Meksikonlahden rannikkotasankoihin, sisämaan tasankoihin ja Kanadan kilpeen. Suurina tasankoina tunnettu alue muodostaa lisäksi osan sisämaan tasankoalueista. Ne levittäytyvät Keskilännestä länteen, ja suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen suurista, raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta. Sisämaan tasankoalue ulottuu New Yorkin osavaltiosta noin 2 400 kilometrin päähän Texasin keskiosiin ja sieltä edelleen noin 1 600 kilometrin päähän Kanadan rajalle. Tasanko kohoaa hyvin harvoissa paikoissa 600 metriä korkeammalle. Tasankoa reunustaa pohjoisessa ja koillisessa Kanadan kilven alue, johon kuuluvat New Yorkin Adirondack ja Minnesotan, Wisconsinin ja Michiganin Yläjärven ylänkö.

Yhdysvaltain sisäosia halkoo lisäksi laaja Mississippijoen vesistö, joka on merkittävä liikenneväylä. Mississippi on purjehduskelpoinen Minneapolisiin asti, ja lisäksi jokijärjestelmästä on kanavayhteys Illinoisjoen kautta Suuriin järviin. Mississippin itäiset sivujoet, kuten Ohio ja Tennessee, ovat myös purjehduskelpoisia. Sen sijaan monet läntiset sivujoet ovat kausittaisia ja niissä on runsaasti hiekkasärkkiä, mitkä vaikeuttavat liikennöintiä. Esimerkiksi Missouri, joka on Mississippiä pidempi, saatiin liikennöintikuntoon vasta 1900-luvun puolivälissä patojen ja sulkujen avulla. Suuret järvet Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla muodostaavat maailman suurimman makeavetisen vesistön. Järviin kuuluvat Yläjärvi, Huronjärvi, Michiganjärvi, Eriejärvi ja Ontariojärvi.

Appalakien korkein vuori Mount Mitchell.

Appalakit erottavat itärannikon sisämaan tasangosta rannikon suuntaisena lähes koko Yhdysvaltojen pituisina. Ne ulottuvat Alabaman pohjoisosista Kanadan rajalle asti. Appalakit on jäänne vanhasta, paljon korkeammasta vuoristosta. Se jaetaan edelleen eri osiin, ja Blue Ridge Mountainsin alueella on sen korkein huippu, vähän yli 2 000 metriä korkea Mount Mitchell. Appalakien itäpuolelle jää Atlantin rannikkotasanko, joka ulottuu Cape Codista Meksikon rajalle. Cape Codista koilliseen rannikko on Appalakien vaikutuspiirissä. New Yorkista etelään tasanko levenee, ja sitä täplittävät monet estuaarit, joista suurin on Chesapeakenlahti.

Archesin kansallispuistoa

Mount McKinley Alaskassa on Pohjois-Amerikan korkein kohta, 6 194 m.

Lännessä suuret tasangot päättyvät Kordillieerien itäosan Kalliovuoret. Keskiosaltaan Kalliovuoret muodostavat suuria pohjois-eteläsuuntaisia jonoja, joiden huiput kohoavat kahteen kilometriin. Pohjoisessa on yksittäsiä huippuja, jotka jatkuvat Alaskaan asti. Kordillieriin länsiosan muodostaa kaksi vuoristoketjua. Lähes heti Tyynenmeren rannikolta kohoavat rannikkovuoristot ja noin 240 kilometriä sisämaahan ovat Kaskadit ja Sierra Nevada, joihin kuuluvat Yhdysvaltain suurimmat vuoret Alaskan ulkopuolella. Niistä korkein on Sierra Nevadan Mount Whitney. Kordillieerien itä- ja länsiosan väliin jää laaja alue, jossa on kuivia altaita, ylätasankoja ja eristäytyneitä vuoristoja. Eteläisin osa, Coloradon laakio (Colorado Plateau) on sedimenttikivien muodostama ylänköalue kilometrin verran tasankojen yläpuolella. Sitä halkovat monet rotkot kuten Grand Canyon, hiekkaerämaat ja vulkaaniset huiput. Coloradon laakiosta länteen Sierra Nevadan rajalla on Basin and Range -nimellä kutsuttu kuiva alue. Kolmas vuoristojen välisen alueen osa on Columbian ylätasanko. Kalliovuorilta länteen monet joista kuivuvat vuoristojen välisillä kuivilla tasangoilla. Alueelle on muodostunut vain yksi hieman suurempi vesiallas, Iso Suolajärvi. Vain kolme suurempaa jokea laskevat mereen asti, Columbia, Colorado ja Sacramento–San Joaquin.

Havaiji sijaitsee noin 4 800 kilometriä länteen Yhdysvaltain länsirannikosta. Se on muodostunut saariryhmästä, jonka suurimmat saaret ovat Oahu, Maui, Lanai, Kauaia ja Havaiji. Saaria hallitsee tulivuoret ja niitä ympäröi koralliriutat. Alaskan puolestaan erottaa muusta Yhdysvallaista Kanada. Alaska on pääosin vuoristoaluetta, jota jäätiköt ovat muovanneet. Alaskassa virtaa myös joitakin jokia, kuten Yukon, jotka muodostavat tasankoalueita.

Yhdysvaltojen suurin joki monien mielestä on Mississippi, mutta sitä seuraavien järjestys riippuu siitä, mitä käytetään joen "suuruuden" mittarina. Oheisessa taulukossa virtaama on keskiarvo joen suulla vuosilta 1951-1980.

Nimi	Jokisuun sijainti	Virtaama (m3)	Valuma-alue (1000 km2)	Pituus (mailia)
Arkansas	Arkansas	1161	417	1469
Atchfalaya	Louisiana	1642	246	1420
Brazos	Texas	(*)	118	1280
Canadian	Oklahoma	(*)	121	906
Colorado	Meksiko	(*)	637	1450
Colorado (of Texas)	Texas	(*)	109	862
Columbia	Washington	7543	668	1249
Copper	Alaska	1671	63	286
Gila	Arizona	(*)	151	649
Kansas	Kansas	(*)	154	743
Kuskokwim	Alaska	1897	124	724
Mississippi	Louisiana	16791	2978	2340
Missouri	Missouri	2157	1370	2540
Mobile	Alabama	1903	1155	774
North Canadian	Oklahoma	(*)	45	800
Nushagak	Alaska	1019	35	285
Ohio	Illinois-Kentucky	7957	526	1310
Pecos	Texas	(*)	115	926
Platte	Nebraska	(*)	220	990
Porcupine	Alaska	651	117	569
Red River	Louisiana	1586	241	1290
Rio Grande	Meksiko-Texas	(*)	870	1900
Saint Lawrence	Kanada	9854	1026	1900
Snake	Washington	1611	280	1040
Stikine	Alaska	1586	52	379
Susitna	Alaska	1444	52	313
Susquehanna	Maryland	1082	70.4	447
Tanana	Alaska	1161	115	659
Tennessee	Kentucky	1925	106	886
Willamette	Oregon	1059	29	309
Yellowstone	Pohjois-Dakota	(*)	181	692
Yukon	Alaska	6371	849	1980

Tähdellä merkityissä virtaama on alle 425 kuutiometriä.

Geologia

Puʻu ʻŌʻō -tulivuori purkautuu Havaijilla.

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja 81 prosenttia maailman maanjäristyksistä. Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoavaa vahinkoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.

Kulttuurimaantiede

Yhdysvallat on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio. Sen kokonaispinta-ala on 9 826 675 neliökilometriä, ja siitä maata on 9 161 966 ja vettä 664 709 neliökilometriä. Maalla on vain kaksi rajanaapuria, Kanada ja Meksiko, ja maarajaa sillä on 12 034 kilometriä. Yhdysvallat on jaettu 50 osavaltioon ja Washingtonin hallintopiiriin.

Väestöllisesti Yhdysvallat voidaan jakaa kolmeen alueeseen. Ensimmäinen niistä kattaa suuriin piirtein nelikulmion muotoisen alueen, jonka kulmapisteet ovat Boston, Chicago, St. Louis ja Washington. Alueen sisässä on seitsemän Yhdysvaltain 12 suurimmasta kaupungista. Siellä alkoi myös ensimmäinen kasvuräjähdys, ja se on ollut jo pitkään Yhdysvaltain talouden keskus. Tämän alueen etelä- ja länsipuolella on alue, joka ulottuu Suurien tasankojen länsiosaan. Siellä asutus on harvempaa, ja suurten kaupunkien välillä on suuremmat välimatkat. Toinen alue on kuitenkin Yhdysvaltain tärkein maatalousalue. Kolmas väestöalue on Yhdysvaltain länsiosat, joka on kaikista harvimpaan asutettua. Asutus on keskittynyt pienemmälle alueelle, ja esimerkiksi Los Angelesin ympäristö ja San Franciscon lahden ympäristön ovat erityisen tiheästi asuttuja.

Vuoden 2012 arvioitujen väkilukujen mukaan Yhdysvalloissa on yhdeksän yli miljoonan asukkaan kaupunkia. Monet kaupungit ovat kasvaneet rajojensa ulkopuolelle ja muodostaneet laajoja suurkaupunkialueita. Maantieteilijä Jean Gottmann otti vuonna 1961 käyttöön termin megalopoli, kun hän oli tutkinut Yhdysvaltain itärannikon suurta kaupunkien yhteenkasvua New Hampshiren eteläosista Washingtoniin. Alueella, joka kattaa noin 1,5 prosenttia Yhdysvaltain pinta-alasta, asuu noin viidennes maan asukkaista. Muita suuria kaupunkikeskittymiä on Suurten järvien alueella, jossa on kolme konurbaatiota. Niistä yksi sijaitsee Chicagon ja yksi Detroitin ympärillä. Kolmas keskittymä ulottuu Buffalosta Clevelandin kautta Pittsburghiin. Nämä kolme aluetta saattavat pian kasvaa kokonaan yhteen ja yhdistyä myös rannikon megalopolin kanssa. Muita konurbaatioita on eteläisessä Kaliforniassa, jossa on tiheää asutusta Los Angelesin ympärillä Santa Barbaraan ja Meksikon rajalle, ja esimerkiksi Floridan itärannikolla Jacksonvillestä Miamiin.

Kymmenen suurinta kaupunkia

Sija	Kaupunki	Osavaltio	Alue	Väestö kaupungin rajojen sisällä	Väestö- tiheys neliö- kilometrillä	Metropolin asukasluku
							sija
1	New York	New York	Koillinen	8 104 079	10 195	21 199 865	1
2	Los Angeles	Kalifornia	Länsi	3 845 541	3 041	16 373 645	2
3	Chicago	Illinois	Keskilänsi	2 862 244	4 923	9 157 540	3
4	Houston	Texas	Etelä	2 012 626	1 302	4 112 198	10
5	Philadelphia	Pennsylvania	Koillinen	1 470 151	4 337	6 188 463	6
6	Phoenix	Arizona	Länsi (Lounas)	1 418 041	1 074	3 251 876	14
7	San Diego	Kalifornia	Länsi	1 263 756	1 457	2 813 833	17
8	San Antonio	Texas	Etelä	1 236 249	1 084	1 592 383	30
9	Dallas	Texas	Etelä	1 210 393	1 340	5 221 801	9
10	San José	Kalifornia	Länsi	904 522	1 976	7 039 362	5

Ilmasto

Yhdysvaltojen ilmastovyöhykkeet Köppenin luokituksen mukaan

  Bsk Aroa

  Cfa Subtrooppinen kostea

  CFb Lauhkea meri-ilmasto

  Csa Kuiva kuuma kesä

  Dfa Kuumakesäinen, kylmätalvinen mannerilmasto

  Dfb Lämminkesäinen, kylmätalvinen mannerilmasto

  H Vuoristo

  Aw Savanni-ilmasto

  BWh Subtrooppinen aavikko

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Manneralueellaakin koetaan ajoittain olosuhteita, jotka ovat yhtä kuumia kuin tropiikin aavikot tai yhtä kylmiä kuin napa-alueiden mannerolot. Sää voi myös muuttua nopeasti ja rajusti kaikkina vuodenaikoina.

Ilmastokaavioita Yhdysvaltojen eri osista (sademäärä sinisin pylväin, keskilämpötila punaisella)
Seattle	Detroit a
Key West Floridassa.	New York Itärannikolla.
New Orleans	Los Angeles.

Suurin osa Yhdysvalloista sijaitsee keskileveysasteiden liikkuvien matalapaineiden reitillä. Ne tuovat rintamineen sateita ja nopeita lämpötilanmuutoksia etenkin maan koillisosaan. Polaaririntaman aaltoilujen mukaan Keskilännen tasangoille virtaa vuoroin arktista tai polaarista ilmamassaa pohjoisesta tai trooppista massaa Karibialta ja Meksikonlahdelta. Talvella ja keväällä lämpötila voi muuttua yli 20 astetta muutamassa tunnissa. Tyynenmeren rannikolla ja muualla Kalliovuorten länsipuolella säänvaihtelut ja vuodenaikojen erot ovat paljon pienempiä.

Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, joita tulee sekä Atlantilta että Tyynenmeren puolelta. Hurrikaaneja esiintyy kesäkuusta joulukuuhun, eniten elo- ja syyskuussa. Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005.

Paljon pienempiä, mutta myös tuhoisia ovat tornadot, joita esiintyy eniten Floridassa sekä keskilännessä Tornado Alleyksi kutsutulla alueella. Se ulottuu pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasta ja itään Tennesseehen. Siellä monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.

Luonto

Kasvillisuus

Yhdysvalloissa löytyy yli tuhat puulajia ja kaikkiaan 20 000–25 000 alkuperäistä koppisiemenistä kasvilajia. Ihminen on kuitenkin suuresti vaikuttanut Yhdysvaltojen kasvillisuuteen. Esimerkiksi maan kaakkoisosassa luontaiset sekametsät ovat väistyneet taloudellisesti tuottavampien havumetsien tieltä. Tasankojen ja preerian ruohokasvit ovat suurelta osin eurooppalaista alkuperää. Yli 60 prosenttia maasta (Alaskaa lukuunottamatta) on menettänyt pääosan alkuperäisestä kasvillisuudestaan. Karkeasti maa voidaan jakaa kolmeen osaan: metsää, ruohikkoon ja pensaikkoon. Metsät ovat alkujaan peittäneet maan itärannikon, lansirannikon keski- ja pohjoisosat, lännen ylänköalueeta ja leveän vyöhykkeen maan pohjoisosassa. Ruohikko peitti maan sisäosat missä sademäärä ei riitä metsän kasvuun. Pensaikko on keskittynyt länsiosan sisämaahan.

Kanadan rajan tuntumassa Mainesta Minnesotaan ja Appalakkeja pitkin etelään kasvaa lauhkean vyöhykkeen havumetsiä. Niissä kasvaa erityisesti strobusmäntyjä, amerikanpunamäntyjä, banksinmäntyjä, hemlokkeja, kuusia ja palsamipihtaa. Havumetsä vaihettuu lehtimetsäksi, jota kasvoi aiemmin Uudesta-Englannista Missouriin ja Texasin itäosiin. Lehtimetsän lajeja ovat monet vaahterat, tammet, saarnet, lehmukset, lännenambrapuu, hikkorit, plataanit, pyökit ja tulppaanipuut. Floridan eteläosissa kasvisto muuttuu trooppisemmaksi, ja siellä kasvaa palmuja, viikunoita ja mangrovea.

Sisämään ruohikkojen lajeja ovat muun muassa puhveliheinä, grammaheinät ja höyhenheinät. Havumetsät peittävät jälleen Kalliovuoria, Kaskadeita ja Sierra Nevadaa. Valtalajeja ovat keltamänty, douglaskuuset, jättituija, lännenlehtikuusi, kontortamänty, monet kuuset, lännenhemlokki, jättipihta, komeapihta ja punapuut. Kaskadeilla ja Washingtonin, Oregonin ja Kalifornian pohjoisosian rannikkometsissä puut kasvavat erityisen suuriksi, ja tällaisissa metsissä pohjalajisto on hyvin niukkaa.

Kalliovuorten länsipuolisten puoliaavikoiden valtalajeja ovat marunat. Rinteillä ja matalilla vuoristoilla saattaa kasvaa myös katajia ja Cercocarpus-suvun puita. Aavikkoalueilla puolestaan kasvaa erityisesti monia katkuksia, mutta myös joosuanpuita ja muita jukkia, kreosoottipensaita, mesquitopuita ja agaaveja.

Eläimistö

Valkopäämerikotka on Yhdysvaltojen kansallislintu.

Biisoneja Yellowstonen kansallispuistossa.

Monipuolisen eläimistön näyttävimpiä lajeja ovat valkopäämerikotka, hirvi, myskihärkä, karibu, ahma, biisoni, harmaakarhu, puuma, jääkarhu ja susi. Yhdysvaltojen manneralueella (Alaskan ja Havaijin ulkopuolella) elää noin 460 matelija- ja sammakkoeläinlajia, joihin kuuluu alligaattoreita, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sammakoita ja konnia. Lintuja on tavattu yli 800 lajia.

Luonnonsuojelu

Yhdysvalloissa on 397 kansallispuistoa, joita hallinnoi National Park Service. Monet suojelualueet ovat kuitenkin liian pieniä suojatakseen biodiversiteettiä. Leviävä asutus, kaivostoiminta ja fossiilisten polttoaineiden pumppaus pienentävät monien lajien elintilaa.

Yhdysvalloissa on 21 Unescon maailmanperintökohdetta. Kahdeksan niistä on kulttuurikohteita kuten Vapaudenpatsas, yksi on sekakohde ja loput 12, kuten Evergladesin, Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistot, on suojeltu luontoarvojen takia.

Lähteet

• Birsall, Stephen S, & Florin, John: United States Geography U.S. Department of State. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
• Parr, Jessica M.: United States. McColl, R. W. (toim.): Encyclopedia of World Geography. New York: Facts On File, 2005. ISBN 0-8160-5786-9. Google-kirjat (viitattu 1.4.2012). (englanniksi)
• United States Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
• United States The World Factbook 2009. 12.3.2012. Washington: Central Intelligence Agency. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)