Viktor Janukovytš

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viktor Fedorovytš Janukovytš
Віктор Федорович Янукович
Viktor Yanukovych 2011.jpg
Ukrainan 4. presidentti
25. helmikuuta 201022. helmikuuta 2014
Pääministeri Julija Tymošenko
Oleksandr Turtšynov (vt.)
Mykola Azarov
Edeltäjä Viktor Juštšenko
Seuraaja Petro Porošenko
Ukrainan asevoimien ylipäällikkö
25. helmikuuta 201022. helmikuuta 2014
Edeltäjä Viktor Juštšenko
Ukrainan pääministeri
4. elokuuta 200618. joulukuuta 2007
Edeltäjä Juri Jeh’anurov
Seuraaja Julija Tymošenko
28. joulukuuta 20045. tammikuuta 2005
Edeltäjä Mykola Azarov (vt.)
Seuraaja Mykola Azarov (vt.)
21. marraskuuta 20027. joulukuuta 2004
Edeltäjä Anatoli Kinah’
Seuraaja Mykola Azarov (vt.)
Donetskin kuvernööri
14. toukokuuta 199721. marraskuuta 2003
Edeltäjä Volodymyr Šerban
Seuraaja Anatoli Blyznjuk
Tiedot
Syntynyt 9. heinäkuuta 1950 (ikä 64)
Jenakijeve, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto (nykyään Donetskin alue, Ukraina)
Puolue Neuvostoliiton kommunistinen puolue (1980–1991)
Alueiden puolue (2003–2010)
itsenäinen
Puoliso Ljudmyla Oleksandrivna Janukovytš
Uskonto ortodoksi
Allekirjoitus Viktor Yanukovych signature.svg

Viktor Fedorovytš Janukovytš (ukr. Ві́ктор Фе́дорович Януко́вич; Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, ven. Ви́ктор Фёдорович Януко́вич, Viktor Fjodorovitš Janukovitš, s. 9. heinäkuuta 1950 Jenakijeve) oli Ukrainan presidentti helmikuusta 2010 helmikuuhun 2014. Tällöin hän pakeni maastaan ja Ukrainan parlamentti erotti hänet virastaan. Erotusprosessin laillisuudesta on kuitenkin kiistelty.[1]

Aiemmin Janukovytš oli Ukrainan pääministeri marraskuusta 2002 tammikuuhun 2005. Ennen pääministerivirkaansa hän toimi Donetskin alueen kuvernöörinä 1997–2002. Janukovytš oli myös Alueiden puolueen johtaja. Hänet nimitettiin uudelleen pääministeriksi 4. elokuuta 2006, jolloin hallitus kesti 18. joulukuuta 2007 asti.

Viktor Janukovytš erotettiin 22. helmikuuta 2014 Ukrainan parlamentin hätäistunnossa. Hän on lähtenyt pääkaupunki Kiovasta ja paennut Krimin niemimaan kautta Venäjälle. Erottamista edelsivät pitkään jatkuneet opposition mielenosoitukset. Janukovytš on etsintäkuulutettu epäiltynä joukkomurhasta.

Maaliskuussa 2014 Alueiden puolue myönsi Janukovytšille eron puolueen jäsenyydestä.[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Leonid Kutšman tukema Janukovytš julistautui Ukrainan presidentinvaalien, jotka pidettiin loka-marraskuussa 2004, voittajaksi. Monet ukrainalaiset, kansainväliset järjestöt ja maiden hallitukset kuitenkin kyseenalaistivat voiton oikeellisuuden ja laillisuuden, mikä tuotti suuren kansannousun, Oranssin vallankumouksen. 1. joulukuuta 2004 Ukrainan parlamentti päättikin järjestää presidentinvaalin toisen kierroksen uusinnan, koska vaalituloksesta ei voinut olla täyttä varmuutta vaalilaskennan ja muiden seikkojen epävarmuuden vuoksi. Presidentinvaalin toisen kierroksen uusinnassa 26. joulukuuta 2004 hän hävisi oppositiojohtaja Viktor Juštšenkolle.

Presidentinvaalin toisen kierroksen jälkeen perustuslakia muutettiin 10. tammikuuta 2006 lähtien entistä enemmän parlamentaariseen suuntaan, jossa presidentin valtaoikeuksia vähennettiin ja pääministerin lisättiin. Presidentti sai nimetä enää ulkopolitiikan johtajan yksinoikeudella ulkoasiainministerin ja puolustusministerin. Muut ministerit päätettiin esittää valtiopäiväryhmien esityksestä.

Presidentti Juštšenko nimitti liittolaisensa Julija Tymošenkon ensimmäiseksi pääministerikseen, mutta hänet kuitenkin erotettiin 2005 ja heidän välinsä ovat huonot. Tymošenko ei saanut omia kannattajiaan montaa hallitukseensa, ja hän aloitti presidentin lähipiiriin uskottuja öljynvälittäjiä vastaan korruptiotutkinnan Unkariin liittyen sotilastiedustelupalvelun avulla.

Maaliskuun 2006 parlamenttivaaleissa Janukovytš johti Alueiden puolueen vaalivoittoon ja suurimmaksi puolueeksi. Maaliskuun vaalien jälkeen jouduttiin kuukausien pattitilanteeseen, jossa toimivaa hallitusta ei saatu muodostettua.

Lopulta sovittiin Meidän Ukrainamme ja Julija Tymošenkon ryhmittymän yhteishallituksesta Ukrainan sosialistipuolueen kanssa, joka kuitenkin hajosi sosialistien valittua oman miehensä Oleksandr Morozin radan puhemieheksi ja loikattua Alueiden puolueen puolelle "antikriisikoalitiohallituksen" muodostamiseksi. Juštšenko kieltäytyi nimittämästä kilpakumppaniaan pääministeriksi, kunnes uusi vaalien järjestämisen mahdollistava aikaraja tuli vastaan. Tällöin Alueiden puolue liittolaisineen uhkasi presidentin viraltapanolla. Myös edeltävää pääministeriä Juri Jeh’anurovia, joka erotettiin tammikuussa, ja joka johti siitä lähtien toimitusministeriötä, pyrittiin nostamaan takaisin asemaansa peruuttamalla tammikuun erottaminen.

Huolimatta siitä että oli julkisesti kieltäytynyt yhteistyöstä Janukovytšin kanssa, Juštšenko nimitti viimein hänet pääministeriksi ja muodostamaan "kansallisen yhtenäisyyden koalitio" -hallituksen Meidän Ukrainamme kanssa 3. elokuuta 2006. Parlamentti hyväksyi Janukovytšin pääministeriksi äänin 271–9 opposition boikotoidessa äänestystä.

Juštšenko ja Janukovytš kannattavat kumpikin markkinaehtoista talouspolitiikkaa, mutta heidän suurimmat eronsa ovat ulkopolitiikassa ja kielikysymyksessä. Myös suhde Venäjään on epäsymmetrinen, koska Alueiden puolue saa kannatuksensa Itä- ja Etelä-Ukrainan energiariippuvaisilta tehdasalueilta ja Meidän Ukrainamme Pohjois- ja Länsi-Ukrainasta.

Hallituksen ohjelmaan kirjattiin vaatimus kansanäänestyksestä ennen NATO-jäsenyyttä, mikä tosiasiassa estää sen, koska valtaosa kansasta vastustaa jäsenyyttä. Ukrainan kieli vahvistettiin maan viralliseksi kieleksi (maininta "ainoasta virallisesta kielestä" poistettiin), mutta Euroopan vähemmistökieliasetuksen ratifiointi antaa venäjälle virallisen aseman paikallisesti. Hallitusohjelmaan kuului myös yhteistyö Venäjän johtaman yhtenäistalousalueen kanssa.

Presidenttinä 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janukovytš oli ehdolla maansa presidentiksi vuoden 2010 presidentinvaaleissa. Janukovytšin ennustettiin saavan ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä.[3][4] Helmikuun 7. päivänä pidetyissä toisen kierroksen vaaleissa Janukovytš voitti vaalit ja hänet valittiin Ukrainan presidentiksi.

Vaalivoittonsa jälkeen Janukovytš vaati hallituksen vaihtoa ja pääministeri Julija Tymošenkon erottamista. Tymošenko kieltäytyi eroamasta ennen Janukovytšin virkakauden alkua ja sen jälkeen järjestettyä luottamuslauseäänestystä. Janukovytš kokosi radassa häntä tukevan koalition ja valitutti uudeksi pääministeriksi Mykola Azarovin.

Joulukuussa 2010 Tymošenko ja entinen sisäministeri Juri Lutsenko joutuivat oikeuden eteen syytettyinä valtion varojen väärinkäytöstä. Tymošenkon syytteisiin lisättiin myöhemmin vallan väärinkäyttö kaasukaupoissa Venäjän kanssa. Hänet tuomittiin vankeuteen lokakuussa 2011.[5] EU vaati oppositiojohtaja Tymošenkon vapauttamista[6] ja piti tuomiota poliittisena.

Janukovytšin presidenttikauden alettua Juštšenkon kaudella jäätäväksi huonontuneet suhteet Venäjään paranivat nopeasti.

21. huhtikuuta 2010 Janukovytš sopi Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin kanssa Venäjän Mustanmeren laivaston Sevastopolin tukikohdan vuokrasopimuksen jatkamisesta 25 vuodella kaasun hinnasta annettuja alennuksia vastaan.[7]

Kaasu- ja energiapolitiikka Venäjän kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janukovytšin mukaan, suhteet Ukrainan ja Venäjän kaasualalla oli tarkoitus rakentaa "markkinoita koskeven sääntöjen mukaan".[8][9] Hän näki kaasuntuonnin Venäjältä olevan erittäin kannattamatonta Ukrainan kannalta ja halusi "aloittaa keskustelun kiireellisimmistä kaasun kysymyksistä" vuoden 2010 presidentinvaalien jälkeen.[10] Janukovytš oli myös luvannut ennen valintaansa ​​Ukrainan presidenttiksi "ratkaista ongelman" liittyen Venäjän Mustanmeren laivastoon "tavalla, niin että etuja ei menettäisiin". Tämä johti huhtikuussa 2010 Ukrainan ja Venäjän väliseen sopimukseen laivastotukikohdan vuokra-ajan jatkamisesta ja venäläisen kaasun edullisemmasta toimitushinnasta. Janukovytš oli myös luvannut luoda yhteenliittymän, joka sallisi Venäjän yhteisesti toimia Ukrainan kaasun liikenneverkossa ja hän on luvannut auttaa Venäjää rakentamaan South Stream maakaasuputken[11] . Tätä ei kuitenkaan tapahtunut kesäkuussa 2010. Janukovytš hylkäsi väitteet, joiden mukaan Ukrainan ja Venäjän suhteiden parantaminen olisi vahingoittanut suhteita Euroopan unioniin. "Meidän politiikkamme on suunnattu suojelemaan kansallisia etujamme. Ymmärrämme, että myös kumppanimme puolustaa etujaan". Helmikuussa 2012 Janukovytš totesi viitaten suhteita Venäjään, ettei "ole viisasta nukahtaa ison karhun vieressä".[12]

Holodomor[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantanaan holodomoriin eli Ukrainassa 1930-luvulla tapahtuneeseen nälänhätään ja kansanmurhaan, Viktor Janukovytš on kieltänyt että kyse olisi kansanmurhasta. Hän nimitti sitä neuvostokansan yhteiseksi tragediaksi.[13]

Uusi kansannousu ja ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Viktor Janukovytšia on pidetty välinpitämättönä korruptiota, demokratian ja talouden kehittämistä kohtaan.Janukovytsia on syytetty vallanhaluiseksi ja lähipiirinsä suosimisesta. Viimeinen pisara oli, kun syksyllä 2013 presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen Venäjän mieliksi. EU ei ollut suostunut tinkimään oikeusvaltiokriteereistä. Ainakin 100 000 Janukovytšille suuttunutta mielenosoittajaa valtasi Kiovan kadut.[6] Helsingin Sanomien mukaan ukrainalaiset olivat kiistatta tyytymättömiä Janukovytšiin ja Ukrainan tilanteeseen mutta oppositio oli hajanainen. [6]

Lopulta Janukovytš erotettiin 22. helmikuuta 2014 Ukrainan parlamentin hätäistunnossa. Parlamentin 340 läsnäolleesta jäsenestä erottamisen puolesta äänesti 328.[14]

Joukkomurhasta etsintäkuulutettu Janukovytš lähti pääkaupunki Kiovasta Harkovan kauttaa Donetskin kaupunkiin. Hän yritti nousta Venäjälle lähtevään lentokoneeseen, mutta rajaviranomaiset estivät tämän. Lopulta Janukovytš, Venäjän hallituksen avustuksella, onnistui pakenemaan Venäjälle.[15] Hän pitää itseään edelleen Ukrainan laillisena presidenttinä, ja myös Venäjä on tätä mieltä.[16][17] EU on jäädyttänyt Janukovytšin varat.[18] Janukovytšin rakennuttamaa hulppeaa Mežyhirjan kartanoa pidetään nykyisin turistinähtävyytenä.

Presidentin paettua maastaan, hänen käyttämiensä rakennusten vartiointi jäi puutteelliseksi. Rakennuksiin oli mahdollista kävellä vapaasti sisään. Samaalla paljastui presidentin palatsin olevan varsin hulppea. Presidentti oli muun muuassa ostanut palatsiin 39 miljoonaa euroa maksaneen kynttelikön.[19] Palatsin oli rakentanut suomalainen Honkarakenne, joka ei kuitenkaan vastannut sisustuksesta. [20]

Nimen kirjoitusasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaikka Janukovytš on venäjänkielinen, hänen sukunimestään käytetään usein suomenkielisissä tiedotusvälineissä ukrainalaista muotoa Janukovytš (muun muassa Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat). Myös venäläistä muotoa Janukovitš tai Janukovitsh käytetään usein. Vaikka Ukrainan väestöstä 20 prosenttia on venäjänkielisiä ja pääkaupungissa myös kansallisuudeltaan ukrainalaiseksi määritelty väestö puhuu yleisesti venäjää, maan ainoa valtakunnallinen kieli on ukraina. Lisäksi aluetasolla voidaan käyttää muitakin kieliä. Näin ollen virallisiin asiakirjoihin, muun muassa vaaliluetteloihin, kirjoitetaan nimestä ukrainalaistettu versio, vaikka nimen haltija olisi venäjänkielinen. Janukovytšin isä on puolestaan lähtöisin Valko-Venäjältä Janukin kylästä, johon myös perheen sukunimi viittaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Was Yanukovych's Ouster Constitutional? 25.2.2014. Radio Free Europe/Radio Liberty, rferl.org. Viitattu 8.4.2014. (englanniksi)
  2. PARTY OF REGIONS congress delegates satisfied request of Viktor Yanukovych for resignation from the party and recalled him from position of Honorary Leader 29.3.2014. Alueiden puolue, partyofregions.ua. Viitattu 8.4.2014. (englanniksi)
  3. REUTERS–HS: Tymošenko haluaa Ukrainan EU:hun viidessä vuodessa 14.1.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.1.2010.
  4. Ukrainian Independent Information Agency: Yanukovych tops list of presidential candidates in Ukraine – poll 2.6.2009. Viitattu 15.1.2010. (englanniksi)
  5. Timeline Ukraine BBC
  6. a b c Ukrainalaiset väsyivät odottamaan vapautta, pääkirjoitus, Helsingin Sanomat 3.12.2013.
  7. Moscow, Kiev agree on gas-for-fleet tradeoff (WRAPUP 1), Julkaisija= RiaNovosti, rian.ru, (englanniksi)
  8. Yanukovych calls for new format of Ukraine-EU dialog on collective security, Kyiv Post (21 November 2009)
  9. "It is necessary to restore law and order in our country", Euronews (12 October 2009)
  10. "Ukraine presidential candidates trade warnings, promises", Earth Times (13 January 2010)
  11. What Yanukovych presidency would mean for Ukraine, Kyiv Post (8 February 2010)
  12. Yanukovych gives rare and long television interview (VIDEO), Kyiv Post (25 February 2012)
  13. Yanukovych reverses Ukraine's position on Holodomor famine Ria novosti, 2010
  14. http://www.kyivpost.com/content/kyiv/euromaidan-rallies-in-ukraine-feb-21-live-updates-337287.html
  15. Thuneberg, Jenny: Vladimir Putin syyttää länsimaita Ukrainan kriisistä: "Me emme aloittaneet" 24.10.2014. Verkkouutiset. Viitattu 25.10.2014.
  16. http://www.slate.com/blogs/the_world_/2014/03/04/legitimacy_in_ukraine_how_long_will_russia_keep_pretending_that_yanukovych.html
  17. http://economictimes.indiatimes.com/news/international/world-news/viktor-yanukovych-still-legitimate-ukraine-president-russia-prime-minister/articleshow/31334617.cms
  18. kauppalehti.fi/etusivu/eu+viktor+janukovytsin+ja+perheen+varat+jaihin/201403655351 (6.3.2014)
  19. http://www.kyivpost.com/opinion/op-ed/yanukovychs-documents-reveal-many-dark-secrets-337837.html
  20. http://www.hs.fi/ulkomaat/T%C3%A4llainen+on+Ukrainan+syrj%C3%A4ytetyn+presidentin+pr%C3%B6yst%C3%A4ilev%C3%A4+suomalainen+hirsihuvila/a1305794282300 (2.3.2014)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ukrainan vaakuna Ukrainan pääministerit 1991–
Vitold Fokin 1991–1992 | Leonid Kutšma 1992–1993 | Vitali Masol 1994–1995 | Jevhen Martšuk 1995–1996 | Pavlo Lazarenko 1996–1997 | Valeri Pustovoitenko 1997–1999 | Viktor Juštšenko 1999–2001 | Anatoli Kinah’ 2001–2002 | Viktor Janukovytš 2002–2005 | Julija Tymošenko 2005 | Juri Jeh’anurov 2005–2006 | Viktor Janukovytš 2006–2007 | Julija Tymošenko 2007–2010 | Mykola Azarov 2010–2014 | Arseni Jatsenjuk 2014–
Ukrainan lippu Edeltäjä:
Viktor Juštšenko
Ukrainan presidentti
20102014
Seuraaja:
Petro Porošenko