Yhdysvaltain maantiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltain maantiede
Yhdysvaltain kartta (iso kartta).
Yhdysvaltain kartta (iso kartta).
Maanosa Pohjois-Amerikka
Naapurimaat Kanada, Meksiko
Koordinaatit 38°N, 97°W
Tilastot
Pinta-ala 9 826 675 km² (3.)
 – Maa 9 161 966 km²
 – Sisävesi 664 709 km² (6,8 %)
Rantaviiva 19 924 km
Rajan pituus 12 034 km
Ennätykset
Korkein kohta Mount McKinley, 6 194 m
Matalin kohta Kuolemanlaakso, −86 m
Pisin joki MississippiMissouri, 6 270 km
Suurin järvi Yläjärvi, 82 100 km²
Luonnonvarat
Luonnonvarat kivihiili, kupari, lyijy, molybdeeni, fosfaatit, uraani, bauksiitti, kulta, rauta, elohopea, nikkeli, potaska, hopea, volframi, sinkki, maaöljy, maakaasu, metsä[1]
Ympäristöongelmat
Ympäristöongelmat ilman saastuminen, vesien saastuminen, läntisten alueiden pienet makean veden varat, aavikoituminen[1]

Yhdysvaltojen maantiede kattaa laajan alueen Tyyneltämereltä Atlantille, Kanadan rajalta Meksikoon ja lisäksi erillisinä alueina Alaskan ja Havaijin. Yhdysvaltain kokonaisala on 9 826 630 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km².[2] Se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio.[3]

Topografia ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain mannermaa voidaan jakaa topografisesti viiteen suuralueeseen.[4] Alueet ovat sisämaan tasankoalue, Appalakit, Atlantin rannikko, Kordillieerit ja läntisten vuoristojen väliset tasankoalueet.[5]

Mantereen sisäosien hallitseva maastonmuoto on laaja tasankoalue, joka ulottuu Meksikonlahdelta Kanadan rajalle ja sieltä Alaskaan. Se voidaan jakaa edelleen kolmeen osaan: Atlantin ja Meksikonlahden rannikkotasankoihin, sisämaan tasankoihin ja Kanadan kilpeen. Suurina tasankoina tunnettu alue muodostaa lisäksi osan sisämaan tasankoalueista. Ne levittäytyvät Keskilännestä länteen, ja suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen suuresta, raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta.[6] Sisämaan tasankoalue ulottuu New Yorkin osavaltiosta noin 2 400 kilometrin päähän Texasin keskiosiin ja sieltä edelleen noin 1 600 kilometrin päähän Kanadan rajalle. Tasanko kohoaa hyvin harvoissa paikoissa 600 metriä korkeammalle.[5] Tasankoa reunustaa pohjoisessa ja koillisessa Kanadan kilven alue,[6] johon kuuluvat New Yorkin Adirondack ja Minnesotan, Wisconsinin ja Michiganin Yläjärven ylänkö.[5]

Yhdysvaltain sisäosia halkoo lisäksi laaja Mississippijoen vesistö, joka on merkittävä liikenneväylä.[4] Mississippi on purjehduskelpoinen Minneapolisiin asti, ja lisäksi jokijärjestelmästä on kanavayhteys Illinoisjoen kautta Suuriin järviin. Mississippin itäiset sivujoet, kuten Ohio ja Tennessee, ovat myös purjehduskelpoisia. Sen sijaan monet läntiset sivujoet ovat kausittaisia ja niissä on runsaasti hiekkasärkkiä, mitkä vaikeuttavat liikennöintiä. Esimerkiksi Missouri, joka on Mississippiä pidempi, saatiin liikennöintikuntoon vasta 1900-luvun puolivälissä patojen ja sulkujen avulla.[5] Suuret järvet Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla muodostavat maailman suurimman makeavetisen vesistön. Järviin kuuluvat Yläjärvi, Huronjärvi, Michiganjärvi, Eriejärvi ja Ontariojärvi.[7]

Appalakien korkein vuori Mount Mitchell.

Appalakit erottavat itärannikon sisämaan tasangosta rannikon suuntaisina lähes koko Yhdysvaltojen pituisina. Ne ulottuvat Alabaman pohjoisosista Kanadan rajalle asti. Appalakit ovat jäänne vanhasta, paljon korkeammasta vuoristosta. Se jaetaan edelleen eri osiin, ja Blue Ridge Mountainsin alueella on sen korkein huippu, vähän yli 2 000 metriä korkea Mount Mitchell. Appalakien itäpuolelle jää Atlantin rannikkotasanko, joka ulottuu Cape Codista Meksikon rajalle.[5] Cape Codista koilliseen rannikko on Appalakien vaikutuspiirissä.[6] New Yorkista etelään tasanko levenee, ja sitä täplittävät monet estuaarit, joista suurin on Chesapeakenlahti.[5]

Mount McKinley Alaskassa on Pohjois-Amerikan korkein kohta, 6 194 m.

Lännessä suuret tasangot päättyvät Kordillieerien itäosan Kalliovuoriin. Keskiosaltaan Kalliovuoret muodostavat suuria pohjois-eteläsuuntaisia jonoja, joiden huiput kohoavat kahteen kilometriin. Pohjoisessa on yksittäisiä huippuja, jotka jatkuvat Alaskaan asti.[6] Kordillieerien länsiosan muodostaa kaksi vuoristoketjua. Lähes heti Tyynenmeren rannikolta kohoavat rannikkovuoristot ja noin 240 kilometriä sisämaahan ovat Kaskadit ja Sierra Nevada, joihin kuuluvat Yhdysvaltain suurimmat vuoret Alaskan ulkopuolella. Niistä korkein on Sierra Nevadan Mount Whitney.[5] Kordillieerien itä- ja länsiosan väliin jää laaja alue, jossa on kuivia altaita, ylätasankoja ja eristäytyneitä vuoristoja. Eteläisin osa, Coloradon laakio (Colorado Plateau) on sedimenttikivien muodostama ylänköalue kilometrin verran tasankojen yläpuolella. Sitä halkovat monet rotkot kuten Grand Canyon, hiekkaerämaat ja vulkaaniset huiput.[6] Coloradon laakiosta länteen Sierra Nevadan rajalla on Basin and Range -nimellä kutsuttu kuiva alue. Kolmas vuoristojen välisen alueen osa on Columbian ylätasanko. Kalliovuorilta länteen monet joista kuivuvat vuoristojen välisillä kuivilla tasangoilla. Alueelle on muodostunut vain yksi hieman suurempi vesiallas, Iso Suolajärvi. Vain kolme suurempaa jokea laskevat mereen asti, Columbia, Colorado ja SacramentoSan Joaquin.[5]

Havaiji sijaitsee noin 4 800 kilometriä länteen Yhdysvaltain länsirannikosta. Se on muodostunut saariryhmästä, jonka suurimmat saaret ovat Oahu, Maui, Lanai, Kauaia ja Havaiji. Saaria hallitsevat tulivuoret ja niitä ympäröivät koralliriutat. Alaskan puolestaan erottaa muusta Yhdysvalloista Kanada. Alaska on pääosin vuoristoaluetta, jota jäätiköt ovat muovanneet. Alaskassa virtaa myös joitakin jokia, kuten Yukon, jotka muodostavat tasankoalueita.[4]

Yhdysvaltojen suurin joki monien mielestä on Mississippi, mutta sitä seuraavien järjestys riippuu siitä, mitä käytetään joen "suuruuden" mittarina. Oheisessa taulukossa virtaama on keskiarvo joen suulla vuosilta 1951–1980.[8]

Nimi Jokisuun sijainti Virtaama (m3) Valuma-alue (1000 km2) Pituus (mailia)
Arkansas Arkansas 1161 417 1469
Atchfalaya Louisiana 1642 246 1420
Brazos Texas (*) 118 1280
Canadian Oklahoma (*) 121 906
Colorado Meksiko (*) 637 1450
Colorado (of Texas) Texas (*) 109 862
Columbia Washington 7543 668 1249
Copper Alaska 1671 63 286
Gila Arizona (*) 151 649
Kansas Kansas (*) 154 743
Kuskokwim Alaska 1897 124 724
Mississippi Louisiana 16791 2978 2340
Missouri Missouri 2157 1370 2540
Mobile Alabama 1903 1155 774
North Canadian Oklahoma (*) 45 800
Nushagak Alaska 1019 35 285
Ohio Illinois-Kentucky 7957 526 1310
Pecos Texas (*) 115 926
Platte Nebraska (*) 220 990
Porcupine Alaska 651 117 569
Red River Louisiana 1586 241 1290
Rio Grande Meksiko-Texas (*) 870 1900
Saint Lawrence Kanada 9854 1026 1900
Snake Washington 1611 280 1040
Stikine Alaska 1586 52 379
Susitna Alaska 1444 52 313
Susquehanna Maryland 1082 70.4 447
Tanana Alaska 1161 115 659
Tennessee Kentucky 1925 106 886
Willamette Oregon 1059 29 309
Yellowstone Pohjois-Dakota (*) 181 692
Yukon Alaska 6371 849 1980

Tähdellä merkityissä virtaama on alle 425 kuutiometriä.

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puʻu ʻŌʻō -tulivuori purkautuu Havaijilla.

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimakasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja 81 prosenttia maailman maanjäristyksistä.[9] Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.[10]

Kulttuurimaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio. Sen kokonaispinta-ala on 9 826 675 neliökilometriä, ja siitä maata on 9 161 966 ja vettä 664 709 neliökilometriä. Maalla on vain kaksi rajanaapuria, Kanada ja Meksiko, ja maarajaa sillä on 12 034 kilometriä. Yhdysvallat on jaettu 50 osavaltioon ja Washingtonin hallintopiiriin.[1]

Väestöllisesti Yhdysvallat voidaan jakaa kolmeen alueeseen. Ensimmäinen niistä kattaa suuriin piirtein nelikulmion muotoisen alueen, jonka kulmapisteet ovat Boston, Chicago, St. Louis ja Washington. Alueen sisässä on seitsemän Yhdysvaltain 12 suurimmasta kaupungista. Siellä alkoi myös ensimmäinen kasvuräjähdys, ja se on ollut jo pitkään Yhdysvaltain talouden keskus. Tämän alueen etelä- ja länsipuolella on alue, joka ulottuu Suurien tasankojen länsiosaan. Siellä asutus on harvempaa, ja suurten kaupunkien välillä on suuremmat välimatkat. Toinen alue on kuitenkin Yhdysvaltain tärkein maatalousalue. Kolmas väestöalue on Yhdysvaltain länsiosat, joka on kaikista harvimpaan asutettua. Asutus on keskittynyt pienemmälle alueelle, ja esimerkiksi Los Angelesin ympäristö ja San Franciscon lahden ympäristön ovat erityisen tiheästi asuttuja.[11]

Vuoden 2012 arvioitujen väkilukujen mukaan Yhdysvalloissa on yhdeksän yli miljoonan asukkaan kaupunkia.[12] Monet kaupungit ovat kasvaneet rajojensa ulkopuolelle ja muodostaneet laajoja suurkaupunkialueita. Maantieteilijä Jean Gottmann otti vuonna 1961 käyttöön termin megalopoli, kun hän oli tutkinut Yhdysvaltain itärannikon suurta kaupunkien yhteenkasvua New Hampshiren eteläosista Washingtoniin. Alueella, joka kattaa noin 1,5 prosenttia Yhdysvaltain pinta-alasta, asuu noin viidennes maan asukkaista.[13] Muita suuria kaupunkikeskittymiä on Suurten järvien alueella, jossa on kolme konurbaatiota. Niistä yksi sijaitsee Chicagon ja yksi Detroitin ympärillä. Kolmas keskittymä ulottuu Buffalosta Clevelandin kautta Pittsburghiin. Nämä kolme aluetta saattavat pian kasvaa kokonaan yhteen ja yhdistyä myös rannikon megalopolin kanssa. Muita konurbaatioita on eteläisessä Kaliforniassa, jossa on tiheää asutusta Los Angelesin ympärillä Santa Barbaraan ja Meksikon rajalle, ja esimerkiksi Floridan itärannikolla Jacksonvillestä Miamiin.[5]

Kymmenen suurinta kaupunkia
Sija Kaupunki Osavaltio Alue Väestö
kaupungin
rajojen
sisällä
[14]
Väestö-
tiheys[15]
neliö-
kilometrillä
Metropolin
asukasluku[16]
sija
1
New York New York Koillinen 8 104 079 10 195 21 199 865 1
2
Los Angeles Kalifornia Länsi 3 845 541 3 041 16 373 645 2
3
Chicago Illinois Keskilänsi 2 862 244 4 923 9 157 540 3
4
Houston Texas Etelä 2 012 626 1 302 4 112 198 10
5
Philadelphia Pennsylvania Koillinen 1 470 151 4 337 6 188 463 6
6
Phoenix Arizona Länsi (Lounas) 1 418 041 1 074 3 251 876 14
7
San Diego Kalifornia Länsi 1 263 756 1 457 2 813 833 17
8
San Antonio Texas Etelä 1 236 249 1 084 1 592 383 30
9
Dallas Texas Etelä 1 210 393 1 340 5 221 801 9
10
San José Kalifornia Länsi 904 522 1 976 7 039 362 5

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen ilmastovyöhykkeet Köppenin luokituksen mukaan
  Bsk Aroa
  Cfa Subtrooppinen kostea
  CFb Lauhkea meri-ilmasto
  Csa Kuiva kuuma kesä
  Dfa Kuumakesäinen, kylmätalvinen mannerilmasto
  Dfb Lämminkesäinen, kylmätalvinen mannerilmasto
  H Vuoristo
  Aw Savanni-ilmasto
  BWh Subtrooppinen aavikko

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Manneralueellakin koetaan ajoittain olosuhteita, jotka ovat yhtä kuumia kuin tropiikin aavikot tai yhtä kylmiä kuin napa-alueiden mannerolot. Sää voi myös muuttua nopeasti ja rajusti kaikkina vuodenaikoina.[17]


Ilmastokaavioita Yhdysvaltojen eri osista
(sademäärä sinisin pylväin, keskilämpötila punaisella)
Key West Floridassa.
New York Itärannikolla.

Suurin osa Yhdysvalloista sijaitsee keskileveysasteiden liikkuvien matalapaineiden reitillä. Ne tuovat rintamineen sateita ja nopeita lämpötilanmuutoksia etenkin maan koillisosaan. Polaaririntaman aaltoilujen mukaan Keskilännen tasangoille virtaa vuoroin arktista tai polaarista ilmamassaa pohjoisesta tai trooppista massaa Karibialta ja Meksikonlahdelta. Talvella ja keväällä lämpötila voi muuttua yli 20 astetta muutamassa tunnissa. Tyynenmeren rannikolla ja muualla Kalliovuorten länsipuolella säänvaihtelut ja vuodenaikojen erot ovat paljon pienempiä.[17]

Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, joita tulee sekä Atlantilta että Tyynenmeren puolelta. Hurrikaaneja esiintyy kesäkuusta joulukuuhun, eniten elo- ja syyskuussa.[18] Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005.

Paljon pienempiä, mutta myös tuhoisia ovat tornadot, joita esiintyy eniten Floridassa sekä keskilännessä Tornado Alleyksi kutsutulla alueella.[19] Se ulottuu pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasia ja itään Tennesseehen. Siellä monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.[20][21]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloista löytyy yli tuhat puulajia ja kaikkiaan 20 000–25 000 alkuperäistä koppisiemenistä kasvilajia.[5] Ihminen on kuitenkin suuresti vaikuttanut Yhdysvaltojen kasvillisuuteen. Esimerkiksi maan kaakkoisosassa luontaiset sekametsät ovat väistyneet taloudellisesti tuottavampien havumetsien tieltä. Tasankojen ja preerian ruohokasvit ovat suurelta osin eurooppalaista alkuperää.[22] Yli 60 prosenttia maasta (Alaskaa lukuunottamatta) on menettänyt pääosan alkuperäisestä kasvillisuudestaan.[23] Karkeasti maa voidaan jakaa kolmeen osaan: metsään, ruohikkoon ja pensaikkoon. Metsät ovat alkujaan peittäneet maan itärannikon, lansirannikon keski- ja pohjoisosat, lännen ylänköalueet ja leveän vyöhykkeen maan pohjoisosassa. Ruohikko peitti maan sisäosat missä sademäärä ei riitä metsän kasvuun. Pensaikko on keskittynyt länsiosan sisämaahan.[22]

Kanadan rajan tuntumassa Mainesta Minnesotaan ja Appalakkeja pitkin etelään kasvaa lauhkean vyöhykkeen havumetsiä. Niissä kasvaa erityisesti strobusmäntyjä, amerikanpunamäntyjä, banksinmäntyjä, hemlokkeja, kuusia ja palsamipihtaa. Havumetsä vaihettuu lehtimetsäksi, jota kasvoi aiemmin Uudesta-Englannista Missouriin ja Texasin itäosiin. Lehtimetsän lajeja ovat monet vaahterat, tammet, saarnet, lehmukset, lännenambrapuu, hikkorit, plataanit, pyökit ja lännentulppaanipuu. Floridan eteläosissa kasvisto muuttuu trooppisemmaksi, ja siellä kasvaa palmuja, viikunoita ja mangrovea.[5]

Sisämään ruohikkojen lajeja ovat muun muassa puhveliheinä, grammaheinät ja höyhenheinät. Havumetsät peittävät jälleen Kalliovuoria, Kaskadeita ja Sierra Nevadaa. Valtalajeja ovat keltamänty, douglaskuuset, jättituija, lännenlehtikuusi, kontortamänty, monet kuuset, lännenhemlokki, jättipihta, komeapihta ja punapuut. Kaskadeilla ja Washingtonin, Oregonin ja Kalifornian pohjoisosien rannikkometsissä puut kasvavat erityisen suuriksi, ja tällaisissa metsissä pohjalajisto on hyvin niukkaa.[5]

Kalliovuorten länsipuolisten puoliaavikoiden valtalajeja ovat marunat. Rinteillä ja matalilla vuoristoilla saattaa kasvaa myös katajia ja rautaispensaita. Aavikkoalueilla puolestaan kasvaa erityisesti monia kaktuksia, mutta myös joosuanjukkia ja muita jukkia, kreosoottipensaita, meskiteitä ja agaaveja.[5]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkopäämerikotka on Yhdysvaltojen kansallislintu.

Monipuolisen eläimistön näyttävimpiä lajeja ovat valkopäämerikotka, hirvi, myskihärkä, karibu, ahma, biisoni, harmaakarhu, puuma, jääkarhu ja susi.[24] Yhdysvaltojen manneralueella (Alaskan ja Havaijin ulkopuolella) elää noin 460 matelija- ja sammakkoeläinlajia, joihin kuuluu alligaattoreita, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sammakoita ja konnia.[25] Lintuja on tavattu yli 800 lajia.[26]

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa on 397 kansallispuistoa, joita hallinnoi National Park Service.[27] Monet suojelualueet ovat kuitenkin liian pieniä suojatakseen biodiversiteettiä. Leviävä asutus, kaivostoiminta ja fossiilisten polttoaineiden pumppaus pienentävät monien lajien elintilaa.[24]

Yhdysvalloissa on 21 Unescon maailmanperintökohdetta. Kahdeksan niistä on kulttuurikohteita kuten Vapaudenpatsas, yksi on sekakohde ja loput 12, kuten Evergladesin, Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistot, on suojeltu luontoarvojen takia.[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Birsall, Stephen S, & Florin, John: United States Geography U.S. Department of State. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  • Parr, Jessica M.: United States. McColl, R. W. (toim.): Encyclopedia of World Geography. New York: Facts On File, 2005. ISBN 0-8160-5786-9. Google-kirjat (viitattu 1.4.2012). (englanniksi)
  • United States Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  • United States The World Factbook 2009. 12.3.2012. Washington: Central Intelligence Agency. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c The World Factbook 2009.
  2. The World Factbook: United States CIA. (englanniksi)
  3. Venäjä (17 075 200 km²) ja Kanada (9 984 670 km²) ovat suurempia. CIA, The World Factbook, Rank Order – Area (englanniksi), 13.12.2007. Luettu 3.1.2008.
  4. a b c Parr, s. 938–939.
  5. a b c d e f g h i j k l m Encyclopædia Britannica.
  6. a b c d e Birdsall & Florin: The Physical Environment
  7. Overview Great lakes.com. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  8. Largest rivers in the United States USGS. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  9. Q: Where do earthquakes occur? Earthquake FAQ. USGS. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  10. Historic United States Earthquakes US Geological Survey. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  11. Birdsall & Florin: Settlement Patterns
  12. United States of America: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Viitattu 5.2.2012.
  13. Birdsall & Florin: Megalopolis
  14. U.S. Census Bureau; Annual Estimates of the Population for Incorporated Places over 100,000, Ranked by July 1, 2004 Population: April 1, 2000 to July 1, 2004 (englanniksi), 30. kesäkuuta 2005. Luettu 14. toukokuuta 2006.
  15. U.S. Census Bureau, County and City Data Book: 2000, Table C–1. Cities — Area and Population (englanniksi), 25. kesäkuuta 2002. Luettu 17. toukokuuta. Neliömaili on 2,5900 neliökilometriä.
  16. U.S. Census Bureau, Ranking Tables for Metropolitan Areas: Population in 2000 and Population Change from 1990 to 2000 (PHC-T-3) (englanniksi), 4. helmikuuta 2001. Luettu 15. toukokuuta 2006.
  17. a b United States of America BBC Weather Country Guides. Viitattu 5.2.2012.
  18. Hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit Ilmatieteen laitos. Viitattu 5.2.2012.
  19. Tornado Alley National Climatic Data Center. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  20. Tornado Alley U.S. Tornado Climatology. National Climatic Data Center NOAA. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  21. Drivers denied shelter during severe weather 2011. Land Line.
  22. a b Birdsall & Florin: Vegetation
  23. Precious Heritage > Executive Summary NatureServe. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  24. a b Where we work: United States WCS. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  25. Amphibians and Reptiles Fish and Wildlife Habitat Management Leaflet. 2006.
  26. State of the Birds Audubon Society. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  27. About Us U.S. National Park Service. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  28. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)